Työt odottavat ja eroahdistus iskee

Niin kuin olen aiemmissa postauksissa (mm. täällä) maininnut, olen palaamassa kesäkuun alussa töihin ja uusi vaihe elämässä alkaa. Teen 50 % työaikaa niin, että olen kaksi viikkoa töissä ja kaksi viikkoa kotona. Mitä lähemmäs kesäkuun alkua mennään, sitä surullisempi olen siitä etten voi olla pidempään kotona. En olisi ikinä uskonut, että töihin palaaminen ja lapsesta erossa oleminen voisi olla niin jännittävää. Vaikka silloin tällöin, varsinkin pimeän ja märän talven aikana, on ollut päiviä, jolloin kotona oleminen on maistunut puulta, hermot ovat olleet tiukalla ja aika on madellut eteen päin, olen suurimman osan ajasta nauttinut lapsen kanssa kotona olemisesta todella paljon.

Tiedän, että lapset ovat pieniä vain hetken ja olen yrittänyt nauttia tästä pikkulapsiajasta täysillä. Kun lapsi kiipeää syliin, rutistaa kovasti ja antaa ison märän kuolapusun. Lyödessään päänsä ojentaa kätensä kaivatessaan rakkautta ja lohdutusta juuri sinulta. Könyää vieressä peiton alla, kunnes painautuu ihan kiinni vartaloosi ja nukahtaa kokiessaan olonsa turvalliseksi. Tapailee sanoja ja kuulet lapsen sanovan selvästi "äiti", monta kertaa putkeen. Kertoo paljon asioita omalla kielellään ja eleillään, joista suurimman osan vain vanhemmat ymmärtävät. Juoksee nauraen päin, kun haluaa sinun kaappavan hänet isoon syleilyyn. Nauraa aidosti, jolloin tiedät lapsella olevan kaikki hyvin.

 Onnellisempia hetkiä ei olekaan. Näitä hetkiä minulle tulee kova ikävä. Haluaisin olla näkemässä ne kaikki.

Hyvästit kodille

Peukkujen pitäminen kannatti, sillä saimme asunnosta tarjouksen, jonka hyväksyimme. Kaupanteko on sovittu kahden viikon päähän. Mikään ei ole 100 % varmaa ennen kuin nimet ovat paperissa, mutta uskallan jo puhua asiasta ääneen. Pientä stressiä aiheuttaa se, että meillä ei ole vielä uutta kotia ja kuukauden päästä pitäisi muuttaa nykyisestä pois. Joku väliaikaismajoitus taitaa siis olla ainoa vaihtoehto :/ Vähän kauhistuttaa tavaroiden kantaminen edes takaisin väliaikaissäilytykseen ja sitten taas uuteen kotiin. Tähän samaan hässäkkään minulla alkaa työt, joten paljon muutoksia on tulossa. Onneksi aloitan työt vain osa-aikaisesti, niin ehdin olla muutosten keskellä pojan kanssa tottumassa uuteen arkeen.

Haikein mielin olen alkanut valmistautumaan ajatukseen nykyisestä kodista luopumisesta. Tämä asunto oli meidän ensimmäinen omistusasunto ja näiden neljän vuoden aikana, jotka olemme tässä asuneet, on tapahtunut isoja asioita ja asunnosta on tullut meille ensimmäinen yhteinen kodilta tuntuva Koti. Ensimmäinen yhteinen vuokra-asunto tuntui aina väliaikaisratkaisulta, mutta nykyisessä kodissa olemme molemmat viihtyneet. Täällä on vietetty valmistujaisia, iloittu opiskelupaikasta, valmistauduttu häihin, avattu häälahjoja ukkosen paukkuessa ikkunan takana, kestitty ystäviä, itketty ja naurettu sydämen kyllyydestä, siivottu koiranpennun pissoja lattialta, tehty positiivinen raskaustesti, kärvistelty supistuskivuissa, nautittu vauvantuoksuisista hetkistä esikoisen kanssa ja kerätty paljon hyviä yhteisiä muistoja. Enkä voi tietenkään ohittaa ihania naapureita, joihin on ollut ilo tutustua ja joiden kanssa tulemme varmasti pitämään yhteyttä myös jatkossa.

Seuraavat peukutukset sitten uuden Kodin löytämiselle. Meidän molempien kriteerit täyttävät asunnot tuntuvat olevan harvassa ja sitten ne menevät kuin kuumille kiville. Kunhan saadaan oman asunnon myynti hoidettua loppuun, niin pääsemme mukaan asuntokauppojen kilpajuoksuun toden teolla. Tässä vielä viimeinen kurkistus meidän nykyiseen kotiin myyntikuvien muodossa:

Helppo ja nopea suklaakakku - pika-apu makeanhimoon

Pari viikkoa sitten kirjoitin meidän perheen ruokatottumuksista ja siitä kuinka liputan terveellisen ruokavalion puolesta. Nyt jaan teille suklaakakun reseptin, joten se siitä terveellisyydestä :D Viime perjantai-iltana minulle tuli todella kova suklaan mieliteko, eikä kotoa ei löytynyt mitään herkkuja. Olin yksin kotona, enkä päässyt kauppaan pikkumiehen ollessa jo nukkumassa. Ei auttanut muu kuin etsiä resepti helppoon suklaakakkuun, johon ei tarvita suklaata, vaan ainoastaan kaakaojauhetta. Kaapista kun sattui löytymään jämät 99% kaakojauheesta. Resepti löytyi nopeasti ja oli siihen tilanteeseen juuri sopiva. Kakku oli nopea ja helppo tehdä ja tyydytti täydellisesti suklaahimoni. Kakusta tulisi varmasti kosteampi, jos taikinaan laittaisi mukaan suklaata, mutta oli hyvää näinkin. Tätä voisi tehdä yllätysvieraille.

Jaan reseptin teille sellaisena kuin se alkuperäisellä sivustolla on. Alkuperäinen löytyy täältä. Klik!

Helppo & nopea suklaakakku (12-16 palaa)
(valmistusaika alle 30 minuuttia)

100 g voita
2 ½ dl sokeria
2 munaa
1 ½ dl vehnäjauhoa
3 rkl kaakaota
1 tl vaniljasokeria
tomusokeria koristeluun (jätin laittamatta tähän itselle tehtyyn versioon)

Tarjoiluun:
kermavaahtoa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sulata voi ja anna jäähtyä. Sekoita yhteen munat ja sokeri. Sekoita vehnäjauho, kaakao ja vaniljasokeri keskenään ja hämmennä munaseokseen. Lisää lopuksi voisula.

2. Paista kakkua noin 25 minuuttia. Sen kuuluu olla matala, rapea pinnaltaan, mutta tahmea sisältä.

3. Anna kakun jäähtyä, sihtaa pinnalle tomusokeria, leikkaa viipaleiksi ja tarjoa kermavaahdon kera.

Lapsimessut ja muuta perjantaita

Onpas ollut hulinapäivä! Ei ole tylsää hetkeä ehtinyt tulemaan, kun päivä on ollut täynnä mukavaa ohjelmaa. Aamulla ei ehdity aamupalan jälkeen kauaa kotona olemaan, kunnes lähdettiin salaattitarpeiden kanssa sovitusti naapuriin leikkimään ja lounastamaan. Ollaan nyt muutaman kerran syöty naapuriäitikaverin ja heidän lastensa kanssa yhdessä lounasta. Teemme meille äideille herkullisen salaatin ja lapset syövät reippaasti omaa ruokaansa, kun on vieraita paikalla. Tuplahyöty :)

Tämmöisen kampauksen ehdin aamulla itselleni tehdä. Vähän vaihtelua perusponnariin :)

Lounaan jälkeen lähdin pojan kanssa kohti Helsingin Messukeskusta ja Lapsimessuja. Perillä laitoin pikkumiehen nukkumaan päiväunia rattaisiin ja itse aloin kierrellä kojuja. Niin kuin messuilla aina, katseltavaa oli paljon ja monien kojujen kohdalla oli pysähdyttävä. Tässä pari yleiskuvaa Lapsimessujen hulinasta.

Esittelen teille ne näytteilleasettajat, jotka olivat omasta mielestäni parhaita. Tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa, vaan haluan jakaa iloiset löydöt teidän lukijoiden kanssa.

Kun saavuin messuhallissa lastenvaatteiden näytteilleasettajien puolelle silmäni osuivat pian MelliEcoDesign-nimisen lastenvaatemerkin vaatteisiin. Tämä merkki oli minulle täysin uusi tuttavuus. Värit olivat raikkaita ja kuosit miellyttivät silmääni. Olin lopullisesti myyty, kun tunnustelin vaatteita ja ne tuntuivat todella pehmeiltä ihoa vasten. Eikä ihme. Tuotteet ovat 100 % luomupuuvillaa. MelliEcoDesignin lastenvaatteiden suunnittelu, kankaan valmistus, painanta ja ompelu tehdään Suomessa, mikä on tietenkin täyttä plussaa. Vaatteiden yksityiskohdat on mietitty lapsia ajatellen ja mallistosta löytyy vaatteita myös pienen pienille keskosvauvoille alken koosta 36. En yleensä osta pojalle vaatteita uutena, enkä ole valmis maksamaan yhdestä vaatekappaleesta kovin paljoa, mutta näitä vaatteita en yksinkertaisesti voinut täysin ohittaa. Hypistelin paitoja, housuja ja bodeja ja päädyin lopulta ostamaan hupparin, jolle on oikeasti tarvetta. Katsotaan pystynkö huomisella messukierroksella ohittamaan tämän kojun ilman muita ostoksia.

Kierrellessäni messuhallissa ristiin rastiin, näin Mellin vaatteiden lisäksi jotain muutakin, jota oli pakko mennä katsomaan lähempää. Vaikka A ei vielä ole menossa hoitoon kodin ulkopuolelle, jossakin vaiheessa edessä oleva lapsen tavaroiden nimikoiminen on jo mietityttänyt. Minua ei yhtään houkuta ajatus tussilla kirjoittamisesta lapsen vaatteisiin ja tarvikkeisiin. Sen lisäksi, että vaatteiden ja tavaroiden jälleenmyyntiarvo laskee nimikoinnin myötä, minusta tuntuu kuin vaate tai esine tahrattaisiin tahallaan, vaikka nimikointi kirjoitetaankin huomaamattomaan paikkaan. Olenkin miettinyt vaihtoehdoksi kankaisia nimikointilappuja ja -nauhoja, jotka ommellaan vaatteeseen ja saadaan purettua pois, kun vaate myydään tai annetaan eteen päin. Muuten hyvä ajatus, mutta aikamoinen työ on ommella jokaiseen vaatteeseen lappu. Itseni tuntien, homma jäisi varmasti puolitiehen, jos sitä saisin ikinä edes aloitettua. Messuilla sain ratkaisun nimikointipulmaan. Tarramonsteri-niminen yritys valmistaa nimikointiTARROJA, jotka vain liimataan vaatteen pesulappuun tai tavaraan ja se on siinä. Yritys lupaa, että tarrat ovat kulutuksen, astian- sekä pyykinkonepesun kestäviä. Problem solved! Ei tarvitse enää miettiä miten meillä sitten joskus nimikoidaan vaatteet. Nimikointitarroilla ehdottomasti. Miten nerokas keksintö! Vinkkaan vielä, että jos haluat kokeilla nimikointitarroja, Tarramonsterin verkkokaupassa (klik) on messutarjouksena kaikki Tarramonsteri-nimikointitarrat -10 % alennuskoodilla LAPSET2014! Alennus on voimassa 27.4.2014 asti.

Pikkumiehen herätessä päiväunilta, oli aika siirtyä shoppailusta lapselle mieluisempien näytteilleasttejien luokse. Pienet messuilijat oli huomioitu loistavasti ja tekemistä olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Meillä jäi tänään kaikki touhupisteet käymättä, mutta jospa huomenna ehdittäisiin niissäkin pistäytymään.

Päiväunien jälkeen oli välipalan aika ja masu tuli täyteen lukuisista maistiaisista. Otin pojalle maistiaisia ainakin Valion, HiPP:n, Semperin, Piltin ja Chicquitan pisteistä. Kaikki kelpasi hyvin ja suurin osa olikin jo ennestään tuttuja makuja.

Piltin nurkassa oli mukava magneettien askartelupaja lapsille. Tarpeeksi helppoa ja yksinkertaista jopa 1,5-vuotiaalle. Lapsi saa valita monista eri tarroista mieluisen kuvan, joka liimataan pilttipurkin kannen sisäpuolelle. Toiselle puolelle teipataan pala magneettiteippiä ja magneetti on valmis. Piltin pisteessä oli muutenkin annettu loistavia käyttövinkkejä tyhjille Piltti-purkeille. Itse olen ainakin useat kerrat miettinyt, mihin kaikkeen tyhjiä lastenruokapurkkeja voisi käyttää, kun niitä jonkun verran tulee. Messuilta sain monia uusia käyttöideoita. Parhaat ideat olivat Pilttipurkit maustepurkkeina ja hiuspinnien säilytyspurkkina.

Messuilla oli katseltavana myös pelastusajoaneuvoja ja varsinkin poliisiskootteri oli A:n mielestä todella mielenkiintoinen. Sitä ihmeteltiin hetki jos toinenkin ennen kuin suunnattiin pikakierrokselle Luomu- ja lähiruoka sekä Käsityömessuille. Reilun kahden tunnin messuilun jälkeen ruvettiin lähtemään kotiin päin. Lähtöä tehdessä törmäsin sattumalta toiseen bloggaajaan, jonka blogia seuraan. Oli hauskaa nähdä livenä ihminen, jonka elämää on seurannut pitkään blogin kautta ruudun takaa. Vaihdettiin muutama sana ja lapset saivat hetken ihmetellä toisiaan :)

Kotiin päästyä nappasin koiran mukaan ja lähdettiin samantien reilun puolen tunnin vaunulenkille. Miehellä on saunailta kavereiden kanssa ja olin illan keskenään pojan kanssa kotona. Naapurit tulivat seuraksi, niin lapset saivat vielä leikkiseuraa toisistaan ja ilta meni meillä äideillä mukavammin. Huomenna uusintakierros Lapsimessuille ja huomenna aukeaville Lemmikkimessuille. Sitten on viikonlopun messut messuiltu.

Arvonnan voittajat

Monilla Lapsimessuille menijöillä taitaakin olla jo liput hankittuna, kun pika-arvontaan ei tullut osallistujia. Toki arvonta-aika oli todella lyhyt ja kaikki halukkaat eivät ehtineet osallistua arvontaan, mutta onneksi kaksi lippua löysi kuitenkin ottajansa viime hetkellä.

Liput lapsimessuille saivat nimimerkit E ja Anne :)

Hauskaa messuviikonloppua kaikille sinne suuntaaville!

PIKA-ARVONTA: Lippu lapsimessuille

Tulevana viikonloppuna 11.-13.4.2014 Helsingin Messukeskuksessa järjestetään Lapsimessut. Tulossa on mukavaa ohjelmaa ja tekemistä koko perheelle. Myös odottajille on paljon katseltavaa ja Odottajan Olohuoneessa järjestetään useita luentoja jokaisena messupäivänä. Messuilla on esillä lukuisia lastenvaatemerkkjä, lastentarvikkeita, leluja ja lapsiperheen palveluita. Kun kiertely alkaa uuvuttamaan, voi Vekarat-lavan reunalle pysähtyä nauttimaan lasten musiikista tai osallistua taukojumppaan. Perheen pienimmätkin tykkäävät lastenmielisistä ohjelmista varmasti! Messujen koko ohjelma löytyy Lapsimessujen omilta kotisivuilta. Klik. Lapsimessujen kanssa samaan aikaan Messukeskuksessa on myös Kädentaito-, OutletExpo-, PetExpo- (la-su), ModelExpo- sekä toista kertaa järjestettävät Lähiruoka & luomumessut. Katseltavaa ja kierreltävää on siis erittäin paljon.

Itse aion suunnata messuille lauantaina serkkuni perheen kanssa. Saattaa olla, että piipahdan messuilla myös perjantaina tai sunnuntaina riippuen viikonlopun muista aikatauluista. Kävin Lapsimessuilla ensimmäistä kertaa viime keväänä pojan ollessa puolen vuoden ikäinen. Messujen jälkeinen postaus löytyy täältä. Olin messuilla vietettyyn päivän todella tyytyväinen ja odotankin tulevaa viikonloppua jo kovasti. Näytteilleasettajia on paljon ja messuilla on helppo tutustua itselle ennestään vieraisiin lastenvaate tai -tavaramerkkeihin. Ehkä sieltä tarttuu jotain mukaankin, jos silmiin osuu hyviä messutarjouksia tai vastustamattomia tuotteita ;) Muista messuista on ehdottomasti ehdittävä käymään Lemmikki- sekä Lähiruoka & luomumessuilla.

Sitten siihen arvontaan. Sain ilon arpoa teidän lukijoiden kesken KAKSI lippua näille messuille. Koska messut ovat jo tulevana viikonloppuna ja minun täytyy ilmoittaa lippujen voittajien nimet Messukeskukseen torstaiaamuna, arvonta-aika jää todella lyhyeksi. Toivottavasti mahdollisimman moni messuille haluava ehtii kuitenkin osallistua arvontaan.

Tässä pika-arvonnan ohjeet:

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy huomenna keskiviikkona 9.4.2014 klo 20.30.

Jokainen osallistuja saa yhden arvan ja osallistua voi vain kerran.

Osallistuminen tapahtuu kommentoimalla tätä postausta esim. "osallistun arvontaan" ja ilmoittamalla kommentissa nimesi (etunimi ja sukunimi). Jos et halua laittaa nimeäsi näkyviin kommenttiin, laita siihen nimimerkki ja lähetä nimimerkin takana oleva nimesi minulle sähköpostilla osoitteeseen kotikeijunelamaa@gmail.com. Ilmoitan kutsukorttien voittajien nimet Messukeskukseen heti arvonnan päätyttyä, siksi tarvitsen nimen jo osallistumisen yhteydessä.

Suoritan arvonnan 9.4.2014 keskiviikkoiltana ja ilmoitan voittajat täällä blogissa viimeistään torstain 10.4.2014 aikana. Onnea arvontaan!

Peukut pystyyn ostotarjoukselle

Laitettiin meidän asunto myyntiin noin kuusi viikkoa sitten ja näytöillä on käynyt kävijöitä tasaisesti. Pari viikkoa sitten saimme yhden tarjouksen, mutta emme sitä hyväksyneet, kun oli reilusti alle hinnan, jolla asunnon suostuisimme myymään. Lähestyvä putkiremontti karkottaa ostajaehdokkaita selvästi, vaikka asunto on muuten hyvässä kunnossa ja alue mitä loistavin. Eilisellä näytöllä kävi pari katsojaa ja molemmat olivat selvästi kiinnostuneita ja puhuivat jopa tarjouksen tekemisestä. Täällä me nyt odotetaan jännittyneinä yhteydenottoa ja tarjouksia. Pitäkää tekin peukut pystyssä, että tarjoukset tulisi ja ne olisi sen suuruisia, että saisimme asunnon myytyä. Uutta kotia ei ole vielä löytynyt, kun emme viitsi tosissaan edes katsella ennen kuin vanha on saatu myytyä. Toivotaan, että uusi, sopiva koti löytyy sitten, kun sitä täytyy alkaa katselemaan.

Odotan jo niin kovasti, että saisimme lisää tilaa (eli pojan leluille oman huoneen), oman pihan ja astianpesukoneen. Nykyinen koti alkaa tuntumaan koko ajan ahtaammalta ja ahtaammalta. Tuntuu vain, että täällä päin meidän molempien kriteerit täyttävät asunnot ovat harvassa ja ne myydään todella nopeasti. Asuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla todella korkeat ja meidän pitäisi tehdä vielä valinta tilavuuden ja asunnon sijainnin välillä. Isoja asioita mietitään siis. Kukapa ei haluaisi isoa asuntoa läheltä kaikkia palveluita, mutta kuitenkin omassa rauhassa. Mistä tämmöinen unelma löytyisi?

Ilmoittelen sitten, kun jotain tapahtuu asuntoasioiden osalta. Toivottavasti mahdollisimman pian. Nyt kuuluu makuuhuoneesta huutelua, kun pieni unikeko vihdoin heräsi. (Meillä ei ole nukuttu yhdeksään asti varmaan vuoteen.) Äkkiä aamupalalle ja muskariin, joka alkaa tunnin päästä.

Kivaa viikon alkua kaikille lukijoille!

Meidän perheen ruokatottumukset

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta, joka on lähellä omaa sydäntäni eli ruokailu ja ruokatottumukset. Haaveammattini on jo muutaman vuoden ollut ravintoterapeutti/ravitsemustieteilijä, mutta koska en laiskuuttani jaksa opiskella puuttuvia lukion kemian kursseja pääsykoetta varten, joudun olemaan itseoppinut oman elämäni ravitsemustieteilijä :D Tässä tekstissä ei siis ole pelkkiä faktoja, vaan paljon omia näkemyksiä ja mielipiteitä. Olen kuitenkin jonkun verran lukenut ravitsemusta käsittelevää kirjallisuutta ja käynyt omaksi ilokseni avoimessa yliopistossa yhden ravitsemustieteen kurssin. Muun muassa allaolevista kirjoista olen ammentanut tietoa ravitsemukseen liittyen.

Nyt kun pikkumies on jo hetken aikaa syönyt pääasiassa samaa ruokaa meidän vanhempien kanssa, on ollut hyvä aika tarkastaa koko perheen ruokatottumuksia ja katsoa kriittisesti mitä sitä tulee syötyä. Olen aika tarkka siitä, että lapsi syö pääsääntöisesti monipuolisesti ja terveellisesti. Aina välillä on poikkeuksia ja tilanteita, jolloin pitää saada äkkiä lapselle jotain mahantäytettä, mutta useimmiten pidän huolen, että ruoka jota poika syö, on myös ravitsevaa. Kaupat ovat nykyään pullollaan ravintoarvoiltaan heikkoja valmisruokia ja puolivalmisteita, joilla täytetään vatsa ilman riittäviä ravinteita ja totutetaan makuaisti keinotekoisiin arominvahventeisiin. Ruokaostoksilla täytyy tehdä valintoja halpojen ja mainostettujen teollisuuden tuotteiden ja aitojen peruselintarvikkeiden välillä, vaikka maku- ja väriaineilla kyllästetyt tuotteet on usein sijoitettu kaupassa helpommin saataville. Vastuu lapsen ruokailusta ja ravitsemuksesta on vanhemmilla ja koska lapsi ei vielä itse tiedä mikä hänelle on parhaaksi, meidän vanhempien tehtävä on tarjota hänelle ruokia, joita hän tarvitsee pysyäkseen terveenä ja kasvaakseen ja kehittyäkseen hyvin. Mitä nämä ravitsevat ruoat sitten meidän perheessä ovat?

Käytän ruoanlaitossa ja ruokailussa paljon mahdollisimman vähän käsiteltyjä raaka-aineita. Vältän säilykkeitä, valmismarinadeja, sokeroituja ja keinomakeutettuja ja muita lisäaineilla "maustettuja" tuotteita. Maalaisjärki sanoo, ettei ihmisen (tai muunkaan luontokappaleen) elimistöä ole tarkoitettu käsittelemään synteettisesti valmistettuja raaka-aineita. Enkä usko, että kaikkien teollisuusentsyymien yhteisvaikutuksia kehossa on pystytty luotettavasti tutkimaan, vaikka joidenkin makeutus- ja väriaineiden hatitoista onkin jo saatu tutkimustietoa. Marinoin esimerkiksi kanan mieluummin itse kuin ostan valmiiksi marinoituja suikaleita, johon on koostumuksen parantamiseksi lisätty stabilointiaineita. Ja ostan todella harvoin valmiiksi maustettuja jogurtteja/rahkoja/viilejä, joista lähes 1/10 osaa on lisättyä sokeria ja maustamiseen on käytetty keinotekoisia aromeita.

Pastat, nuudelit, riisit ja leivät ostamme täysjyväisinä. Valkoisissa, kuorituissa viljoissa kun ei niitä tärkeitä ravintoaineita ja kuituja ole juuri nimeksikään, joten miksi täyttää vatsa "tyhjällä energialla" ja jäädä paitsi tärkeistä. Käytän usein täysjyväriisin sijasta täysjyväohraa, joka on kotimaista ja kuitupitoisempaa kuin riisi. Puuro tehdään aina hiutaleista. Annospikapuurot jätetään kaupan hyllylle. Tiesitkö, että valmiissa annospikapuuroissa on emulgointiainetta parantamassa koostumusta ja lisättyä sokeria jopa 16 % eli reilu 1/7 osaa pussin sisällöstä. Siis oikeasti? Onko nämä puurot tarkoitettu jälkiruoaksi vai miksi puuron täytyy olla makeaa? Sama juttu murojen ja myslien kanssa. Olin erittäin järkyttynyt, kun etsin pojalle sopivaa aamupalamuroa ja kaikki murot oli makeutettu hirmuisella määrällä sokeria. Onneksi löysin Taivalkosken myllyn TalkMURUt, jotka on makeuttamattomia kokojyvämuroja. Hyvin maistuu pojalle ilman sokerilisääkin. Mysliä olen tehnyt nyt muutaman kerran itse ja ai että miten hyvää se onkaan! Siihen kun voi laittaa juuri ne aineet, joista itse pitää. Eli paljon siemeniä, jyviä, pähkinöitä ja leseitä.

Syömme päivittäin vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja. Teen viikossa useamman kerran kasvisruokaa ja ne uppoavat tällä hetkellä pikkumiehelle paremmin kuin liha. Valitettavasti emme usein valitse luomua, kun hinta on niissä kova ja tulot pienet. Luomu olisi ehdottomasti parempi valinta, mutta tällä hetkellä valitsen mieluummin kasviksia monipuolisesti kuin vähemmän parempaa. Pyrin kuitenkin valitsemaan aina kotimaisen ulkomaisten tehoviljeltyjen sijaan, jos mahdollista.

En kuitenkaan ole ehdoton ruoan suhteen ja kyllä meilläkin syödään luvattoman usein valmismarinadeja, nugetteja ja eines maksalaatikkoa. Me vanhemmat herkutellaan väriainepommikarkeilla ja jäätelöllä, mutta lapselle keinotekoiset väri- ja makeutusaineet eivät kuulu. Mielestäni on tärkeää tiedostaa mitä elimistö tarvitsee toimiakseen ja mikä taas on niin sanottua ylimääräistä, turhaa ruokaa. "Normaalin" ruoan käsite on muuttunut muutaman vuosikymmenen aikana melkoisesti. Vain omilla valinnoilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja pikku hiljaa kauppojen tuotevalikoimaan.

Kiinnitätkö sinä huomiota siihen mitä syöt vai ostatko vain helpointa, halvinta ja vaivattominta ruokaa?