perjantai 28. kesäkuuta 2013

Perjantaifiilis

Tänään on perjantaifiilis, vaikka kotona ollessa päivät usein menevätkin sekaisin. Miehen työt onneksi rytmittävät viikkoa jonkin verran, niin tietää suunnilleen onko menossa maanantai vai perjantai :) Nyt on tulossa erikoinen viikonloppu, kun ollaan kotona eikä viikonlopulle ole suurempia suunnitelmia tehtynä. Kesäisin ei yleensä tämmöisiä "vapaita" viikonloppuja montaa ole. Jos sitä ehtisi vaikka pestä pesemättömät ikkunat ja laittaa vihdoin parvekkeen kesäkuntoon. Nuo ovat olleet työnalla huhtikuusta alkaen :D En jaksa turhaan stressata pikkuasioista. Tänään en imurointia kummempaa siivousta jaksa tehdä, mutta ehkä huomenna. Illalla miehen kaverit tulevat meille ja mennään pihalle grillaamaan. Saan siis taas maailman parasta hampurilaista :b Namskis!

Viime yönä tuli vaihteeksi nukuttua aika huonosti, kun pienimies heräili 1,5 tunnin välein milloin syömään ja milloin kitisemään muuten vaan. Saattaa olla, että rokotuskohtaa särkee ja se häiritsi unia. Aamu alkoi seitsemän jälkeen pottaharjoittelulla. Ostettiin alkuviikosta potta, että voidaan pikkuhiljaa alkaa rauhassa tutustua potalla istumiseen. Tutustumista ja harjoittelua tämä vasta on ja potalla istutaan vain muutama minuutti tai vähemmän, jos poika ei halua siinä istua. Eilen ja tänään pienimies on kuitenkin istunut potalla tyytyväisenä ja tänä aamuna äidin suureksi yllätykseksi pottaan jopa tuli pissi ja kakka :D Tästä se harjoittelu lähtee! Nyt on istuttu potalla vain aamuisin heti heräämisen jälkeen, mutta pikkuhiljaa lisätään pottailun määrää niin, että potalla käydään myös päikkäreiden ja syömisten jälkeen. Edetään kuitenkin niin hitaasti, että viikossa tulee korkeintaan yksi uusi pottakerta päivään. Missä iässä te olette aloittaneet pottaharjoittelun lapsenne kanssa?

Loppuun jaan vielä ällötyskuvan teidän kanssa :D Kesä on muuten aivan ihanaa aikaa, mutta en voi sietää öttimönkiäisiä, jotka keväällä ryömivät esiin piiloistaan. Pärjään ötököiden kanssa joten kuten (erittäin huonosti kuitenkin) niin kauan kun törmään niihin ulkona. Omaa kotia en kuitenkaan halua minkään öttiäisen kanssa jakaa, eikä ennen koiran hankintaa pahemmin tarvinnutkaan. Koira tuo valitettavasti kotiin hiekan, kuran ja heinän lisäksi kutsumattomia vieraita eli punkkeja. Vaikka yritetään käydä turkki huolellisesti läpi joka päivä, niin silti näitä ällötyksiä löytyy koirasta useamman kerran viikossa. Koiralla on sen verran tuuhea turkki, että isotkin punkit jäävät joskus huomaamatta. Laitettiin keväällä koiralle sitruunapanta, mutta ei se taida auttaa. Täytyy seuraavaksi varmaan kokeilla jotain myrkkyliuosta niskaan, vaikka en sitä lapsen takia haluaisikaan koiraan laittaa :/ Tässä tämän päivän punkkisaalis. Hyi, yök ja oksennus!! Voi että, kun vihaan näitä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!