Lapsen kanssa kotona oleminen käy kokopäivätyöstä ja yötkin ollaan päivystysvuorossa. Olen ollut lapseen sidoksissa 24/7 pojan syntymästä asti muutamaa omaa hetkeä lukuunottamatta. Pisin aika, jonka olen ollut erossa pojasta on neljä tuntia. Mies opiskelee täysipäiväisesti kokopäivätyön ohella, joten hän ei valitettavasti pystynyt ennen kesää paljoa osallistumaan lapsen hoitoon. Tilanne oli tiedossa etukäteen, niin olin osannut varautua siihen. Olen viihtynyt kotona loistavasti ja oman vauvan hoitaminen on juuri niin ihanaa kuin olin kuvitellutkin. Välillä kotona oleminen tuntuu toki rankalta, mutta en silti ole pahemmin kaivannut "omaa aikaa".
Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kaivata omia hetkiä, jolloin voisin keskittyä vain itseeni ja nollata ajatukset. Ennen pojan syntymää harrastin epäsäännöllisen säännöllisesti liikuntaa. Käyn toki päivittäin koiran kanssa vaunulenkillä, mutta se on harvoin hermolepoa koiran vetäessä jokaiseen puskaan ja vastaantulevien koirien luokse. (Hihnakoulutus on jäänyt vähän vähälle :( ) Hyötyliikunnan lisäksi tykkään kovasti ohjatuista liikuntatunneista, kuten zumbasta, bodypumpista ja sisäpyöräilystä. Mies kannustikin minua liittymään kuntokeskuksen jäseneksi, jotta pääsen pari kertaa viikossa liikkumaan ja pääsen irti arjen pyörityksestä. Siitä hyötyy mieli ja ruumis. Mies lupasi maksaa jäsenyyteni kuntokeskukseen ja antaa minulle pari kertaa viikossa aikaa liikkumiseen. Sehän sopii minulle erittäin hyvin, varsinkin kun siskoni käy samalla salilla ja saan samalla viettää aikaa rakkaan siskon kanssa <3 Tänään pääsen ensimmäisen kerran uuden harrastuksen pariin. Ettei aloitus olisi liian rankka, ilmoittauduin siskoni kanssa rauhalliselle Bodybalance-tunnille, joka fyysisen treenin lisäksi auttaa rauhoittumaan :) Odotan jo innolla iltaa!
Onko teillä omia harrastuksia? Miten ja kuinka usein vietätte "omaa aikaa"?
I hear u! Mulla on postaus odottamassa aiheesta enkä tiedä kehtaanko julkaista sitä kun niin välillä kaipaa sitä hetken ihan yksin.
VastaaPoistaÄitinäkin on hyvä olla terveellä tavalla itsekäs ja pitää huolta omasta jaksamisestaan. Varsinkin sellaisina päivinä, kun lapsi vaatii huomiota ja syliä koko ajan, kaipaa hengähdystaukoa ja sitä, että saisi hetken vain itselleen. Lyhytkin aika riittää ja sitten jaksaa taas paremmin. Jaksamista sinne päin!
Poista