Eniten ärsyttää kaikki

Tämä pimeys, harmaus ja loska alkavat varmaan vaikuttaa minuun todella, koska olen huomannut viime aikoina olevani melko negatiivinen ja pessimistinen ihminen. Huomaan huokailevani pitkin päivää seuraavia fraaseja "ei ole todellista", "ei voi olla totta", "anna mun kaikki kestää" :D  Annankin siis alkuun varoituksen tästä tekstistä. Tähän tekstiin on koottu muutama valituksen ja ärsytyksen aihe. Teksti on tarkoitettu helpottamaan omaa oloa. Pidän blogia itseäni varten ja pidätän itselläni oikeuden valittaa täällä välillä positiivissävyisempien kirjoitusten välissä. Kaikki valituksen aiheet eivät ole isoja, mutta ovat saaneet minut viime päivinä ärsyyntymään. Enemmän tai vähemmän.

Kurainen koira, joka ravistelee itsensä pyykkitelineen vieressä, jossa on valkopyykit kuivumassa. Puhtaan valkoisesta lakanasta tuli ruskeapilkullinen lakana. (Haluan ison kylpyhuoneen/erillisen kotihoidon huoneen, jossa pyykit voi kuivata olohuoneen sijaan.)

Pieni kivi eteisen lipaston päällä, jonka unohdin ja laitoin päälle vaippalaatikon. Käänsin laatikkoa avatessani sitä ja kuulin kuinka kivi raapi pöydän pintaa. Siinä vaiheessa oli liian myöhäistä heittää kivi roskiin. Tämä lipasto taisi olla meidän ainoa täysin ehjä ja puhdas huonekalu.

Ihana asunto meni toisille ostajille. Olisi pitänyt tarjota enemmän! Vaatimustaso on nyt aika korkealla uuden kodin etsimisessä. Asunto, josta teimme tarjouksen olisi ollut lähes täydellinen tähän elämäntilanteeseen. Ensi kerralla sitten.

Töihin paluu häämöttää ja saan pitää kesälomani vasta syyskuussa. Olen ilmoittanut palaavani töihin kesäkuun alussa (tosin vain 50 %:lla työajalla). Minulle on kertynyt ensi lomakaudelle kaksi viikkoa lomaa ja olisin halunnut pitää ne edes osittain mieheni kanssa yhtäaikaa. Sillä ei olisi ollut väliä missä vaiheessa kesää olisimme lomalla olleet. Esimies kuitenkin ilmoitti ettei halua päästää minua lomalle ennen syyskuun puolta väliä, kun hän on varannut minulle kesäksi muiden lomailijoiden tuuraamisen. Olisihan tuo ollut mukavaa olla kotona pidempäänkin (varsinkin kesän ajan), mutta kun tästä oman lapsen hoitamisesta ei tunnetusti makseta maltaita ja säästöt ovat huvenneet hitaasti, mutta varmasti.

Siinä oli muutama ensimmäiseksi mieleen tullut pikkujuttu. Olen kyllä onnellinen siitä, että meillä ylipäänsä on asunto pään päällä, vaikka pyykit ja muu tavara onkin usein tiellä. Ja siitä, että meillä on ollut mahdollisuus ostaa huonekaluja, joista pidämme eikä vain halvinta jonka saa. Ja tiedän, että asuntoja tulee ja menee, eikä kaikilla ole mahdollisuutta ikinä edes ostaa omaa asuntoa. Tiedän myös, ettei kaikilla ei ole sitä työpaikkaa, jonne mennä. Olen siis kiitollinen näistä jokaisesta asiasta, mutta ärripurri nostaa välillä päätään ja pienet asiat kiukuttaa. Kyllä se taas tästä, kun kevät tulee ja ystävämme aurinko alkaa näyttäytymään useammin :)

Ystävänpäivätervehdys

En ole suuri ystävänpäivän fanittaja ja viettäjä. Minulle se on tavallinen päivä muiden joukossa ja pidän sitä enemmän amerikkalaisten tekaistuna kaupallisena juhlapäivänä. Mielestäni ystäviä ja rakkaita pitäisi muistaa ja arvostaa vuoden ympäri eikä vain yhtenä päivänä vuodesta. No joo, tämä oli henkilökohtainen mielipiteeni. Mukavaahan se on, että on joku päivä jonka varjolla voi muistaa ja ilahduttaa ystäviä ja pysähtyä miettimään kuinka tärkeitä ystävät ja läheiset ovatkaan.

Me emme ole mieheni kanssa tainneet viettää ystävänpäivää kuin pari kertaa koko 10 vuotisen yhdessäolon aikana. Noina parina kertana seurustelumme alkupuolella kävimme muistaakseni ulkona syömässä. Viime vuosina olemme vain tyytyneet toivottamaan toisillemme hyvää ystävänpäivää ilman sen suurempia kommervenkkejä. Tänään mies kuitenkin yllätti minut töistä tullessaan kauniilla kukkakimpulla. En muista saaneeni kukkia häneltä vähään aikaan, joten ilahduin tästä eleestä todella paljon :) Itse puolestani leivoin päivällä punaherukka-valkosuklaapiirakan yhteistä herkutteluhetkeä varten. Namskis, kun tuli muuten hyvää! Ja kelpasi miehellenikin, joka on suuri valkosuklaan ystävä. Laitan reseptin ensi viikolla erilliseen postaukseen, jos muistan.

Mies lähti illaksi kuukausittaiseen poikien saunailtaan ja minulla on luvassa ilta omassa seurassani. Herkuttelen ehkä vielä palan piirakkaa, laitan eilen televisiosta tulleen Mamma Mia -elokuvan pyörimään ja selailen samalla tänään postiluukusta tipahtanutta uunituoretta Vauva-lehteä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogikavereilleni!

Ruokapäivä

Niin kuin olen aiemmin maininnut, kaipaan välillä kovasti uusia ideoita päivän ruokiin. Minulla on huono tapa jumittua aina samaan ruokaan aamu- ja iltapalalla. Yleensä pikkumies syö aamuisin muroja ja iltaisin puuroa. Iltapuuro on kuitenkin viime aikoina alkanut pahasti tökkimään, joten olen antanut joinain iltoina puuron sijasta leipää juustolla. Tässä esimerkkikuvat pojan päivän ruoista.

Aamupalalla siis usein sokerittomia muroja maidossa. Joskus pakastemarjoja mukana.

Lounaaksi itsetehtyä hernekeittoa. Pikkumies ei pitänyt kokonaisista herneistä keitossa, niin hurautin pojan annoksen tehosekoittimen läpi vähän tasaisemmaksi (ja paksummaksi) soseeksi. Johan alkoi maistumaan.

Välipalaksi pyrin antamaan joka päivä hedelmää tai marjoja (banaania, omenaa, appelsiinia, päärynää, mandariinia...) paloina. Hedelmäpalat ovat loistavaa sormiruokaa. Kuvauspäivänä tein kuitenkin smoothie-tyylisen soseen tuoreista hedelmistä ja marjoista. Taisin heittää sekaan mansikoita, banaania, klementiinin ja teelusikallisen vehnäleseitä.

Viime postauksessa kertomallani ohjeella tehty kana-riisivuoka maistui pojallekin päivälliseksi.

Iltapalalla olen yrittänyt tarjota pojalle puuroa marjojen tai hedelmäsoseen kanssa, mutta viime aikoina se ei ole enää maistunut entiseen tapaan. Vaihtoehtoina sitten leipää tai samoja muroja kuin aamulla. Ruokajuomana jokaisella aterialla on rasvaton maito.

Millaisista ruoista teidän ruokapäivä koostuu?

Kana-riisivuoka

Kaipaan välillä kipeästi uusia ideoita viikon ruokalistaan. Tuntuu, että viikosta toiseen teen samoja ruokia ja kaupasta kannetaan usein kotiin helposti valmistettavia jauhelihaa ja kanasuikaleita. Kotona sitten mietin jauhelihapaketti kädessä, että mitäs tästä nyt taikoisin kun jauheliha-makaronilaatikkoa, jauhelihakeittoa ja jauhelihakastiketta on tullut syötyä riittämiin. Toissapäivänä oli tällainen tilanne kanasuikalepaketin kanssa ja surffailin netissä etsimässä jotain uutta ja helppoa reseptiä koko perheen ruokaan. Valion nettisivuilta löytyi broileri-riisivuoan ohje, joka osoittautui hyväksi. Alkuperäisen reseptin löydät täältä. Suosin itse uuniruokia, koska aktiivinen valmistusaika on niissä usein lyhyt ja ruoan uunissa kypsymisen aikana ehtii tehdä muita hommia, kuten leikkiä pojan kanssa Legoilla :) Tätä ruokaa varten ei tarvinnut edes paistaa kanaa tai keittää riisiä etukäteen, vaan kaikki raaka-aineet kypsyivät uunissa. Tässä resepti jakoon sellaisena kuin sen itse tein. Kaapissa ei ollut kolmen juuston ruokakermaa, niin korvasin sen tavallisella ruokakermalla ja lisäsin vuokaan juustoraastetta.

Kana-riisivuoka
(5-6 hlö)

Valmistusaineet:
1 paprika
1 tlk maissia
3 ½ dl tummaa riisiä
450 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita (itse käytin maustamattomia, jotka marinoin itse)
8 dl vettä
½  kanaliemikuutio
2 prk ruokakermaa

1 ½ dl juustoraastetta

Valmistusohje:

Kuutioi paprika. Valuta maissi. Mittaa riisit isoon (vähintään 3 1/2 l), voideltuun vuokaan. Lisää paprikakuutiot, maissi, broilerifileesuikaleet ja juustoraaste. Sekoita ainekset.

Liuota kiehuvaan veteen liemikuutio. Lisää ruokakerma. Kaada nesteseos vuokaan ja sekoita vielä (seos on tässä vaiheessa liemevää).

Paista uunissa 200 asteessa noin 1 tunti.

Taas yksi uusi helppo ja maistuva resepti lisää. Tämä kelpasi perheen pienimmällekin.

Viikon touhut

Pojan kasvaessa olen ruvennut miettimään pitäisikö meidän tehdä päivisin jotain muutakin kuin lukea ja leikkiä leluilla tai olla hippaa, kun lapsi juoksee edellä tekemässä tuhmuuksia ja minä perässä kieltämässä. Käymme joka päivä kyllä vähintään kerran ulkona vaunulenkillä, jolloin lapsi usein pääsee myös pois vaunuista kävelemään, mutta muuten olen ollut todella laiska keksimään päiviin kehittävää tekemistä. Pikkumies käy välillä ylikierroksilla, kun energiaa alkaa olla enemmän kuin aikaisemmin, eikä sitä pääse aina purkamaan niin hyvin kuin haluaisi. Leikkipuistossa emme ole käyneet kuin kerran viikossa ennen muskarin alkua, paitsi niinä kertoina sekin on jäänyt, jos olemme olleet jo valmiiksi myöhässä. En jotenkin nyt talvella jaksa millään lähteä puistoon, kun A ei siellä yleensä ole leikkinyt. Kävelee vain ympäri ja tykkää keinua, jota voi tehdä omassakin pihassa. Säästä riippuen jäämmekin usein vaunulenkin päätteeksi pihalle keinumaan. Kotona sitten peuhataan senkin edestä. Onneksi pikkumies keksii itselleen kyllä tekemistä (sallittua tai kiellettyä), jos en ole sitä hänelle järjestänyt. Tässä kurkistusleikki koiran kanssa :D

Eilen ryhdistäydyin ja istutin pojan pöydän ääreen vahaliidut kädessä ja paperia edessä. Kyllä siihen paperiinkin jotain jälkiä tuli, vaikka kynien hamstraaminen ja lattialle tiputtaminen taisi olla pikkumiehestä kivempaa kuin piirtäminen. Jatkoin askarteluprojetkia pojan päiväunien aikana ja isiä odotti töistä tullessa pöydällä kortti.

Jatkoin aktivointia tänään heti aamusta, kun kysäisin isältäni, josko hän ja heillä kylässä oleva mummini lähtisivät meidän kanssa kauppakeskukseen, jossa pirpana saisi purettua energiaansa ja leikkiä vähän toisessa paikassa kodin sijaan. Tämä sopi heille hyvin ja pikkumies pääsi kipittämään ja kiipeilemään kauppakeskuksen leikkipaikkaan.

Illalla on vielä taaperojumppa, joten luulisi energioiden kuluvan ja yöllä unen maittavan :) Olisi kiva kuulla vinkkejä ja ideoita muiden arjesta. Mitä te puuhaatte päivisin lasten kanssa?

Ei, ei ja ei

Välillä tuntuu, että sanavarastoni on radikaalisti kutistunut, sillä kotona suustani kuuluu yhä useammin sana "ei". Luulin että olin kuluttanut sanan loppuun raskausaikana, kun koiranpentu tuli taloon, mutta olin selvästi pahasti väärässä. Pikkumies on salakavalasti jossain välissä muuttunut viattomasta kääröstä riiviö-taaperoksi, joka vähän väliä koettelee vanhempien hermoja. Olin juuri tottumassa siihen, että pystyn tekemään jonkun nopean ruoan tai laittamaan pyykit pesemään pojan leikkiessä kiltisti vieressä lattialla, kun pahin lahkeessa-roikkumis-kausi meni ohi, kunnes huomasin pojan olevan askeleen minua edellä.

Pikkumies tietää todella hyvin, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä ja niitä kiellettyjä asioita täytyy kokeilla yhä uudestaan ja uudestaan. Laatikoiden avaaminen keittiössä, eteisessä ja makuuhuoneessa, lehtikorin sisällön levittäminen lattialle, kannettavan hiirellä leikkiminen, hellan nuppien kääntäminen, mikron nappien painaminen, vaatekaapin liukuoven avaaminen, koiran vesikupin loiskuttaminen ja kuivanappuloiden kupista lattialle tiputtaminen ovat kiellettyjen, mutta kivojen asioiden top 10-listassa. Omat lelut ovat tällä hetkellä lähes käyttämättöminä, kun tutkimusretkeily kotona on paljon hauskempaa kuin leluilla leikkiminen. Poika on kasvanut pituutta parin kuukauden aikana niin hurjasti, että korkeilla pöydillä olevat tavaratkaan eivät ole enää turvassa. Tai siis pöytien reunoilla on oltava 20 cm turva-alue vapaana tavaroista.

Luulin olevani kylmähermoinen ja kärsivällinen ihminen, mutta enpä taidakaan olla ihan niin viilipytty kuin luulin :D Niinhän se on, että lapsen kanssa huomaa itsestään uusia puolia ja oppii tuntemaan lapsen lisäksi itsensäkin paremmin hyvässä ja pahassa. Hermojen koettelusta ja riiviövaiheesta huolimatta, tuo pikkumies on meille vanhemmille maailman rakkain viikari <3 Mikä on ihanampaa kuin oman lapsen hymy, nauru ja halaus!