Sisustusbloggaajien kirppis - löytöjä

Lauantaina Helsingissä järjestettiin sisustusbloggaajien kirppis. Olin laittanut ajan kalenteriin ylös jo hyvissä ajoin ja suunnistin kirppikselle heti aukeamisen aikoihin. Onneksi olin ajoissa, sillä kirppis oli menestys. Innokkaimmat shoppaajat odottivat jo ovien aukeamista ja porukkaa valui tasaisesti ovien eteen koko ajan. Joukkio ryntäsi sisään kun ovet aukesivat ja halli täyttyi hetkessä ostajista. Tila oli aika pieni, joten ovella seisoi järjestyksenvalvoja päästämässä ihmisiä sisään pikkuhiljaa. Onneksi me pääsimme ensimmäisessä erässä.

Kiersin pöydät nopeasti ympäri ja yritin kurkkia jokaisen pöydän antia. Muutaman jutun bongasin ryysiksessä, jotka oli pakko saada mukaan ja napata ennen kuin joku muu ehtii ensin. Kaikki kolme ostosta olivat sellaisia, joista olin haaveillut jo pidempään. Nyt täytyy tunnustaa, etten tiedä minkä blogin kirjoittajan pöydästä kaksi tavaraa ostin :o En ole noita designsisustusblogeja seurannut. Tässä ostokseni.

Pentikin Porokynttelikkö osui heti silmiini yhdessä myyntipöydässä. Olen haaveillut Pentikin Porosta jo jonkin aikaa, mutta uutena hinta on vähän liian kallis, että olisin raaskinut aiemmin meille tämmöistä kotiuttaa. Nyt maksoin tästä ihanuudesta 12 euroa. (Uutena 58 euroa.) Täytyy vielä hakea sarviin sopivat kynttilät Pentikistä, vaikka mielestäni Poro on kaunis ilman kynttilöitäkin.

Olen etsinyt vanhaa maitotonkkaa monelta kirppikseltä, mutta myyjät tietävät niiden kysynnän ja hinnat ovat olleet sen mukaisia. Sisustusbloggaajien kirppikseltä, Sees by Sanni-blogin pöydästä, löytyi onnekseni maitotonkka kohtuuhintaan. Maksoin tästä 8 euroa. Tämä pääsee jossain vaiheessa etukuistin portaille maljakoksi.

Kolmas ostos oli kerrostarjoiluteline. Meidän uudessa keittiössä pöytätilaa on yllättävän vähän, niin täytyy hyödyntää korkeutta. Tämä kaunis teline toimii ainakin alkuun hedelmäkorina. Uuden Smoothie Twister -koneen ansiosta meiltä löytyy nykyään paljon hedelmiä pöydältä. Tästä telineestä maksoin 5 euroa.

Olen todella tyytyväinen löytöihini. Kaikki olivat todella haluttuja ja tulevat varmasti pitkäaikaiseen käyttöön.

Viikonlopun synttärihumut

Viikonloppuna pärähti taas yksi vuosi lisää mittariin. Siskoni tuli miehensä kanssa meille lauantaina viettämään iltaa yhdessä ja sunnuntaina saimme mieheni isovanhemmat ja meidän molempien vanhemmat meille kahville. En yleensä juhli omia synttäreitä sen kummemmin, mutta nyt oli hyvä syy kutsua isovanhemmat meille käymään, kun he eivät olleet vielä käyneet meidän uudessa kodissa.

Tässä kuvapläjäys viikonlopun herkuista ja muutama tunnelmakuva.

Leivoin lauantaiksi sitruunajuustokakun Kotilieden ohjeella. Uskaltauduin kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran liivatteen käyttöä, eikä se sitten ollutkaan niin vaikeaa kun olin kuvitellut. Kakku oli todella herkullista. Tätä täytyy tehdä toistekin.

Olin jo kauan sitten luvannut tehdä siskolle ja miehelleen susheja joku kerta ja nyt lunastin lupaukseni. Hyvin näytti maistuvan, vaikka ei ne itse tehdyt ihan aitoja ja alkuperäisiä olekaan. Makien teko onnistuu jo melko hyvin, mutta nigirien muotoilua täytyy vielä harjoitella.

Sunnuntaivieraat toivat kauniita kukkia tullessaan.

Näpertelin pari viikkoa sitten lyhdyt vanhoista lastenruokapurkeista ja laitoin ne rautalangalla pihalle puuhun roikkumaan. Nyt vasta kokeilin miltä ne näyttävät. Kauniita olivat. Niin se vaan on, että pimeät illat ja kynttilät kuuluvat yhteen.

Mukavaa illan jatkoa kaikille!

Tuunausta: kirjoituspöytä ja vanha ikkuna

Aiemmin lupailin, että tulossa on postaus yhdestä tuunausprojektista. No. Saattekin nähdä kaksi tuotosta yhdessä postauksessa. Tässä kilometripostaus, olkaa hyvät!

Aloitetaan kirjoituspöydästä, jonka pelastin mummini kuolinpesästä. Edellisessä asunnossa meillä oli lastulevystä tehty halpispöytä, joka ajoi asiansa kyllä hyvin, mutta ei ollut täysin sopiva siihen tyyliin, jolla haluaisin kotimme sisustaa. Otimme vanhan pöydän muutossa kyllä mukaan uuteen kotiin, mutta emme ehtineet kokoamaan sitä ollenkaan ennen kuin sain tuunausprojektin loppuun. Niinpä meidän vanha kirjoituspöytä pääsi mieheni siskolle ja mummin vanha pöytä sai uuden kodin meidän luota. Sen lisäksi, että sain kauniin ja katseita kestävän kirjoituspöydän vieras-/työhuoneeseen, tärkeää on se, että pöydällä on tunnearvoa. Mummin pöydän ääressä istuessa pääsen lähelle muistoja mummista, joka oli minulle todella rakas <3

Pöytä on tehty männystä ja on täyspuuta takalevyjä lukuunottamatta. Pöytälevyn päälle ja takareunaan oli jäänyt tiukat tarrajäljet mummin liimaamista pehmusteista. Poistin pehmusteet ja irrotin tarrajäljet tarran- ja liimanpoistoaineella. Sitten vaan uudet nupit tilaukseen, hiomaan ja maalia pintaan. Sain maalata pöydän kolmeen kertaan ennen kuin puun syyt ja oksan kohdat peittyivät suurinpiirtein kokonaan. Vieläkin puupinta näkyy maalin läpi jonkin verran, mutta ei häiritsevästi.

Unohdin ottaa kuvia pöydästä ennen kun aloin hiomaan, mutta tässä pari kesken hiomisen otettua kuvaa. Kyllä niistä joten kuten näkee millainen pöytä oli aiemmin.

Ja tässä jälkeen:

Olen itse todella tyytyväinen lopputulokseen. Pöytä sopii meille nyt täydellisesti! (Tuon kaamean lattian haluaisin vaihtaa vaalemmaksi, mutta remonttikassaa pitää ensin kartuttaa.)

Sitten se toinen vähän pienempi projekti, vanha ikkuna. Tämän kaksiruutuisen vanhan ikkunan löysin sattumalta kirpputorilta ja pakkohan se oli kotiuttaa kun sellaisesta olin jo pidempään haaveillut. En vielä silloin tiennyt, että miehen siskon purettavasta piharakennuksesta olisin saanut kolmiruutuisia ikkunoita ilmaiseksi kuukautta myöhemmin. He eivät tienneet niiden arvoa ja olivat heittämässä aarteita kaatopaikalle. No, otin kyllä nekin edelleen-myytäviksi ja yhden säästin itselleni myöhempää käyttöä varten. Mutta siis takaisin aiheeseen...
Kirppisikkunan karmit olivat valkoiset, mutta maali rapisi aika pahasti pois. Rapsutin irtoavat maalit varovasti teräsharjalla ja sudin uutta (yllätys, yllätys) valkoista maalia reunoille. En maalannut tarkasti, vaan halusin ikkunan jäävän vanhan näköiseksi. Kittikin on osittain tippunut ja lohkeillut lasien ympäriltä, mutta en lähtenyt kittaamaan uudelleen. Pesin lasit, tilasin sisustustarran toiseen ikkunaan ja laitoin valokuvia toiseen ikkunaan ja valmista tuli. Nyt ongelmana on enää kiinnitys, kun ikkuna painaa kuin synti ja tarvitsee vähän järeämmät kiinnityssysteemit. En millään haluaisi ankkuriruuveja seiniin, kun niitä ei saa sitten millään pois sieltä seinästä. Ikkuna saa siis toistaiseksi majailla pöydän päällä seinään nojaten.

Tämmöisiä projekteja täällä. Tuo mummilta niin ikään otettu pinnatuoli kaipaa myös ilmeen kohennusta, mutta se saa odottaa ensi kesään.

Vilauksia kodista

Ollaan asuttu vajaa kaksi kuukautta uudessa kodissa. Viihdytään alueella hyvin ja talosta alkaa pikku hiljaa muotoutumaan koti. Tässä muutama kuva.

Kesällä parasta oli oma piha. Viihdyttiin koko perhe ulkona aamusta iltaan. Oman pihan marjat olivat herkkuja. A täytti vatsansa marjoilla napsimalla niitä pitkin päivää puskasta ja minä keräsin monta rasiaa pakastimeen odottamaan pitkää talvea. Katsotaan oliko tämä ensimmäinen ja viimeinen kesä, jolloin puskista tuli paljon marjoja. En ole mikään viherpeukalo (ainakaan vielä), niin hyvin todennäköisesti pensaat eivät pysy hengissä tai ainakaan satoa tuottavina montaa vuotta.

Ulkoilumaastot ovat loistavat. Reilun kilometrin päästä kotiovelta alkaa lenkkipolut, jonne voi mennä nollaamaan ajatukset. Maisemallisesti löytyy kaikkea aarnimetsästä peltoihin, koskeen ja joenvarteen. Luonnossa liikkuminen on minulle todella tärkeää, joten arvostan hyviä ulkoilumaastoja paljon. Ollaankin jo muutama pyöräretki lähiympäristössä tehty.

En löytänyt sellaisia verhotamppeja kuin etsin, niin tein ne itse helmistä. Kuva vääristää värejä ja saa harmaat helmet näyttämään ruskeilta. Helmet ovat kirkkaita, vaalean vihreitä, ja harmaita.

Takka on luksusta. Mikään ei voita kylmää ja pimeää talvi-iltaa takkatulen ääressä. Ei maltettu odottaa kylmiä ilmoja, vaan ollaan jo pari kertaa testattu takka toimivaksi.

Tämä oli tämmöinen pikakurkistus meille. Laitan lisää kuvia myöhemmin ja esittelen kotia enemmän niiden huoneiden osalta, jotka ovat joten kuten laitettuja. Valmista täällä ei vielä lähellekään ole, kun sohvaakin odotetaan vasta saapuvaksi tehtaalta. Nyt meillä on väliaikaisratkaisuna minun vahempien vanha sohva. Pari tuunaustakin odottaa esittelyä. Nyt kuitenkin istutushommiin pihalle.

Puhelimessa

Havahduin tänään taas huomaamaan miten tuo lapsi kasvaa huomaamatta. Tulin töihin ja pikkumies jäi papan hoitoon kotiin. Soitin aamupäivällä papalle sanoakseni pari unohtunutta asiaa. Kun olin sanonut asiani, antoi pappa luurin A:lle. Tämä oli minun ensimmäinen puhelinkeskustelu lapseni kanssa. Luonnollisestikaan meidän ei ole tarvinnut puhua paljoa puhelimessa, kun olen viettänyt lähes kaiken aikani lapsen kanssa.


Näin se puhelinkeskustelu meni:


A: "Hei"
Minä: "Hei kulta! Oletko syömässä aamupalaa?"
A: "On"
Minä: "Mitä sinä syöt aamupalaksi?"
A: "Eivää" (=Leipää)
Minä: "Onko se hyvää?"
A: "On"
Minä: "Äiti jatkaa nyt töitä. Pidä kiva päivä papan kanssa. Nähdään, kun tulen kotiin. Hei hei kulta!"
A: "Hei hei"


Ihmettelen kovasti missä välissä meidän vauvasta on kasvanut pieni, järkevä ihminen, jonka kanssa voi keskustella. Keskustelemme kotona kasvotusten toki paljonkin ja A on puhunut useita kertoja puhelimessa isin, mummin, papan ja tädin kanssa, mutta tämän aamuinen puhelinkeskustelu sai minut heräämään ajankuluun. Eikä puhelimessa puhuminen ainakaan helpottanut tunnetta, että olisin mieluummin pojan kanssa kotona kuin töissä.

Kuulumisten päivittämistä

Sen verran sain nyt inspiraatiota, että päivitän vähän kuulumisia näiden kolmen blogittoman kuukauden ajalta. Tiedätte sitten missä mennään, jos vaikka innostuisin kirjoittelemaan tiheämmin kuin kolmen kuukauden välein. Aloitetaan toukokuusta, jolloin kirjoitin viimeisimmän postauksen ennen taukoa.

Muutimme toukokuun lopulla väliaikaisesti ihanan, rakkaan siskoni ja hänen miehensä luokse, kun oma asunto oli myyty eikä uutta kotia ollut löytynyt. En tiedä ketään muita, joiden kanssa asuminen olisi mennyt niin kivuttomasti ja hermoja säästellen kuin he. Voisi luulla, että tila loppuu kesken kun kaksi aikuista, 1-vuotias taapero ja koira muuttavat kahden aikuisen kotiin rauhaa ja järjestystä rikkomaan, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Meidän perhe on ikuisesti kiitollinen väliaikaisesta majoituksesta, jolla säästyttiin asunnon vuokraamiselta tai hermojen menetykseltä.

Kesäkuun alussa palasin osa-aikasesti töihin ja A on saanut nauttia isovanhempien ja isin seurasta työviikkojeni ajan. Pientä protestointia on ollut havaittavissa, mutta melko hyvin A on tottunut äidin poissaoloon.
Uusi koti löytyi ja kaupat siitä tehtiin ennen juhannusta, mutta muuttoa jouduimme odottamaan heinäkuulle asti.

Heinäkuun alussa lomailimme koko perheellä käyden mm. mökillä ja Jyväskylän Asuntomessuilla yrittäen rentoutua ennen muuttoa. Mikään ei kyllä voita perheen yhteistä kiireetöntä aikaa! Pääsimme muuttamaan uuteen kotiin heinäkuun puolessa välissä ja tekemistä on riittänyt. Kerrostaloasuminen vaihtui omakotitaloasumiseen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Tähän asti ollaan kyllä viihdytty erinomaisesti, eikä kummallakaan ole ikävä kerrostaloon. Paljon tilaa, oma piha, oma sauna ja oma takka. Koti <3

Elokuun alku on mennyt totutellessa elämään isossa talossa ja kotia laittaen. Vielä on paljon hankittavaa, laitettavaa ja sisustettavaa. Ideoita on hirveästi ja monta tuunausprojektia kesken, mutta aikaa ja rahaa rajallisesti. Pikku hiljaa hyvä tulee. Vielä kun sitä malttia saisi jostain. Jos innostun päivittämään blogia useammin, niin tulen varmasti kirjoittamaan paljon kotiin ja sisustukseen liittyvistä asioista. Toivottavasti edes joku jaksaa niitä lukea.

Inspiraation etsimistä

Kolme kuukautta on mennyt hurahtanut ja kesä alkaa olla lopuillaan. Kesä on ollut aikamoista touhua ja tohinaa, enkä ole ehtinyt antaa ajatustakaan omalle blogille. Tai ajatuksia on ollut, mutta muut askareet ovat menneet blogin edelle. Muiden blogeja olen kyllä käynyt lukemassa enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Olen miettinyt blogini kohtaloa. Jatkanko kirjoittamista vai en ja mistä kirjoitan. Alunperin perustin blogin lapsi-/perheblogiksi, mutta tällä hetkellä perhe-elämä on niin tasaista ettei siitä ole paljoa kirjoitettavaa. Sen sijaan aiheita riittäisi enemmän tuunaamisesta ja sisustamisesta sekä jonkin verran leipomisesta ja ruoanlaitosta. Saa siis nähdä mitä blogille tapahtuu tai mihin suuntaan se kehittyy, jos kehittyy.

En ota mitään paineita blogin päivittämisestä, joten seuraava postaus saattaa tulla huomenna, kuukauden päästä tai joskus hamassa tulevaisuudessa.