Päivän opetus

Ajattelin pitkästä aikaa kokeilla huomaamattomasti jättää koiran vesi- ja ruokakipon keittokomeroon, niin koira saisi käydä juomassa ja syömässä silloin kun siltä tuntuu, eikä tarvitsisi tulla erikseen pyytämään vettä tai ruokaa. Kaunis ajatus, mutta käytäntö on toinen. Mitä siis opin?

1. Älä laita koiran ruokakuppia lattialle ennen kuin poika on saanut oman ruokansa. Aamupuuron jäähtyessä (ja äidin käydessä pikaisesti vessassa) löysin pienen miehen koiran ruokakipolta maistelemasta koiran nappuloita. A varmaan ajatteli, että kun ei omaa ruokaa vielä saa, niin hakee ruoan sieltä missä sitä on tarjolla. Oikein tyytyväisen näköisenä imeskeli koiran kuivanappulaa.

2. Hälytyskellot soimaan, kun keittiöstä kuuluu veden loisketta ja koira istuu kiltisti sinun vieressä. Lounashetken jälkeen pikkumies päätti pitää kylpyhetken (äiti oli koneella sopimassa A:lle käytettynä ostetun neuleen hakuaikaa). Kylpeminen ja vedellä loiskiminen on pojan mielestä yksi hauskimmista asioista. Toivoisin kuitenkin, että vesileikit tapahtuisivat jatkossa kylpyammeessa ilman vaatteita, eikä koiran vesikipossa vaatteet läpimärkinä. Keittiön parketti kiittäisi siitä myös.

Saattaa olla, että koiran vesi- ja ruokakuppi löytyvät pojan päiväunien jälkeen taas keittiön työtasolta eikä lattialta. Tämmöistä täällä tänään :) Mitäs teille?

Materia-ahdistus

Joulun lähestyessä alkaa minussa ikuisesti asuva materia-ahdistuja nostaa päätään. Viimeisen viiden vuoden aikana olen muuttanut omia kulutustottumuksiani siihen suuntaan, että laatu korvaa määrän. En enää nostele tavaroita ostoskoriin fiilispohjalta, vaan yritän ennen jokaista ostopäätöstä miettiä tarvitsenko tavaraa todella. Yleensä siis menen kauppaan vasta siinä vaiheessa, kun jonkin tavaran tarve ilmenee enkä enää pahemmin harrasta shoppailua. En väitä ettenkö ikinä sortuisi heräteostoksiin, mutta huomattavasti harvemmin kuin vielä jokunen vuosi sitten. Haluan, että kaikki kotiimme tuleva tavara on oikeasti tarpeellista tai todella mieluista. Näin tavarat tuovat oikeasti iloa ja pysyvät käytössä pidempään.

Omaan ostoskäyttäytymisen muutokseen on vaikuttanut ekologisten arvojen lisäksi oma ahdistus tavarapaljoutta kohtaan. Sen lisäksi, että maapallo ei kestä nykyistä kulutusta loputtomiin, kotona oleva tavaramäärä aiheuttaa minulle levottomuutta, pahoinvointia ja tekee kodista varaston oloisen tilan, jossa on vaikea keskittyä mihinkään tai pitää kotia siistinä. Kaipaan ympärilleni avaruutta ja tilaa. Kodistamme löytyy paljon tavaraa, jota emme ole kaivanneet tai käyttäneet ainakaan pariin vuoteen. Sellaiset tavarat kerään tasaisin väliajoin kasaan ja vien kirppikselle, kierrätykseen tai roskiin riippuen tavaran kunnosta. Olen muutaman viime vuoden aikana laittanut kiertoon ainakin 20 muovipussillista tavaraa ja vaatteita, enkä ole katunut yhdestäkään tavarasta luopumista. Päin vastoin. Saan siitä todella hyvän mielen, jos meille turha tavara on jollekin toiselle tarpeellinen ja tavara pääsee kiertoon.

Joulun tulo ahdistaa, kun rehellisyyden nimissä en haluaisi ollenkaan lahjoja. En halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta kun tavaraa on jo muutenkin liikaa niin en kaipaa sitä yhtään lisää. Jouluaaton iltana tulemme usein kotiin monta kassia täynnä tavaraa ja pyhät meneekin sitten miettiessä, että minne me se kaikki tavara laitetaan. Kassit lojuu purkamattomina eteisessä, kun meillä ei ole paikkaa tavaroille. Tänä vuonna olen yrittänyt valmistautua tavaran tuloon tyhjentämällä vintiltä ja kaapeista taas vähän vanhaa tavaraa kiertoon. Myin Huuto.Net:ssä kolme vuotta sitten saamamme kynttelikön, joka oli edelleen avaamattomassa paketissa. Mielestäni on hullua, että luovun hyvästä käyttökelpoisesta tavarasta, jotta saan lisää uutta, jota ei mahdollisesti edes ikinä käytetä. Ei kuulosta ympäristöystävälliseltä eikä järkeenkäyvältä tavalta toimia... Minulle paras joululahja on, jos saan viettää aikaa rakkaideni kanssa eikä kenelläkään ole kiire muualle. Joulupöydän ei tarvitse notkua herkuista ja kodin ei tarvitse olla "puettu" jouluun. Hullunkurista, että joulua usein "stressataan", siihen ladataan paljon odotuksia ja sitä valmistellaan viikkoja. Itselle riittäisi todella yksinkertainen joulu perheen kanssa. Joulun perimmäinen ajatus tuntuu monilla nykyään hukkuvan lahjavuorten ja materian alle. Tähän väliin sanon, että kyllä minäkin ostan lahjoja, mutta yritän todella miettiä lahjojen käytännöllisyyttä, tarpeellisuutta ja lahjan saajaa. Tykkään antaa lahjoja, joita tiedän toisen toivovan. Siksi kysynkin usein etukäteen, mitä lahjan saaja haluaa.

Tässsä oli "pieni" vuodatus minun tämän hetkisestä materia-ahdistuksesta. Seuraavien päivien ohjelmassa on siis tavaroiden kuvaamista ja laittamista myyntiin tai kiertoon nettiin. Toivottavasti tavarat löytävät uudet kodit ja me päästään eroon meille turhasta roinasta.

Loppuun vielä kuva meidän "joulukuusesta". Meillä ei ole tilaa oikealle kuuselle, niin kuusen virkaa toimittaa köyhän miehen eko-kuusi, joka löysi paikkansa kaapin päältä.

 "Kerää muistoja, älä tavaraa."

11 kysymyksen haaste

Sain jo jokin aika sitten haasteen Minnalta KuvaKulmia ja HaaveUnia -blogista. En ole aiemmin saanut aikaiseksi tarttua haasteeseen, mutta nyt päätin sen tehdä.

  Blogihaasteen ohjeet 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa.

5. Sinun pitää kertoa ketkä olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Olen tylsä ja käytän hyödykseni alle kuukausi sitten kirjoittamaani postausta, jossa kerroin itsestäni 10 asiaa. 11. kohdan lisään tähän haasteeseen. Vanhempaan postaukseen pääset tästä linkistä. Postauksessa olen avannut jokaista kohtaa enemmän, mutta tähän laitan vain pääkohdat. Jos mielenkiinto herää, niin käy lukaisemassa aiemmin kirjoittamani teksti :)

1. En juo ollenkaan kahvia.

2. Olin luokioaikana viisi kuukautta vaihto-oppilaana Australiassa.

3. Minulla on keskivaikea atooppinen iho.
4. En pysty katsomaan jännitys-, kauhu- tai toimintaelokuvia.
5. Soitin pianoa 19-vuotiaaksi asti.
6. En käytä meikkiä.
7. Olen asettanut itselleni karkkipäivät.
8. Rakastan siistiä kotia!
9. Palelen herkästi.
10. Olen koulutukseltani tradenomi

11. Olen seurustellut mieheni kanssa 16-vuotiaasta asti eli yli 10 vuotta.

Minnan tekemät kysymykset:

1. Mikä vuodenaika on sinusta mieleisin?
Ehdottomasti kesä!
2. Ketä ihailet salaa?
En ketään. Ne ihmiset joita ihailen, tietävät sen.
3. Minkä kakun leipominen onnistuu sinulta aina?
Meinasin vastata kuivakakkujen, mutta onnistuin juuri viikonloppuna polttamaan taatelikakun. En siis takaa minkään kakun onnistuvan varmasti.
4. Minkä asian olisit voinut jättää tekemättä?
Olisin voinut jättää monia asioita sanomatta useille ihmisille. Olen välillä aika ehdoton.
5. Hevoset, koirat, kissat vai joku muu eläin?
Koirat. Ainakin yksi koira on painanut tassun jäljen sydämeeni <3
6. Onko kodissasi sellaista paikkaa, johon kätket kaiken epämääräisen tavaran?
Vaatehuone. Yritämme pitää lattian puhtaana, mutta ei menee kauaa siivouksesta kun lattia on taas täynnä tavaraa, jolle ei muualla ole paikkaa.
7. Onko vaatemerkillä itsellesi väliä?
Ei sitten mitään väliä.
9. Mitä mobiilisovellusta käytät eniten?
Nyt nolaan itseni ja tunnustan, että olen aikaani pahasti jäljessä eikä minulla ole vielä älypuhelinta. (Tabletti kyllä löytyy.) En siis ole ihan varma mitä mobiilisovelluksella tarkoitetaan. Onko Facebook mobiilisovellus...?
10. Valitsetko ennemmin Hesarin vai oman paikkakuntasi lehden uutiset?
Hesari on oman paikkakunnan lehti, mutta jos asuisin muualla, tilaisin paikallisen sanomalehden.
11. Katsotko tv:stä jotain sellaista ohjelmaa, jonka katselemista et kehtaa tunnustaa julkisesti?
Ainoa sarja jota seuraan on Salatut Elämät, mutta sen uskallan tunnustaa :)


Uudet kysymykset seuraaville haastetuille:

1. Missä ja miten haluaisit asua?
2. Jos voittaisit 10 000 euroa, mihin käyttäisit sen?
3. Ruoanlaitto vai leipominen?
4. Uusi tuote kaupasta vai käytetty kirppikseltä?
5. Osaatko soittaa jotain soitinta? Mitä?
6. Millaisia blogeja luet?
7. Mikä on paras kesämuistosi?
8. Mihin haluaisit matkustaa, jos saisit mennä minne vain?
9. Mitä kieliä osaat?
10. Mikä oli viimeisin heräteostoksesi?
11. Mitä käsilaukustasi löytyy aina?

En laita haastetta eteenpäin ihan 11 blogille, vaan ainoastaan viidelle.

Haastan seuraavat blogit:

Marionellan kotona

Heinässä heiluvassa

Mammapäiväkirja

almost easy vol.2

Aika lapsuuden

Silverjungle -kotikutsut

Eilen kotimme täyttyi ihanista naisista ja lastenvaatteista. Pidin Silverjunglen kotikutsut, joista jo pari kertaa olenkin blogissa maininnut. Esittelijä tuli meille kahden suuren matkalaukun, yhden olkalaukun ja kolmen korin kanssa, jotka kaikki olivat täynnä vaatteita.

Jos jo aiemmin pidin Silverjunglen vaatteista, esittelyn jälkeen pidän vielä enemmän. Esittelijä kertoi yrityksen taustasta, vaatteiden eettisestä valmistuksesta sekä turvallisuudesta. Silverjunglen kaikki vaatteet ovat Ökö-Tex-merkittyjä eli niissä ei ole raskasmetalli-, torjunta-aine-, formaldehydi- tms. jäämiä eikä myrkyllisiä tai allergiaa aiheuttavia väriaineita. (lähde: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/ymparistomerkit/ulkomaiset-merkit/) Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja tehdään pääosin Euroopassa. Yritykselle on tärkeää, että tehtaissa, joissa heidän vaatteensa valmistetaan, ei käytetä lapsityövoimaa ja työntekijöiden työolosuhteet ovat hyvät.

Vaatteissa kiinnitin houkuttelevan ulkoasun lisäksi erityistä huomiota niiden käytännöllisyyteen ja toimivuuteen. Vaatteiden suunnittelussa on todella mietitty lasta. Materiaalit ovat pehmeitä, joustavia ja kestävän tuntuisia. Paidoissa ei ollut kutittavia lappuja niskassa ja useissa housumalleissa on kiristysmahdollisuus vyötäröllä ja resorit lahkeissa. Käytännön kokemusta minulla ei vielä paljoa Silverjunglen vaatteista ole, mutta kotikutsujen ja yhden paidan kokemuksella hinta-laatusuhde on todella hyvä.

Mitä sitä sitten tuli tilattua? No... omalle pojalle pari pipoa, kolmet housut, yhden paidan sekä sukkikset ja kummipojalle pojan äidin kanssa sovittuna joululahjaksi paita ja housut. Ei siis mennyt ihan överiksi, vaikka vaatteita löytyykin kaapista myös ennestään...vai menikö kuitenkin vähän? Pikkumiehen vaatteet tilasin koossa 86/92, joiden uskon olevan juuri sopivat ja menevän päälle jonkin aikaa. Tällä hetkellä käytetään pääosin kokoa 86, muutamaa 80 ja 92 vaatetta lukuunottamatta. Yhdet housut tilasin koossa 98/104, joten saavat odotella käyttöönottoa vielä hetken :) Tässä Silverjunglen -verkkokaupasta kopioimani kuvat tuotteista, jotka tilasin meille:

Harmaat velourhousut raitatähdillä

Harmaat froteesukkikset tähtikuvioilla ja LIUKUESTEILLÄ!

Turkoosit trikoohousut tähtikuviolla

Mustat neulejoogahousut
(lahkeissa käännettävät resorit, jotka pidentävät käyttöikää)

Musta trikoopaita tähtikuviolla

Valko-vihreäraidallinen hiippapipo

Harmaa hiippapipo tähtikuviolla

 Nyt vain odotellaan tuotteita saapuvaksi, niin päästään testaamaan merkki käytännössä.

Sitkeä flunssa

Pikkumies on ollut nuhainen ja yskässä jo reilut kaksi viikkoa. Limaa on paljon, mutta pikkuinen ei saa yskittyä sitä ulos. Olen yrittänyt imeä keittosuolatippojen ja NenäFridan avulla ulos kaiken mitä nenän kautta tulisi, mutta sitkeä tavara ei irtoa. Yöt on flunssasta huolimatta nukuttu ihan hyvin viime yötä lukuunottamatta. Poika heräsi yskimään ja sen seurauksena itkemään vähän väliä. Imin nenää yölläkin ja korotettiin sängynpäätyä sanakirjojen avulla. En päässyt itse nukkumaan kuin vasta puoli yhden aikoihin ja aamulla herättiin ennen seitsemää. Siinä välissä heräiltiin myös muutaman kerran. Yöllinen yskiminen kuulosti sen verran kovalta ja pahalta, että varasin heti aamusta ajan lääkäriin tälle päivälle. Lääkäri kuunteli keuhkot ja katsoi korvat ja kurkun, mutta ei löytänyt mitään kurkun punoitusta kummempaa. Toivotaan, että lima lähtisi irtoamaan ja tauti menisi pikkuhiljaa ohi. Olisi kiva, että pikkumies voisi olla sunnuntaina mukana Silverjungle -kotikutsuilla eikä tarvitsisi flunssan takia lähteä isin kanssa famon ja papan luo evakkoon kustujen ajaksi.

Päivä on muuten mennyt tähän asti mukavasti. Vietiin aamulla pojan kanssa mies töihin ja saatiin auto päiväksi käyttöön. Lääkäriaika oli heti aamupäivällä, joten suunnattiin ensiksi sinne. Lääkärin jälkeen käytiin tekemässä muutamia joululahjahankintoja. Ehdittiin kaupoilta kotiin lounasajaksi. Olin varautunut laittamaan pojan päiväunille heti lounaan jälkeen, mutta poika oli pirteä kuin mikä. Omaksi hämmästykseksi pikkumies alkoi leikkiä lattialla hyväntuulisena ja yksin, viihtyen lelujen parissa melkein puolitoista tuntia! Tämä on todellinen saavutus, sillä meidän pieni herra ei pahemmin yksin lattialla viihdy ja väsähtää usein nopeasti, varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen. Väsymyksen hiipiessä A tuli pyytämään syliin silmiään hieroen. Laitoin pojan päiväunille ja uni taisi tulla jo sylissä matkalla makuuhuoneesta parvekkeelle. Tämä on myös erittäin kummallista, koska päiväunille nukahtaminen on yleensä vähän pidempi projekti... Pidetään peukut pystyssä, että uni maistuisi nyt pidempään kuin puolituntia. Eiliset päiväunet olivat alle puolen tunnin mittaiset sen jälkeen, kun nukahtamiseen oli mennyt 45 minuuttia... Näyttää siltä, että poika tarvitsee enää vain yhdet (toivottavasti pidemmät) päiväunet kaksien lyhyiden sijaan.

Mies on illan työpaikan virkistymisillassa, mutta saadaan illalla seuraksi siskoni ja siskonmiehen eli pojan kummit. Katsotaan, jos ehtisin vähän leipoa siinä samalla sunnuntain lastenvaatekutsuja varten, kun on innokkaat lapsenhoitajat käymässä :) Lastenvaatekutsuista teen oman postauksen ensi viikolla kutsujen jälkeen. Mukavaa perjantaita kaikille!

Joulumieli hiipii... (sis. piparkakkutaikinan ohje)

Marraskuun ollessa jo hyvässä vauhdissa, olen antanut itselleni luvan alkaa pikkuhiljaa virittää itseni joulumielelle. Vaikka suurin joulutunnelma onkin ollut hukassa jo muutaman vuoden ajan, nautin silti jollain lailla tästä joulunalusajasta. Glögiä meillä on juotu jo parin viikon ajan, mutta vasta eilen tein vuoden ensimmäisen piparkakkutaikinan ja paistoin pipareita. Kaikki taikina ei säästynyt pipareihin asti, vaan meni parempiin suihin jo ennen paistamista...mutta kun piparkakkutaikina on vaan niin hyvää! Osa taikinasta jäi vielä jääkaappiin odottamaan joko syömistä tai paistamista. Teen piparkakkutaikinan aina ohjeella, jonka löysin lapsena jostain lasten lehdestä. Olisiko ollut Hilarius Hiiren helpot piparit :D? Tällä ohjeella olen aina onnistunut ja piparkakut ovat maistuneet muillekin. Tässä ohje helppoon piparkakkutaikinaan.

Helpot piparkakut

100 g margariinia tai voita

2 dl sokeria

1 kananmuuna

½ dl siirappia

2 tl kanelia

1 tl (jauhettua) neilikkaa

1 tl (jauhettua) inkivääriä

1 tl ruokasoodaa

5 dl vehnäjauhoja

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja siirappi koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää ne taikinaan. Laita taikina pussin tai kelmun sisään ja anna jähmettyä jääkaapissa noin puoli tuntia. Jaa taikina kahtia ja pehmennä puolet taikinasta kerrallaan kädessä vaivaten. Kauli taikina jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi ja paina taikinasta piparkakkumuotilla pipareita. Nosta pellille leivinpaperin päälle. Piparkakut leviävät uunissa, joten jätä pipareiden väliin riittävästi tilaa. Paista uunissa 175 asteessa 10 minuuttia.

 

Piparkakkujen lisäksi olen luonut joulutunnelmaa kotiin uudella tähtiaiheisella pöytäliinalla, jonka tilasin Ompelun Ihanuus -nimisestä verkkokaupasta. Pakko tähän väliin kehua tämän verkkokaupan palvelua. Tilaamani vahakangas tuli kotiin muutamassa päivässä tilauksen tekemisestä. Tilauskuitti oli kuitenkin laitettu tuoreeltaan kiinni kankaaseen ja muste oli tarttunut vahapintaan kiinni. En saanut mustetta yrityksistä huolimatta irti ja laitoin sähköpostia Ompelun Ihanuus -verkkokaupan Sarille. Ystävällinen Sari laittoi saman tien uuden kankaan tulemaan (ilman lisämaksua tietenkin) ja sain uuden liinan parissa päivässä palautteen lähettämisestä. Näin ystävällinen ja nopea palvelu on nykyään harvinaista. Suosittelen tätä verkkokauppaa ehdottomasti muillekin, joilla on kankaan tarvetta.

Tässä oli pieni pläjäys jouluasiaa. Lisää jouluaiheisia postauksia tulee varmasti vielä lähempänä joulua.

Buzzador: Vanish-kampanja

Liityin kesällä buzzadoriksi ja pääsin vihdoin osallistumaan ensimmäiseen kampanjaan. Alkuun vähän valaisen buzzausta niille, jotka eivät ole siihen aiemmin törmänneet. Buzzadorit pääsevät kokeilemaan ja testaamaan tuotteita, minkä jälkeen kokemuksista kerrotaan eteenpäin muille joko kasvotusten tai sosiaalisen median kautta. Lopuksi annetaan vielä raportti kokeillusta tuotteesta Buzzadorin kotisivuilla. Buzzauksesta ja buzzadorina olemisesta voit lukea lisää täältä.

Pääsin mukaan Vanish-tahranpoistoaineiden kampanjaan. Sain kotiini paketin, jossa oli neljää erilaista Vanish-tahranpoistotuotetta, tahranpoisto-opas sekä kangaspalanen tahratestiä varten. En ole vielä ehtinyt tuota tahratestiä kangaspalalle tekemään, mutta olen testannut aineita arjessa syntyneille tahroille. Ja niitä lapsiperheessä riittää. Pikkumiehen harjoitellessa tärkeää syömisen taitoa, vaatteisiin ilmestyy ruokatahroja päivittäin. (Pitäisi alkaa riisumaan poika aina ennen ruokailua niin, että saisi syödä vaippasiltaan.) Testiin pääsi ensimmäisenä housut, joissa oli keltainen hedelmäsosetahra ja punaiset karhunvadelmatahrat. Tahrat olivat housuissa useamman päivän ennen kuin aloin niitä käsittelemään ja pesemään, joten lika oli varmasti imeytynyt ja kuivunut housuihin hyvin. Suihkutin tahroille Vanish esikäsittelysuihketta ja laitoin suoraan pyykkikoneeseen peseytymään. Pesun jälkeen karhunvadelmatahrat olivat tipotiessään, mutta keltainen tahra ei kokonaan hävinnyt. Se kyllä haaleni huomattavasti, mutta näkyy housuissa hyvin haaleana edelleen.

Toisen testin tein kylpyhuoneen valkoiselle matolle, jolle oli tippunut kakkavaippa...tietenkin kakkapuoli alaspäin. Vahinko sattui juuri ennen matkalle lähtöä, jolloin en ehtinyt tahraa puhdistamaan. Likainen matto odotti vajaan viikon pesua ja lika oli kuivunut mattoon kiinni. Esikäsittelin tahran Vanish Oxi Action Extra Hygiene -jauheella. Kastelin tahran lämpimällä vedellä, ripottelin jauhetta tahralle ja hieroin jauheen kiinni mattoon. Huuhdoin jauhejäämät pois ja laitoin maton suoraan pyykkinkoneeseen ja koneen pesemään. Kakkatahra oli hävinnyt kokonaan.

Näiden testien perusteella Vanish-tuotteet ovat tehokkaita ja tehoavat hyvin hankaliinkin tahroihin. Ihmeisiin ei Vanishkaan varmaan pysty, mutta tavallisessa arjessa tulevat ruokatahrat saa näillä tuotteilla ainakin putsattua. Aiemmin olen luottanut sappisaippuaan, mutta Vanish on kyllä myös varteenotettava vaihtoehto. Suosittelen kokeilemaan.

Arvonta suoritettu

Blogissani käynnissä ollut Silverjunglen 10 euron lahjakortin arvonta päättyi eilen. Arvonta suoritettiin tänään aamupäivällä, mutta päivä on ollut sen verran kiireinen, että pääsin koneelle vasta nyt. Tänään on ollut ohjelmassa jumppaa, vauvauintia ja miehen ukin syntymäpäiväillallinen. Ollaan käyty kotona vain käyttämässä koira ulkona ja vaihtamassa vaatteet. Nyt on kuitenkin vihdoin aika paljastaa arvonnan voittaja :) Pikkumies toimi onnettarena isin avustuksella ja poimi kulhosta lapun, jossa luki voittajan nimi.

10 euron lahjakortin Silverjunglen verkkokauppaan voitti nimimerkki "Minttu47". Paljon onnea Minttu! Olen laittanut sinulle sähköpostia tulemaan.

Kiitos paljon kaikille arvontaan osallistuneille! 

Ja mukavaa isänpäiväviikonlopun jatkoa kaikille lukijoille!

Matkakuulumiset

Kotona ollaan taas. Jännitin turhaan junamatkaa pojan kanssa. Aika meni rattoisasti leikkivaunussa leikkien. Pikkumies oppi matkan aikana kiipeämään portaita, kun piti päästä isompien lasten perässä ylös liukumäki"tasanteelle". Mäkeä A ei vielä laskenut, mutta portaiden kiipeäminen oli hauskaa. Pikkumies kiipesi ja äiti laski takaisin alas. Tätä toistui varmaan yli 20 kertaa. Loppumatkasta iski väsy, mutta A ei suostunut nukahtamaan matkarattaisiin meluisassa vaunussa, vaan sinnitteli loppuun saakka välipalaa syöden. Uni tuli sitten autossa matkalla juna-asemalta mummoni talolle.

Oli mukavaa olla muutama päivä toisissa maisemissa sekä nähdä ystäviä ja sukulaisia. Käytiin lauantaina illan hämärtyessä molempien ukkieni haudoilla viemässä kynttilät. Hautausmaat ovat niin kauniita pimeällä, kun kynttilöitä on joka puolella. Reissu meni siis kaikin puolin muuten hyvin, mutta pojan uniriepu hävisi. Lauantai-iltana valmistelin pojan iltatoimia ja huomasin, että uniriepua ei löydy mistään. Poika on nukkunut vauvasta asti imetysharson kanssa ja harso on pojalle todella rakas. Varsinkin nyt, kun imetys on loppunut sitä halitaan ja kannetaan mukana. Meillä on ollut kotona kolme uniriepua, mutta mukana oli vain tämä yksi, joka on kaikista rakkain. Muistin, että uniriepu oli ollut vielä mukana kun käytiin päivällä kauppakeskuksessa, jossa poika nukkui matkarattaissa päiväunet uniriepu kainalossa. Kauppakeskuksesta lähtiessä en ollut riepua nähnyt. Harmitti todella kovasti, kun tajusin että pojan rakkain "lelu" oli kadonnut. Ei auttanut muu kuin laittaa poika nukkumaan ilman uniriepua, puhdas pyllynkuivausharso kädessä.

Tässä pikkumies halimassa uniriepua noin kuukausi sitten <3

Sunnuntaina soitin sitten kauppakeskuksen löytötavaratoimistoon, mutta uniriepua ei oltu viety sinne. Vanhempani kävivät myös kysymässä riepua kauppakeskuksen valvomosta, mutta sieltäkään sitä ei löytynyt. Annoin asian olla ja luovutin. Ajattelin, että riepua ei enää löydy. Ajettiin eilen kotiin ja kotona annoin pojalle yöksi toisen unirievun kainaloon. Ajattelin tänään aamulla vielä kerran soittaa kauppakeskukseen niihin liikkeisiin, joissa olin pojan kanssa käynyt. Ja jihuu! Toinen liike tärppäsi ja siellä harso oli hyvässä tallessa. Miten voinkin tulla niin onnelliseksi yhden harson löytymisestä. Ystävällinen myyjä lupasi toimittaa harson toiseen liikkeeseen, jossa kaverini on töissä ja kaverini postittaa sen pojalle. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Onko teidän lapsella unilelua? Mikä on lapsen rakkain lelu?

P.S. Muistattehan, että Silverjunglen lahjakortin arvontaan voi osallistua tämän viikon perjantaihin 8.11.2013 asti. Arvontaan voit osallistua täällä.