torstai 30. lokakuuta 2014

Vähän joulutunnelmaa

Tiedän, että vielä on lokakuu, mutta viimeisiä päiviä mennään ja uskallan jo mainita sanan joulu täällä bloginkin puolella. Tuntuu, että vuosia kadoksissa ollut joulutunnelma nostaa taas päätään, kun olemme päättäneet viettää joulun tänä vuonna omassa kodissa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun muutimme vanhempien luota pois mieheni kanssa yhteen...eli noin kymmenen vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa meille mahtuu joulukuusi omaan kotiin, saamme mennä joulusaunaan omassa kodissa ja pikkumies alkaa jo ymmärtää joulusta jotakin. Ehkä lapsi on isoin asia, miksi jouluun haluaa mielellään panostaa ja tehdä siitä hänelle lämpimän, mieleenpainuvan ja meidän perheen näköisen juhlan.

En ole vielä sentään leiponut pipareita, mutta joulukoristeet kaivoin tänään esiin kuvaustuokiota varten. Tähän asti olen tehnyt joulukortit itse vain läheisimmille ja muille ostanut Tiimarin massakortteja, mutta tänä vuonna ajattelin yrittää, osaisinko ottaa itse jouluisen valokuvan, josta teetän joko valmiit joulukortit tai käytän kuvaa itsetehdyissä korteissa. Kaivoin joulukoristeita rekvisiitaksi, puin pojalle kauniit vatteet, laitoin takkaan muutaman kynttilän palamaan ja sitten kameran kanssa hommiin. On muuten melkoinen homma saada 2-vuotias pysymään paikallaan tai tekemään mitä haluat valokuvaa varten :D Ei onnistunut ihan niin kuin olin suunnitellut. Otin kuitenkin varmaan lähemmäs 200 kuvaa, joten eiköhän niistä joku kelpaa joulukorttikuvaksi. Otin kuvia myös ilman lasta, joita ajattelin käyttää sellaisten korteissa, joille lapsi ei ole niin tärkeä.

Tässä teille joitakin otoksia katseltavaksi. Kokeilin samalla kuvien muokkausta, joten moniin kuviin on laitettu joku efekti päälle. Itselleni ainakin tuli jouluinen olo näitä kuvia katsellessa.










Mitäs piditte? Välittyykö näistä jouluinen tunnelma? Kelpaako joulukortteihin?

Viimeiseksi yksi monista kymmenistä huonoista kuvista, joita liikkuvan lapsen ja surkean kameran käyttäjän kanssa tuli aika monta :D



maanantai 20. lokakuuta 2014

2-vuotissynttärit

Pikkumies täytti viime viikolla 2 vuotta ja synttäreitä juhlittiin lauantaina. Oltiin kutsuttu juhliin pojan isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit puolisoineen ja kummit. Muita lapsia ei juhlissa ollut, kun tämä meidän poika on toistaiseksi lähisuvun ainoa lapsi. Vieraiden määrä oli kohtuullinen ja tunnelma mukava.


En ottanut stressiä leipomisista. Yritän juhlatarjoiluissa panostaa määrän sijasta laatuun, eikä meillä nytkään ollut hirveän montaa erilaista tarjottavaa. Tein kaikki tarjottavat keksejä lukuunottamatta itse, jaoin leipomisen usealle illalle ja tein osan herkuista etukäteen pakkaseen. Meidän juhlissa nähdään harvoin perinteistä kermatäytekakkua ja tällä kertaa täytekakun tehtävän ajoi sitruunajuustokakku. Muita herkkuja olivat paleobrowniet (ohje täältä: klik!), mustikkamuffinsit, ruisnapit tuorejuusto-poro täytteellä, tomaatti-mozzarellatikut sekä viinirypäleet sellaisenaan.


Varsinkin paleobrowniet saivat kehuja ja ne ovat omastakin mielestä mukavaa vaihtelua tavallisiin juhlatarjottaviin ja ovat lisäksi lähes terveysruokaa :D Ne ovat täysin viljattomia ja maidottomia ja kakku on makeutettu hunajalla. Valkoista sokeria ei lisätä kakkuun ollenkaan. Ainoa lisätty sokeri tulee tumman suklaan mukana. Pohja koostuu pääosin kookosjauhoista, bataatista ja 70 % suklaasta ja päälliseen on käytetty raakakaakaojauhetta sekä avokadoa. Kuulostaa erikoiselta, eikö ;) Suosittelen kokeilemaan.


Koristelut juhliin tilasin blogiyhteistyönä Pop up kemuilta heidän sponsoroidessa osan loppusummasta. Pop up kemujen verkkosivuille pääset tästä: klik! Mielestäni Pop up kemujen verkkokauppa erottuu muista juhlakaupoista edukseen ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen sivusto juhlia suunnitteleville. Päädyin tilamaan sieltä musta-valkoiset servetit, tähtimukit turkoosilla tähdillä, ilmapalloja ja pari pakettia eri värisiä paperipillejä. Todella raikkaita värejä ja kivoja kuoseja useilla vaihtoehdoilla.



Tässä vielä lisää tunnelmakuvia lauantailta.






 



Syksyistä viikkoa teille!


torstai 16. lokakuuta 2014

Olohuone ja kauan odotettu sohva

Kirjoitin pari viikkoa sitten sohvakauppojen kariutumisesta. (Tässä linkki tekstiin: klik.) Saimme kuin saimmekin kaupat purettua ja rahat tulivat tilille alkuviikosta. Lähdimme heti samana iltana Ikeaan katsastamaan ja koeistumaan haaveilemaani Ektorp-kulmasohvaa. Malli miellytti silmää, väri- ja kangasvaihtoehtoja oli useita, päälliset ovat irrotettavat (eli pestävissä ja vaihdettavissa), koko juuri sopiva meidän olohuoneeseen, hinta kohdallaan ja istuintyynyt olivat sopivan pehmeät. Koko perhe totesi sohvan olevan hyvä meidän käyttöön, joten siinä ei kauaa nokka tuhissut kun olimme marssineet ulos maksetun sohvan kuitin kanssa. Tilasimme kotiinkuljetuksen ja sohvaa sattui olemaan varastossa, joten saimme sohvan heti seuraavana päivänä kotiin. Väriksi valikoitui vaalea beige. Katsotaan kuinka kauan se pysyy vaaleana. Ainakin tuntuu imevän koiran pitkät ohuet karvat itseensä pesusienen tavoin. Vaateharjalla saa irtokarvat onneksi hyvin pois. 

Siinä se nyt on.



Ostimme samantien samaa sarjaa olevan rahin ja vanha sohvapöytä sai väistyä. (Vanha pöytä etsii vielä paikkaansa hölmösti sohvan viereen nostettuna.) Sohvan kangas on helmoista "hieman" rypyssä, mutta olen lukenut sen oikenevan itsestään ajan kanssa, niin en alkanut sitä silittämään. Oikeasti olen yksinkertaisesti liian laiska ja vihaan silittämistä yli kaiken. Sohva kaipaa kipeästi lisää sohvatyynyjä ja ne onkin hankintalistalla seuraavaksi. Rahin päälle pitää etsiä valkoinen puinen tarjotin. Pari torkkupeittoa lisää ei myöskään olisi pahitteeksi. Mutta tässä niin kuin muussakin: pikkuhiljaa hyvä tulee.

Tänään oli ihanan valoisa päivä ja kaivoin kameran esiin pojan nukkuessa päiväunia. Tässä kuvia olohuoneesta. Tauluja puuttuu seiniltä, vitriinikaappi on hankkimatta ja matto menee luultavasti jossain vaiheessa vaihtoon, mutta tässä olohuone sellaisena kuin se on nyt.









Mukavaa loppuviikkoa! Täällä odotetaan jo kovasti lauantain juhlia.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Makeaa mahan täydeltä

Tämä viikonloppu on ollut yhtä herkuttelua. Siskon tekemää piirakkaa, miehen mummin 85-vuotissyntymäpäivien ravintolaillallista, kulinaristi naapurin tupari-/synttäritarjottavia, itsetehtyä oliivi-tomaattifocacciaa (resepti täältä), pannukakkua, pitsaa ja raakakakkukokeilua.

Röyh. Nyt on semmoinen olo, että tietää saaneensa viikonloppuna ruokaa.

Flunssa on meinannut saada yliotteen loppuviikosta, mutta onneksi olin torstain ja perjantain kotona lapsen kanssa, niin sain köllötellä aamuisin sängyssä pidempään ja ottaa rennosti. Tai niin rennosti kun vauhdikkaassa iässä olevan taaperon kanssa voi ottaa. Toinen kiipeää aamulla vatsan päälle ratsastamaan ja alkaa laulaa ih-hah-haata samalla pomppien kuin olisi kovastikin laukkaavan hevosen selässä. Siinä ainakin herää. Flunssakin onneksi tuntuu olevan jo voiton puolella.

Viikonloppuun kuului herkuttelun, leipomisen ja ruoanlaiton lisäksi myös syksyisiä metsälenkkejä koiran kanssa, etuterassin somistusta, aamusaunaa, hääsuunnittelua (ei omien häiden ;) ja laiskaa olemista. Mukava viikonloppu siis kaikin puolin. Toivottavasti oli teilläkin.

Ensi viikolla minua työllistää viikonloppuna tulossa olevat pojan 2-vuotissynttärijuhlat. Katsotaan ehdinkö kirjoitella ennen niitä. Juhlista teen sitten oman postauksen.

Iloista tulevaa viikkoa!





perjantai 10. lokakuuta 2014

Kierros yläkerrassa

Vihdoin ja viimein on luvassa kuvia uudesta kodista. Vastoin sisustusbloggaajien täydellisistä kodeista otettuja täydellisiä kuvia, esittelen teille meidän talon keskeneräisimmät ja muutosta vaativimmat huoneet tai oikeastaan koko yläkerran. Kun muutimme tähän taloon, ajatuksena oli että talo kelpaa meille aluksi sellaisena kuin on, emmekä ala tekemään edes pientä pintaremonttia, vaikka lasikuitutapetit ja kirsikan värinen punainen parketti ovat kaikkea muuta kuin mitä itse pinnoiksi valitsisin. Ainoa ilmeenkohennus heti muuttamisen jälkeen tehtiin alakerran huoneeseen maalaamalla seinät, joiden keltainen väri ei sopinut muuhun alakerran tyyliin eikä meidän sisustukseen ollenkaan. Satuin saamaan kaverilta maalinjämiä sen verran, että yksi iso vajaa purkki riitti hyvin huoneen maalaamiseen. Alakerta oli muuten ihan hyvässä kunnossa (muutamia edellisen asukkaan kissan raapimia listoja lukuunottamatta). Yläkerrassa ei ole muuta kuin aula ja makuuhuoneet, niin ajattelimme ettei ole niin väliä miltä siellä näyttää, kun siellä ei kuitenkaan vietetä aikaa.

Nyt kun ollaan asuttu tässä vajaa kolme kuukautta, alkaa yläkerrankin seinien värit häiritsemään ja kovasti tekee mieli tarttua maalipensseliin. Haaveilen myös yläkerran aulatilan yhden seinän paneloimisesta valkoisella helmipaneelilla ja kiinteiden sälekaihtimien asentamisesta kaikkien yläkerran ikkunoiden väleihin. Nyt makuuhuoneissa on irralliset puiset sälekaihtimet ikkunoiden etupuolella, joista suurimmasta osasta sälekaihtimien avaaja-sulkijakeppi on irronnut kokonaan. Yksi asia kuitenkin kerrallaan. Tässä teille esittely yläkerrasta sellaisilla pinnoilla, mitä ne olivat kun taloon muutimme (ja ovat siis edelleen, kunnes tartumme toimeen). Makuuhuoneet ovat todella isoja ja viistokatto tuo omat haasteensa huoneiden järjestämiseen varsinkin, kun minulla ei ole semmoisista kokemusta.

Ensin kuvat meidän makuuhuoneesta, joka on ainoa lähes valmis huone ylhäällä. Nukumme koko perhe samassa huoneessa, eikä suunnitelmia pikkumiehen siirtämisestä omaan huoneeseen ole tehty. Tämä järjestely sopii meille kaikille hyvin. Siirsimme pojan nukkumaan isojen poikien sänkyyn reilu kuukausi sitten ja pinnasänky on jäänyt "varasängyksi". Eipä ole poika kaivannut sinne takaisin, joten joutaisi purkaa varastoon.



Sitten toinen makuuhuone, joka on tällä hetkellä tyhjillään ilman lämmitystä toimien vaatehuoneena. Seinien sinapinkeltaiselle värille on ehdottomasti tehtävä jotain ennen kuin huonetta voi ottaa mihinkään käyttöön. Se mihin käyttöön huone lähitulevaisuudessa tulee, on vielä auki. Koska A ei ole vielä ainakaan hetkeen menossa sinne nukkumaan ja leikitkin on alakerrassa, haluaisin itselleni kovasti omaa askartelu-/ompelu-/näpertelynurkkaa, joka voisi olla tuolla huoneessa. Katsotaan mitä aika näyttää ja mitä ideoita meille huoneen suhteen tulee.



Yläkerran aula on mukava lisätila ja minulla on aika tarkka visio millaiseksi aulan haluaisin laittaa. Haaveilen voivani toteuttaa valkoisen unelman siellä, kun alakertaan en lapsen ja kuratassu koiran takia voi niin paljoa valkoista sisustukseen tuoda kuin haluaisin. Vähän paneelia seinään, valkoinen sohva, vaalea iso matto, nätti valaisin, tv-taso, tv ja sohvapöytä. Näillä pääsisi jo hyvää alkuun. Vielä kun löytyisi sitä rahaa kaikkien ideoiden toteuttamiseen :D Aloitetaan siitä seinien maalaamisesta. Haalean keltaiset seinät ovat toki paremmat kuin sinapin keltaiset, mutta ei siltikään sopivat meidän makuun.




Portaiden vieressä on tämmöinen matala ja pimeä piilonurkka, joka toimii hyvin varastotilana tai vaate"kaappina", kunhan valaistus laitettaisi käyttötarkoitukseen sopivaksi. Kertokaa ideoita mitä tuolla tilalla voisi tehdä?

Mummon vanha keinutuoli kaipaisi uuden kankaan riemunkirjavan pehmusteen päälle. Ongelmaksi on muodostunut se etten omista ompelukonetta, ja vaikka omistaisin, en ole ommellut ompelukoneella yläasteen jälkeen. Hätävaraksi heitin pehmusteen päälle toisen mummoni virkkaamaan pitkän kaitaliinan.


Virkkaamisen ja neulomisen alkeet olen tosin palauttanut mieleeni ja annan lankojen mieluusti olla esillä kauniissa korissa.


Tämä sivupöytä on myös mummoni peruja. Pöydän on luultavasti tehnyt isoisoisäni, joten pöydällä on paljon tunnearvoa. Minun tekisi tietenkin mieli maalata pöytä valkoiseksi tai harmaaksi, mutta taistelen vielä sen ajatuksen kanssa. Tämä pöytä on ollut punainen niin kauan kun sen muistan ja pelkään että pöytä menettää värinvaihdoksen myötä osan muistoista, joita se nyt tuo mieleen. Olkoon siis tuollainen ainakin siihen asti, kunnes se löytää oman paikkansa meidän kodista.


Siinäpä se oli. Paljon tilaa, josta vain vähän hyötykäytössä. Alakerran esittelyn teen sitten, kun saamme sohvaepisodin päätökseen.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Hakusessa täydellinen sohva

Muutettuamme pois vanhasta asunnosta päätimme olla ottamatta vanhaa sohvaa mukaan seuraavaan asuntoon. Edellinen sohva oli kolmen istuttava valkoinen nahkasohva, joka oli saanut elämänkolhuja koiranpennun hampaista ja lapsen taiteiluista. Tässä paras kuva vanhasta sohvasta, minkä löysin. Sohvalla oli mukava istua, mutta itse en pitänyt nahkasta materiaalina ihoa vasten ja sohva oli auttamatta liian pieni meille kaikille. No nyt ehkä pikkusen harmittaa, ettei sohvaa enää ole, kun olisi ollut juuri sopiva yläkerran aulaan.


Kun uusi koti löytyi otimme väliaikaissohvaksi vanhempieni vanhan sohvan ja vietimme viikon etsien sitä meille täydellistä sohvaa. Hakusessa oli muhkea kulma- tai divaanisohva, jonka pitäisi olla sen kokoinen, että koko perhe pystyy löhöämään ja peuhaamaan sohvalla yhtäaikaa. Istuimien tulisi olla rennon pehmeät, mutta ei kuitenkaan täysin upottavat. Kankaan täytyisi olla helposti puhtaana pidettävä lapsi- ja koiraystävällinen. Sohvan ja lattian väliin ei saisi jäädä niin isoa rakoa, että koiran tennispallo mahtuu pyörimään sinne. Käsinojien täytyisi olla pehmeät, joihin voisi tarvittaessa painaa pään ja ehkä nukahtaa kesken elokuvan katselun. Väriltään sohvan pitäisi olla vaalea (luonnonvalkoinen, beige, muta tai harmaa). Näillä tarkoilla kriteereillä lähdimme sohvaa etsimään ja eniten omaa silmää ja takamusta miellyttävä sohva löytyi viimein tilaamalla sohva meille suositellulla kankaalla, valitsemillamme pehmusteilla ja käsinojien mallilla. Maksoimme sohvasta nelinumeroisen summan kaupanteon yhteydessä, sovimme kotiinkuljetuksesta ja jäimme odottamaan meille luvattua toimitusaikaa, jonka piti olla kuuden viikon päästä ostamisesta.


Vaan kuinkas kävikään. Sohvaa ei kuulunut kuuden eikä seitsemänkään viikon kuluttua. Soitin liikkeeseen, josta kerrottiin heidän järjestelmässä näkyvän sohvan saapuvan heidän varastolle seuraavalla viikolla eli kahdeksan viikkoa ostopäivästä. Jäimme odottamaan, mutta soittoa ei kuulunut. Soitin taas viikon kuluttua liikkeeseen, josta sanottiin sohvan olevan jo varastolla (tieto näkyi heidän järjestelmästä) ja kuljetusmiesten soittavan varmasti parin päivän kuluessa. Odotimme viikon eikä soittoa kuulunut. Mieheni soitti tiukkasävyisen puhelun taas liikkeeseen, jossa myös alettiin ihmetellä sohvan kohtaloa. Ystävällinen myyjä alkoi selvittää tilannetta soittamalla varastolle ja sohvatehtaalle Viroon. Kas kummaa! Kymmenen viikkoa ostohetkestä (ja sohvan maksamisesta) mennyt, eikä meidän sohvaa oltu alettu vielä edes valmistamaan. Toimitusvaikeuksia erikoiskankaassa. Laitoimme kirjallisen reklamaation sähköpostitse meille sohvan myyneelle myymälän esimiehelle ja vaadimme kaupan purkua. Toivomme saavamme rahat tällä viikolla takaisin tilille, että voimme aloittaa täydellisen sohvan etsimisen alusta.


Olen aina ollut sitä mieltä, että Ikean sohvaa meille ei tule, mutta olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut kääntyä Ikean Ektorp kulmasohvan puoleen.



Edullisen hinnan lisäksi minua miellyttää sohvan ulkonäkö, irroitettavat päälliset ja hyvät kokemukset, joista olen lukenut. Haaveilen tietenkin valkoisesta sohvasta, mutta emme varmaan uskalla puhtaan valkoista kuitenkaan ostaa. Värivaihtoehdot ovat luonnonvalkoinen, beige tai vaalean harmaa. Kunhan saamme rahat edellisestä sohvasta takaisin, täytyy käydä Ikeassa katsomassa vaihtoehtoja paikan päällä ja testi-istua koko sohva. Jos tämä ei tunnukaan sitten oikealta sohvalta, en tiedä mistä lähtisimme uutta sohvaa metsästämään. En malttaisi enää odottaa, että saisimme kunnon sohvan olohuoneeseen ja pääsisin sen jälkeen laittamaan olohuoneen muutenkin kuntoon. Hankintalistalla on sohvan lisäksi ainakin uusi matto, sohvapöytä ja mahdollisesti joku sivupöytä ja nojatuoli. En kuitenkaan voi tehdä muita hankintoja ennen kuin tiedän millainen sohva meille tulee. Sohva kun taitaa määrätä koko olohuoneen tyylin ja huonekalujen sijoittelun.

Kaipaan nyt kovasti mielipiteitä ja kokemuksia eri sohvista. Varsinkin tästä Ikean Ektorp-mallistosta. Onko siellä ketään, jolla olisi kokemusta ja voisi antaa suosituksia?