Tässä kodissa vauhtia riittää. Pikkumies oppi ryömimään myöhään, mutta sen jälkeen liikkuminen onkin kehittynyt vauhdilla. Lelut ei tällä hetkellä paljoa kiinnosta, kun poika viilettää ympäri asuntoa kovaa vauhtia joko ryömimällä tai hetki sitten oppimallaan uudella konttaamisen ja karhukävelyn yhdistelmällä (toinen jalka konttaa polvi maassa ja toinen jalka on karhukävelyasennossa jalkapohja maassa). Nyt harjoitellaan myös kovasti seisomaan nousemista, seisomista ilman tukea ja turvallista laskeutumista. Meillä vanhemmilla saakin olla silmät selässä, kun pikkumies on nousemassa seisomaan milloin sohvaa vasten ja milloin tv-tasoa vasten lähes koko ajan. Usein kädet irtoaa tuesta, kun pikkuinen haluaisi seisoa ilman tukea ja sitten ollaan pyllyllään. Sohvan edessä oleva sohvapöydän kulma hirvittää. Vielä ei ole pää siihen kopsahtanut, mutta läheltä-piti-tilanteita on joka päivä. Olen kyllä siirtänyt sohvapöytää kauemmaksi, mutta silti sydäntä kylmää. Täytyy itse olla todella tarkkana ja katsoa koko ajan lapsen perään. Takana ovat ne ajat, kun poika viihtyi sylissä paikallaan pidempään kuin 10 sekuntia.
Ulkona pojan lempipuuhaa on kärryjen työntäminen. Pikkumies ei osaa ihan vielä hallita kevyitä kärryjä ja vauhti on melkoinen, kun pikkuinen kipittää karkaavien kärryjen perässä :D Kävely on vielä sen verran huteraa, että varmistan koko ajan selän takana takista kiinni pitäen ettei pikkuinen lennä rähmälleen. Kaatumisia ja muksahduksia sattuu kyllä, mutta ettei ihan ympäri mennä. Sisälle saatiin naapureilta lainaksi Brion musta kävelyvaunu. Siinä saa onneksi säädettyä liikkumisherkkyyttä jäykemmäksi, niin vaunu ei lähde alta karkuun. Sisällä vain tahtoo seinät tulla liian nopeasti vastaan, kun vaunujen kääntäminen itse ei A:lta vielä onnistu.
Alla kuva meidän melkein 1-vuotiaasta. Lapsi on muuttunut vauvasta pieneksi pojaksi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!