Väliaikainen "yksinhuoltajuus"

Mies lähti viime lauantaina viikoksi kalareissulle kavereiden kanssa. Se tarkoittaa sitä, että olen tämän viikon lapsen ja koiran kanssa kolmestaan. Lähdettiin lauantaina Savoon vanhempieni kanssa ja eilen illalla tultiin takaisin kotiin. Loppuviikon olen sitten kotona totutellen "yksinoloon" ainoana aikuisena. Kummasti siihen tottuu, että koko perhe on päivät yhdessä, kun nyt miehen ollessa poissa tuntuu todella omituiselta.

Muuten menee todella kivasti, mutta koiran aamu- ja iltalenkit tuottaa pientä päänvaivaa. Pienellä sumplimisella nekin hoituu. Meidän molempien lähellä asuvat vanhemmat ovat kyllä tarjoutuneet koiranulkoilutusavuksi, mutta minkäs teet kun olen niin omapäinen, että haluan pärjätä yksin. Tämä luonteenpiirre itsessäni ärsyttää minuakin :D Onneksi enää vain kolme yötä ja rakas tulee takaisin kotiin. Sitten sitä varmaan taas lähdetään reissuun koko perheellä. Itse en saa kotona lomafiilistä, kun arkiset askareet, samat maisemat ja tekemättömät hommat muistuttavat koko ajan arjesta. Lomalla on pakko vaihtaa maisemaa, että pääsee kunnolla rentoutumaan ja nauttimaan lomasta.

Vielä loppuun hehkutan kirjaa, jonka ostin molemmille isovanhemmille. Savossa ollessa kävin kirjakaupassa ja ostin omille ja mieheni vanhemmille "Isovanhempien rakkaat muistot" -kirjan. Kirjaan isovanhemmat voivat merkitä omia muistoja, valokuvia ja kokemuksia lapsenlapsestaan ja antaa kirjan sitten isompana lapselle. En ollut aiemmin törmännyt tämmöiseen ja pakkohan se oli ostaa, kun tämän näin :) A sai famulta kyllä syntyessään perinteisen vauvakirjan, jota ollaan täytetty, mutta tämä on hyvä lisä vauvakirjan päälle. Jääpähän lapselle jokin konkreettinen henkilökohtainen muisto isovanhemmistaan. Toivottavasti isovanhemmat vain jaksavat ja muistavat täyttää kirjaa edes jonkin verran.

Kuva täältä.