Olohuone ja kauan odotettu sohva

Kirjoitin pari viikkoa sitten sohvakauppojen kariutumisesta. (Tässä linkki tekstiin: klik.) Saimme kuin saimmekin kaupat purettua ja rahat tulivat tilille alkuviikosta. Lähdimme heti samana iltana Ikeaan katsastamaan ja koeistumaan haaveilemaani Ektorp-kulmasohvaa. Malli miellytti silmää, väri- ja kangasvaihtoehtoja oli useita, päälliset ovat irrotettavat (eli pestävissä ja vaihdettavissa), koko juuri sopiva meidän olohuoneeseen, hinta kohdallaan ja istuintyynyt olivat sopivan pehmeät. Koko perhe totesi sohvan olevan hyvä meidän käyttöön, joten siinä ei kauaa nokka tuhissut kun olimme marssineet ulos maksetun sohvan kuitin kanssa. Tilasimme kotiinkuljetuksen ja sohvaa sattui olemaan varastossa, joten saimme sohvan heti seuraavana päivänä kotiin. Väriksi valikoitui vaalea beige. Katsotaan kuinka kauan se pysyy vaaleana. Ainakin tuntuu imevän koiran pitkät ohuet karvat itseensä pesusienen tavoin. Vaateharjalla saa irtokarvat onneksi hyvin pois. 

Siinä se nyt on.

Ostimme samantien samaa sarjaa olevan rahin ja vanha sohvapöytä sai väistyä. (Vanha pöytä etsii vielä paikkaansa hölmösti sohvan viereen nostettuna.) Sohvan kangas on helmoista "hieman" rypyssä, mutta olen lukenut sen oikenevan itsestään ajan kanssa, niin en alkanut sitä silittämään. Oikeasti olen yksinkertaisesti liian laiska ja vihaan silittämistä yli kaiken. Sohva kaipaa kipeästi lisää sohvatyynyjä ja ne onkin hankintalistalla seuraavaksi. Rahin päälle pitää etsiä valkoinen puinen tarjotin. Pari torkkupeittoa lisää ei myöskään olisi pahitteeksi. Mutta tässä niin kuin muussakin: pikkuhiljaa hyvä tulee.

Tänään oli ihanan valoisa päivä ja kaivoin kameran esiin pojan nukkuessa päiväunia. Tässä kuvia olohuoneesta. Tauluja puuttuu seiniltä, vitriinikaappi on hankkimatta ja matto menee luultavasti jossain vaiheessa vaihtoon, mutta tässä olohuone sellaisena kuin se on nyt.

Mukavaa loppuviikkoa! Täällä odotetaan jo kovasti lauantain juhlia.

Kierros yläkerrassa

Vihdoin ja viimein on luvassa kuvia uudesta kodista. Vastoin sisustusbloggaajien täydellisistä kodeista otettuja täydellisiä kuvia, esittelen teille meidän talon keskeneräisimmät ja muutosta vaativimmat huoneet tai oikeastaan koko yläkerran. Kun muutimme tähän taloon, ajatuksena oli että talo kelpaa meille aluksi sellaisena kuin on, emmekä ala tekemään edes pientä pintaremonttia, vaikka lasikuitutapetit ja kirsikan värinen punainen parketti ovat kaikkea muuta kuin mitä itse pinnoiksi valitsisin. Ainoa ilmeenkohennus heti muuttamisen jälkeen tehtiin alakerran huoneeseen maalaamalla seinät, joiden keltainen väri ei sopinut muuhun alakerran tyyliin eikä meidän sisustukseen ollenkaan. Satuin saamaan kaverilta maalinjämiä sen verran, että yksi iso vajaa purkki riitti hyvin huoneen maalaamiseen. Alakerta oli muuten ihan hyvässä kunnossa (muutamia edellisen asukkaan kissan raapimia listoja lukuunottamatta). Yläkerrassa ei ole muuta kuin aula ja makuuhuoneet, niin ajattelimme ettei ole niin väliä miltä siellä näyttää, kun siellä ei kuitenkaan vietetä aikaa.

Nyt kun ollaan asuttu tässä vajaa kolme kuukautta, alkaa yläkerrankin seinien värit häiritsemään ja kovasti tekee mieli tarttua maalipensseliin. Haaveilen myös yläkerran aulatilan yhden seinän paneloimisesta valkoisella helmipaneelilla ja kiinteiden sälekaihtimien asentamisesta kaikkien yläkerran ikkunoiden väleihin. Nyt makuuhuoneissa on irralliset puiset sälekaihtimet ikkunoiden etupuolella, joista suurimmasta osasta sälekaihtimien avaaja-sulkijakeppi on irronnut kokonaan. Yksi asia kuitenkin kerrallaan. Tässä teille esittely yläkerrasta sellaisilla pinnoilla, mitä ne olivat kun taloon muutimme (ja ovat siis edelleen, kunnes tartumme toimeen). Makuuhuoneet ovat todella isoja ja viistokatto tuo omat haasteensa huoneiden järjestämiseen varsinkin, kun minulla ei ole semmoisista kokemusta.

Ensin kuvat meidän makuuhuoneesta, joka on ainoa lähes valmis huone ylhäällä. Nukumme koko perhe samassa huoneessa, eikä suunnitelmia pikkumiehen siirtämisestä omaan huoneeseen ole tehty. Tämä järjestely sopii meille kaikille hyvin. Siirsimme pojan nukkumaan isojen poikien sänkyyn reilu kuukausi sitten ja pinnasänky on jäänyt "varasängyksi". Eipä ole poika kaivannut sinne takaisin, joten joutaisi purkaa varastoon.

Sitten toinen makuuhuone, joka on tällä hetkellä tyhjillään ilman lämmitystä toimien vaatehuoneena. Seinien sinapinkeltaiselle värille on ehdottomasti tehtävä jotain ennen kuin huonetta voi ottaa mihinkään käyttöön. Se mihin käyttöön huone lähitulevaisuudessa tulee, on vielä auki. Koska A ei ole vielä ainakaan hetkeen menossa sinne nukkumaan ja leikitkin on alakerrassa, haluaisin itselleni kovasti omaa askartelu-/ompelu-/näpertelynurkkaa, joka voisi olla tuolla huoneessa. Katsotaan mitä aika näyttää ja mitä ideoita meille huoneen suhteen tulee.

Yläkerran aula on mukava lisätila ja minulla on aika tarkka visio millaiseksi aulan haluaisin laittaa. Haaveilen voivani toteuttaa valkoisen unelman siellä, kun alakertaan en lapsen ja kuratassu koiran takia voi niin paljoa valkoista sisustukseen tuoda kuin haluaisin. Vähän paneelia seinään, valkoinen sohva, vaalea iso matto, nätti valaisin, tv-taso, tv ja sohvapöytä. Näillä pääsisi jo hyvää alkuun. Vielä kun löytyisi sitä rahaa kaikkien ideoiden toteuttamiseen :D Aloitetaan siitä seinien maalaamisesta. Haalean keltaiset seinät ovat toki paremmat kuin sinapin keltaiset, mutta ei siltikään sopivat meidän makuun.

Portaiden vieressä on tämmöinen matala ja pimeä piilonurkka, joka toimii hyvin varastotilana tai vaate"kaappina", kunhan valaistus laitettaisi käyttötarkoitukseen sopivaksi. Kertokaa ideoita mitä tuolla tilalla voisi tehdä?

Mummon vanha keinutuoli kaipaisi uuden kankaan riemunkirjavan pehmusteen päälle. Ongelmaksi on muodostunut se etten omista ompelukonetta, ja vaikka omistaisin, en ole ommellut ompelukoneella yläasteen jälkeen. Hätävaraksi heitin pehmusteen päälle toisen mummoni virkkaamaan pitkän kaitaliinan.

Virkkaamisen ja neulomisen alkeet olen tosin palauttanut mieleeni ja annan lankojen mieluusti olla esillä kauniissa korissa.

Tämä sivupöytä on myös mummoni peruja. Pöydän on luultavasti tehnyt isoisoisäni, joten pöydällä on paljon tunnearvoa. Minun tekisi tietenkin mieli maalata pöytä valkoiseksi tai harmaaksi, mutta taistelen vielä sen ajatuksen kanssa. Tämä pöytä on ollut punainen niin kauan kun sen muistan ja pelkään että pöytä menettää värinvaihdoksen myötä osan muistoista, joita se nyt tuo mieleen. Olkoon siis tuollainen ainakin siihen asti, kunnes se löytää oman paikkansa meidän kodista.

Siinäpä se oli. Paljon tilaa, josta vain vähän hyötykäytössä. Alakerran esittelyn teen sitten, kun saamme sohvaepisodin päätökseen.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Hakusessa täydellinen sohva

Muutettuamme pois vanhasta asunnosta päätimme olla ottamatta vanhaa sohvaa mukaan seuraavaan asuntoon. Edellinen sohva oli kolmen istuttava valkoinen nahkasohva, joka oli saanut elämänkolhuja koiranpennun hampaista ja lapsen taiteiluista. Tässä paras kuva vanhasta sohvasta, minkä löysin. Sohvalla oli mukava istua, mutta itse en pitänyt nahkasta materiaalina ihoa vasten ja sohva oli auttamatta liian pieni meille kaikille. No nyt ehkä pikkusen harmittaa, ettei sohvaa enää ole, kun olisi ollut juuri sopiva yläkerran aulaan.

Kun uusi koti löytyi otimme väliaikaissohvaksi vanhempieni vanhan sohvan ja vietimme viikon etsien sitä meille täydellistä sohvaa. Hakusessa oli muhkea kulma- tai divaanisohva, jonka pitäisi olla sen kokoinen, että koko perhe pystyy löhöämään ja peuhaamaan sohvalla yhtäaikaa. Istuimien tulisi olla rennon pehmeät, mutta ei kuitenkaan täysin upottavat. Kankaan täytyisi olla helposti puhtaana pidettävä lapsi- ja koiraystävällinen. Sohvan ja lattian väliin ei saisi jäädä niin isoa rakoa, että koiran tennispallo mahtuu pyörimään sinne. Käsinojien täytyisi olla pehmeät, joihin voisi tarvittaessa painaa pään ja ehkä nukahtaa kesken elokuvan katselun. Väriltään sohvan pitäisi olla vaalea (luonnonvalkoinen, beige, muta tai harmaa). Näillä tarkoilla kriteereillä lähdimme sohvaa etsimään ja eniten omaa silmää ja takamusta miellyttävä sohva löytyi viimein tilaamalla sohva meille suositellulla kankaalla, valitsemillamme pehmusteilla ja käsinojien mallilla. Maksoimme sohvasta nelinumeroisen summan kaupanteon yhteydessä, sovimme kotiinkuljetuksesta ja jäimme odottamaan meille luvattua toimitusaikaa, jonka piti olla kuuden viikon päästä ostamisesta.


Vaan kuinkas kävikään. Sohvaa ei kuulunut kuuden eikä seitsemänkään viikon kuluttua. Soitin liikkeeseen, josta kerrottiin heidän järjestelmässä näkyvän sohvan saapuvan heidän varastolle seuraavalla viikolla eli kahdeksan viikkoa ostopäivästä. Jäimme odottamaan, mutta soittoa ei kuulunut. Soitin taas viikon kuluttua liikkeeseen, josta sanottiin sohvan olevan jo varastolla (tieto näkyi heidän järjestelmästä) ja kuljetusmiesten soittavan varmasti parin päivän kuluessa. Odotimme viikon eikä soittoa kuulunut. Mieheni soitti tiukkasävyisen puhelun taas liikkeeseen, jossa myös alettiin ihmetellä sohvan kohtaloa. Ystävällinen myyjä alkoi selvittää tilannetta soittamalla varastolle ja sohvatehtaalle Viroon. Kas kummaa! Kymmenen viikkoa ostohetkestä (ja sohvan maksamisesta) mennyt, eikä meidän sohvaa oltu alettu vielä edes valmistamaan. Toimitusvaikeuksia erikoiskankaassa. Laitoimme kirjallisen reklamaation sähköpostitse meille sohvan myyneelle myymälän esimiehelle ja vaadimme kaupan purkua. Toivomme saavamme rahat tällä viikolla takaisin tilille, että voimme aloittaa täydellisen sohvan etsimisen alusta.


Olen aina ollut sitä mieltä, että Ikean sohvaa meille ei tule, mutta olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut kääntyä Ikean Ektorp kulmasohvan puoleen.



Kuva täältä. Klik.

Edullisen hinnan lisäksi minua miellyttää sohvan ulkonäkö, irroitettavat päälliset ja hyvät kokemukset, joista olen lukenut. Haaveilen tietenkin valkoisesta sohvasta, mutta emme varmaan uskalla puhtaan valkoista kuitenkaan ostaa. Värivaihtoehdot ovat luonnonvalkoinen, beige tai vaalean harmaa. Kunhan saamme rahat edellisestä sohvasta takaisin, täytyy käydä Ikeassa katsomassa vaihtoehtoja paikan päällä ja testi-istua koko sohva. Jos tämä ei tunnukaan sitten oikealta sohvalta, en tiedä mistä lähtisimme uutta sohvaa metsästämään. En malttaisi enää odottaa, että saisimme kunnon sohvan olohuoneeseen ja pääsisin sen jälkeen laittamaan olohuoneen muutenkin kuntoon. Hankintalistalla on sohvan lisäksi ainakin uusi matto, sohvapöytä ja mahdollisesti joku sivupöytä ja nojatuoli. En kuitenkaan voi tehdä muita hankintoja ennen kuin tiedän millainen sohva meille tulee. Sohva kun taitaa määrätä koko olohuoneen tyylin ja huonekalujen sijoittelun.

Kaipaan nyt kovasti mielipiteitä ja kokemuksia eri sohvista. Varsinkin tästä Ikean Ektorp-mallistosta. Onko siellä ketään, jolla olisi kokemusta ja voisi antaa suosituksia?

Sisustusbloggaajien kirppis - löytöjä

Lauantaina Helsingissä järjestettiin sisustusbloggaajien kirppis. Olin laittanut ajan kalenteriin ylös jo hyvissä ajoin ja suunnistin kirppikselle heti aukeamisen aikoihin. Onneksi olin ajoissa, sillä kirppis oli menestys. Innokkaimmat shoppaajat odottivat jo ovien aukeamista ja porukkaa valui tasaisesti ovien eteen koko ajan. Joukkio ryntäsi sisään kun ovet aukesivat ja halli täyttyi hetkessä ostajista. Tila oli aika pieni, joten ovella seisoi järjestyksenvalvoja päästämässä ihmisiä sisään pikkuhiljaa. Onneksi me pääsimme ensimmäisessä erässä.

Kiersin pöydät nopeasti ympäri ja yritin kurkkia jokaisen pöydän antia. Muutaman jutun bongasin ryysiksessä, jotka oli pakko saada mukaan ja napata ennen kuin joku muu ehtii ensin. Kaikki kolme ostosta olivat sellaisia, joista olin haaveillut jo pidempään. Nyt täytyy tunnustaa, etten tiedä minkä blogin kirjoittajan pöydästä kaksi tavaraa ostin :o En ole noita designsisustusblogeja seurannut. Tässä ostokseni.

Pentikin Porokynttelikkö osui heti silmiini yhdessä myyntipöydässä. Olen haaveillut Pentikin Porosta jo jonkin aikaa, mutta uutena hinta on vähän liian kallis, että olisin raaskinut aiemmin meille tämmöistä kotiuttaa. Nyt maksoin tästä ihanuudesta 12 euroa. (Uutena 58 euroa.) Täytyy vielä hakea sarviin sopivat kynttilät Pentikistä, vaikka mielestäni Poro on kaunis ilman kynttilöitäkin.

Olen etsinyt vanhaa maitotonkkaa monelta kirppikseltä, mutta myyjät tietävät niiden kysynnän ja hinnat ovat olleet sen mukaisia. Sisustusbloggaajien kirppikseltä, Sees by Sanni-blogin pöydästä, löytyi onnekseni maitotonkka kohtuuhintaan. Maksoin tästä 8 euroa. Tämä pääsee jossain vaiheessa etukuistin portaille maljakoksi.

Kolmas ostos oli kerrostarjoiluteline. Meidän uudessa keittiössä pöytätilaa on yllättävän vähän, niin täytyy hyödyntää korkeutta. Tämä kaunis teline toimii ainakin alkuun hedelmäkorina. Uuden Smoothie Twister -koneen ansiosta meiltä löytyy nykyään paljon hedelmiä pöydältä. Tästä telineestä maksoin 5 euroa.

Olen todella tyytyväinen löytöihini. Kaikki olivat todella haluttuja ja tulevat varmasti pitkäaikaiseen käyttöön.

Tuunausta: kirjoituspöytä ja vanha ikkuna

Aiemmin lupailin, että tulossa on postaus yhdestä tuunausprojektista. No. Saattekin nähdä kaksi tuotosta yhdessä postauksessa. Tässä kilometripostaus, olkaa hyvät!

Aloitetaan kirjoituspöydästä, jonka pelastin mummini kuolinpesästä. Edellisessä asunnossa meillä oli lastulevystä tehty halpispöytä, joka ajoi asiansa kyllä hyvin, mutta ei ollut täysin sopiva siihen tyyliin, jolla haluaisin kotimme sisustaa. Otimme vanhan pöydän muutossa kyllä mukaan uuteen kotiin, mutta emme ehtineet kokoamaan sitä ollenkaan ennen kuin sain tuunausprojektin loppuun. Niinpä meidän vanha kirjoituspöytä pääsi mieheni siskolle ja mummin vanha pöytä sai uuden kodin meidän luota. Sen lisäksi, että sain kauniin ja katseita kestävän kirjoituspöydän vieras-/työhuoneeseen, tärkeää on se, että pöydällä on tunnearvoa. Mummin pöydän ääressä istuessa pääsen lähelle muistoja mummista, joka oli minulle todella rakas <3

Pöytä on tehty männystä ja on täyspuuta takalevyjä lukuunottamatta. Pöytälevyn päälle ja takareunaan oli jäänyt tiukat tarrajäljet mummin liimaamista pehmusteista. Poistin pehmusteet ja irrotin tarrajäljet tarran- ja liimanpoistoaineella. Sitten vaan uudet nupit tilaukseen, hiomaan ja maalia pintaan. Sain maalata pöydän kolmeen kertaan ennen kuin puun syyt ja oksan kohdat peittyivät suurinpiirtein kokonaan. Vieläkin puupinta näkyy maalin läpi jonkin verran, mutta ei häiritsevästi.

Unohdin ottaa kuvia pöydästä ennen kun aloin hiomaan, mutta tässä pari kesken hiomisen otettua kuvaa. Kyllä niistä joten kuten näkee millainen pöytä oli aiemmin.

Ja tässä jälkeen:

Olen itse todella tyytyväinen lopputulokseen. Pöytä sopii meille nyt täydellisesti! (Tuon kaamean lattian haluaisin vaihtaa vaalemmaksi, mutta remonttikassaa pitää ensin kartuttaa.)

Sitten se toinen vähän pienempi projekti, vanha ikkuna. Tämän kaksiruutuisen vanhan ikkunan löysin sattumalta kirpputorilta ja pakkohan se oli kotiuttaa kun sellaisesta olin jo pidempään haaveillut. En vielä silloin tiennyt, että miehen siskon purettavasta piharakennuksesta olisin saanut kolmiruutuisia ikkunoita ilmaiseksi kuukautta myöhemmin. He eivät tienneet niiden arvoa ja olivat heittämässä aarteita kaatopaikalle. No, otin kyllä nekin edelleen-myytäviksi ja yhden säästin itselleni myöhempää käyttöä varten. Mutta siis takaisin aiheeseen...
Kirppisikkunan karmit olivat valkoiset, mutta maali rapisi aika pahasti pois. Rapsutin irtoavat maalit varovasti teräsharjalla ja sudin uutta (yllätys, yllätys) valkoista maalia reunoille. En maalannut tarkasti, vaan halusin ikkunan jäävän vanhan näköiseksi. Kittikin on osittain tippunut ja lohkeillut lasien ympäriltä, mutta en lähtenyt kittaamaan uudelleen. Pesin lasit, tilasin sisustustarran toiseen ikkunaan ja laitoin valokuvia toiseen ikkunaan ja valmista tuli. Nyt ongelmana on enää kiinnitys, kun ikkuna painaa kuin synti ja tarvitsee vähän järeämmät kiinnityssysteemit. En millään haluaisi ankkuriruuveja seiniin, kun niitä ei saa sitten millään pois sieltä seinästä. Ikkuna saa siis toistaiseksi majailla pöydän päällä seinään nojaten.

Tämmöisiä projekteja täällä. Tuo mummilta niin ikään otettu pinnatuoli kaipaa myös ilmeen kohennusta, mutta se saa odottaa ensi kesään.

Vilauksia kodista

Ollaan asuttu vajaa kaksi kuukautta uudessa kodissa. Viihdytään alueella hyvin ja talosta alkaa pikku hiljaa muotoutumaan koti. Tässä muutama kuva.

Kesällä parasta oli oma piha. Viihdyttiin koko perhe ulkona aamusta iltaan. Oman pihan marjat olivat herkkuja. A täytti vatsansa marjoilla napsimalla niitä pitkin päivää puskasta ja minä keräsin monta rasiaa pakastimeen odottamaan pitkää talvea. Katsotaan oliko tämä ensimmäinen ja viimeinen kesä, jolloin puskista tuli paljon marjoja. En ole mikään viherpeukalo (ainakaan vielä), niin hyvin todennäköisesti pensaat eivät pysy hengissä tai ainakaan satoa tuottavina montaa vuotta.

Ulkoilumaastot ovat loistavat. Reilun kilometrin päästä kotiovelta alkaa lenkkipolut, jonne voi mennä nollaamaan ajatukset. Maisemallisesti löytyy kaikkea aarnimetsästä peltoihin, koskeen ja joenvarteen. Luonnossa liikkuminen on minulle todella tärkeää, joten arvostan hyviä ulkoilumaastoja paljon. Ollaankin jo muutama pyöräretki lähiympäristössä tehty.

En löytänyt sellaisia verhotamppeja kuin etsin, niin tein ne itse helmistä. Kuva vääristää värejä ja saa harmaat helmet näyttämään ruskeilta. Helmet ovat kirkkaita, vaalean vihreitä, ja harmaita.

Takka on luksusta. Mikään ei voita kylmää ja pimeää talvi-iltaa takkatulen ääressä. Ei maltettu odottaa kylmiä ilmoja, vaan ollaan jo pari kertaa testattu takka toimivaksi.

Tämä oli tämmöinen pikakurkistus meille. Laitan lisää kuvia myöhemmin ja esittelen kotia enemmän niiden huoneiden osalta, jotka ovat joten kuten laitettuja. Valmista täällä ei vielä lähellekään ole, kun sohvaakin odotetaan vasta saapuvaksi tehtaalta. Nyt meillä on väliaikaisratkaisuna minun vahempien vanha sohva. Pari tuunaustakin odottaa esittelyä. Nyt kuitenkin istutushommiin pihalle.

Kuulumisten päivittämistä

Sen verran sain nyt inspiraatiota, että päivitän vähän kuulumisia näiden kolmen blogittoman kuukauden ajalta. Tiedätte sitten missä mennään, jos vaikka innostuisin kirjoittelemaan tiheämmin kuin kolmen kuukauden välein. Aloitetaan toukokuusta, jolloin kirjoitin viimeisimmän postauksen ennen taukoa.

Muutimme toukokuun lopulla väliaikaisesti ihanan, rakkaan siskoni ja hänen miehensä luokse, kun oma asunto oli myyty eikä uutta kotia ollut löytynyt. En tiedä ketään muita, joiden kanssa asuminen olisi mennyt niin kivuttomasti ja hermoja säästellen kuin he. Voisi luulla, että tila loppuu kesken kun kaksi aikuista, 1-vuotias taapero ja koira muuttavat kahden aikuisen kotiin rauhaa ja järjestystä rikkomaan, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Meidän perhe on ikuisesti kiitollinen väliaikaisesta majoituksesta, jolla säästyttiin asunnon vuokraamiselta tai hermojen menetykseltä.

Kesäkuun alussa palasin osa-aikasesti töihin ja A on saanut nauttia isovanhempien ja isin seurasta työviikkojeni ajan. Pientä protestointia on ollut havaittavissa, mutta melko hyvin A on tottunut äidin poissaoloon.
Uusi koti löytyi ja kaupat siitä tehtiin ennen juhannusta, mutta muuttoa jouduimme odottamaan heinäkuulle asti.

Heinäkuun alussa lomailimme koko perheellä käyden mm. mökillä ja Jyväskylän Asuntomessuilla yrittäen rentoutua ennen muuttoa. Mikään ei kyllä voita perheen yhteistä kiireetöntä aikaa! Pääsimme muuttamaan uuteen kotiin heinäkuun puolessa välissä ja tekemistä on riittänyt. Kerrostaloasuminen vaihtui omakotitaloasumiseen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Tähän asti ollaan kyllä viihdytty erinomaisesti, eikä kummallakaan ole ikävä kerrostaloon. Paljon tilaa, oma piha, oma sauna ja oma takka. Koti <3

Elokuun alku on mennyt totutellessa elämään isossa talossa ja kotia laittaen. Vielä on paljon hankittavaa, laitettavaa ja sisustettavaa. Ideoita on hirveästi ja monta tuunausprojektia kesken, mutta aikaa ja rahaa rajallisesti. Pikku hiljaa hyvä tulee. Vielä kun sitä malttia saisi jostain. Jos innostun päivittämään blogia useammin, niin tulen varmasti kirjoittamaan paljon kotiin ja sisustukseen liittyvistä asioista. Toivottavasti edes joku jaksaa niitä lukea.

Hyvästit kodille

Peukkujen pitäminen kannatti, sillä saimme asunnosta tarjouksen, jonka hyväksyimme. Kaupanteko on sovittu kahden viikon päähän. Mikään ei ole 100 % varmaa ennen kuin nimet ovat paperissa, mutta uskallan jo puhua asiasta ääneen. Pientä stressiä aiheuttaa se, että meillä ei ole vielä uutta kotia ja kuukauden päästä pitäisi muuttaa nykyisestä pois. Joku väliaikaismajoitus taitaa siis olla ainoa vaihtoehto :/ Vähän kauhistuttaa tavaroiden kantaminen edes takaisin väliaikaissäilytykseen ja sitten taas uuteen kotiin. Tähän samaan hässäkkään minulla alkaa työt, joten paljon muutoksia on tulossa. Onneksi aloitan työt vain osa-aikaisesti, niin ehdin olla muutosten keskellä pojan kanssa tottumassa uuteen arkeen.

Haikein mielin olen alkanut valmistautumaan ajatukseen nykyisestä kodista luopumisesta. Tämä asunto oli meidän ensimmäinen omistusasunto ja näiden neljän vuoden aikana, jotka olemme tässä asuneet, on tapahtunut isoja asioita ja asunnosta on tullut meille ensimmäinen yhteinen kodilta tuntuva Koti. Ensimmäinen yhteinen vuokra-asunto tuntui aina väliaikaisratkaisulta, mutta nykyisessä kodissa olemme molemmat viihtyneet. Täällä on vietetty valmistujaisia, iloittu opiskelupaikasta, valmistauduttu häihin, avattu häälahjoja ukkosen paukkuessa ikkunan takana, kestitty ystäviä, itketty ja naurettu sydämen kyllyydestä, siivottu koiranpennun pissoja lattialta, tehty positiivinen raskaustesti, kärvistelty supistuskivuissa, nautittu vauvantuoksuisista hetkistä esikoisen kanssa ja kerätty paljon hyviä yhteisiä muistoja. Enkä voi tietenkään ohittaa ihania naapureita, joihin on ollut ilo tutustua ja joiden kanssa tulemme varmasti pitämään yhteyttä myös jatkossa.

Seuraavat peukutukset sitten uuden Kodin löytämiselle. Meidän molempien kriteerit täyttävät asunnot tuntuvat olevan harvassa ja sitten ne menevät kuin kuumille kiville. Kunhan saadaan oman asunnon myynti hoidettua loppuun, niin pääsemme mukaan asuntokauppojen kilpajuoksuun toden teolla. Tässä vielä viimeinen kurkistus meidän nykyiseen kotiin myyntikuvien muodossa: