Rauhallinen viikonloppu

Maanantai on taas täällä ja nyt ihan mukava sellainen, kun saan tällä viikolla olla alkuviikon kotona hoitovapaalla. Töihinpaluuni jälkeen olen huomannut että pikkumies kaipaa paljon enemmän tavallista kotiaikaa, yhdessäoloa ja rauhoittumista viikon touhuista. Vaikka A saakin olla kotihoidossa tutun hoitajan kanssa, tuntuu se silti olevan lapselle iso muutos. Meidän vanhempien tullessa töistä kotiin, harmitus tulee pienimmistäkin asioista ja rajoja testataan ihan eri tavalla kuin minun vapaapäivinä tai viikonloppuna, kun ollaan kaikki yhdessä. Uni on myös viikolla katkonaisempaa kuin niinä päivinä, jolloin A tietää meidän olevan vieressä herätessään.

Yleensä meillä on viikonloput täynnä ohjelmaa ja kyläilyjä, mutta nyt haluttiin rauhoittaa viikonloppu vain omalle perheelle. Kannatti! Rauhallinen viikonloppu teki hyvää meille kaikille. Nautittiin kauniista syysilmoista käymällä tavallista pidemmillä koiralenkeillä koko perheen kanssa, tehtiin vähän pihahommia, tehtiin yhdessä pitsaa, jolla herkuteltiin, haettiin pikkumiehen leikkikeittiöön lastenkattilat ja lastat Ikeasta, puhdistettiin viikon pölyt pois lauantaisaunassa ja illalla pojan mentyä nukkumaan nautittiin miehen kanssa lasilliset viiniä ja muutama pala suklaata tunnelmavalaistuksessa.

 

Toivottavasti teilläkin oli rentouttava viikonloppu.

Viikonlopun synttärihumut

Viikonloppuna pärähti taas yksi vuosi lisää mittariin. Siskoni tuli miehensä kanssa meille lauantaina viettämään iltaa yhdessä ja sunnuntaina saimme mieheni isovanhemmat ja meidän molempien vanhemmat meille kahville. En yleensä juhli omia synttäreitä sen kummemmin, mutta nyt oli hyvä syy kutsua isovanhemmat meille käymään, kun he eivät olleet vielä käyneet meidän uudessa kodissa.

Tässä kuvapläjäys viikonlopun herkuista ja muutama tunnelmakuva.

Leivoin lauantaiksi sitruunajuustokakun Kotilieden ohjeella. Uskaltauduin kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran liivatteen käyttöä, eikä se sitten ollutkaan niin vaikeaa kun olin kuvitellut. Kakku oli todella herkullista. Tätä täytyy tehdä toistekin.

Olin jo kauan sitten luvannut tehdä siskolle ja miehelleen susheja joku kerta ja nyt lunastin lupaukseni. Hyvin näytti maistuvan, vaikka ei ne itse tehdyt ihan aitoja ja alkuperäisiä olekaan. Makien teko onnistuu jo melko hyvin, mutta nigirien muotoilua täytyy vielä harjoitella.

Sunnuntaivieraat toivat kauniita kukkia tullessaan.

Näpertelin pari viikkoa sitten lyhdyt vanhoista lastenruokapurkeista ja laitoin ne rautalangalla pihalle puuhun roikkumaan. Nyt vasta kokeilin miltä ne näyttävät. Kauniita olivat. Niin se vaan on, että pimeät illat ja kynttilät kuuluvat yhteen.

Mukavaa illan jatkoa kaikille!

Valoa pimeään

Iltojen pimetessä huomattiin taas kuinka huono valaisin meillä olohuoneessa onkaan. Vaikka kaikki lamput ovat olohuoneessa päällä, silti saa tihrustaa että näkee tehdä mitään vähänkään tarkempaa (esim. neulominen, pienen tekstin lukeminen jne.). Kolmen lampun spottivalaisin on kulkenut edellisestä asunnosta tähän asuntoon, eikä molempien makujen mukaista ja lompakolle sopivaa uutta valaisinta ole löytynyt. Olen halunnut kattokruunua jo pitkään, mutta mies ei ole ajatuksesta innostunut. Sitkeys kuitenkin palkittiin, sillä mies suostui lopulta kattokruunuun ja ostin sellaisen meille pari päivää sitten. Olin jo jonkin aikaa katsellut Prismassa myytävää antiikinvalkoista Ljusdal-kattokruunua ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Nyt on sisällä valoisaa, vaikka ulkona olisikin hämärää. Eikä haittaa sekään, että olohuoneesta tuli taas astetta viihtyisämpi :)

Me like!

Syysmaisemia

Oltiin viikonloppuna Siuntion kylpylässä juhlistamassa isäni eläkkeelle jäämistä. Oli rentouttavaa päästä hetkeksi toisiin maisemiin ja valmiiseen ruokapöytään, vaikka pikkumies ei antanutkaan meidän yöllä nukkua muutamaa tuntia pidempää. Kylpylän ympärillä oli hyvät ulkoilumaastot ja käytiinkin useamman kerran kävelemässä syksyisissä maisemissa. Nyt on ilmat jo sen verran viileät ja maisema keltainen, että kai se on uskottava syksyn saapuneen lämpimän kesän jälkeen. Tässä kuvia Siuntion syksyisistä maisemista.

Tänään menen pojan kanssa iltapäivällä käymään lähistöllä asuvan perheen luona, joille olen lupautunut lastenhoitoavuksi aina silloin tällöin, kun he hoitajaa tarvitsevat. (Täällä kerroin kuinka minua pyydettiin hoitoavuksi.) Tarkoitus on tutustua toisiimme ja sopia tulevista lastenhoitojutuista. Enempää en itsekään tiedä, mutta odotan innolla mitä tuleman pitää :)