Pienen pieni asuntoahdistus

En ole aikaisemmin kertonut paljoa kodistamme, joten nyt ajattelin sen tehdä. Asumme pääkaupunkiseudulla pienessä kerrostalokaksiossa. Neliöitä meillä on 42,5. Ostettiin tämä asunto vajaa 3,5 vuotta sitten, silloin kun meitä oli vielä vain kaksi. 1,5 vuotta sitten perhe kasvoi keskikokoisella koiralla ja vajaa vuosi sitten lapsella. Pidämme kodistamme kovasti ja tähän asti ollaan pärjätty asunnossa ihan hyvin. Pikkuhiljaa minusta alkaa kuitenkin tuntumaan siltä, että tilaa voisi olla enemmänkin. Lähinnä jotkut käytännön jutut olisivat helpompia isommassa asunnossa. Tässä niistä muutama.

Meillä ei ole astianpesukonetta, jota välillä kipeästi kaipaan. Miten helppoa olisikaan työntää likaiset astiat suoraan tiskikoneeseen ja laittaa kone pesemään astioita. Nyt tiskit lojuvat pienen pienellä tiskipöydällä keittokomerossa, jos en ehdi/jaksa pestä niitä heti ruokailun jälkeen. Lapsen astiat pesen kyllä aina heti, mutta mieheni kanssa käytämme laseja ja lautasia yleensä useamman kerran ennen kuin ne pestään.

Kukapa ei toivoisi keittöön (tai asuntoon ylipäänsä) lisää kaappitilaa. Jos joskus saan isomman keittiön, toivelistalla on tehosekoitin ja mahdollisesti myös yleiskone. Nyt keittiöön ei yksinkertaisesti mahdu enempää tavaraa. Sieltä löytyy vain "pakolliset" viikottain käytettävät tavarat kuten kahvinkeitin, mikro ja leivänpaahdin. Muutenkin periaatteena on, että kun kotiin hankitaan/saadaan jotain uutta niin samalla jotain vanhaa lähtee kiertoon tai roskiin. Näin tavaramäärä pysyy jotenkin kohtuullisena. Siitä huolimatta vinttikomero ja vaatehuone ovat täynnä.

Keittokomero tiskialtaalta ikkunalle päin.

Keittokomero ovelta tiskialtaalle päin.

Pyykinpesukoneen saimme mahtumaan kylpyhuoneeseen (=vessaan), mutta tulovesi- ja poistovesiletkut täytyy laittaa aina erikseen kiinni, kun pyykkiä alkaa pesemään. Tulovesihana on suihkun alla ja letkut menevät suihkutilan läpi, joten ne eivät voi olla kiinni, jos suihku on käytössä. Myös pesukoneen sähköjohto pitää vetää kylpyhuoneen läpi ennen jokaista pyykinpesukertaa, kun huoneen ainoa pistorasia on vastakkaisella seinällä. Taloyhtiössä on kyllä pyykkitupakin, mutta sehän se vasta hankalaa olisikin, kun saisi pestä pyykkiä vain ennalta varattuna aikana ja pyykkejä pitäisi kannella edestakaisin pyykkitupaan ja takaisin. Meidän ratkaisu on paljon parempi, mutta silti hieman työläs. Pesemmekin yleensä pyykkiä vain kerran viikossa 2-3 koneellista kerrallaan.

Kylpyhuone ovelta suihkuun päin.

Kylpyhuone ovelta vessanpöntölle päin.

Hissittömän talon toisessa kerroksessa asuminen ja vaunuvaraston sijaitseminen toisessa rapussa tuovat omat haasteensa ulkoiluun. Kesällä kaikki on helppoa, mutta talvella toivoisin omaa pihaa tai edes maantasalla asumista. Jokapäiväinen ulkoilu olisi hieman helpompaa, jos vaunut olisivat parkissa heti oven ulkopuolella, eikä niitä tarvitsisi mennä hakemaan ulkokautta vaunuvarastosta lapsi sylissä, koiran hihna toisessa kädessä ja mahdollinen laukku olalla.

Olohuone keittokomeron ovelta päin.

Nykyisessä asunnossa on yksinkertaisesti liian vähän tilaa. Olohuone toimii ruokailutilana, oleskelutilana, lapsen leikkihuoneena ja mieheni työ- ja opiskelupisteenä. Muutenkin pienessä makuuhuoneessa on meidän 160 cm leveä parisänky ja siihen sivuvaununa pinnasänky, kaksi yöpöytää ja vaatekaappi. Tuntuu, että missään huoneessa ei mahdu edes kääntymään ympäri ilman että osuu tai lyö itsensä johonkin huonekaluun.

Olohuone työpöydältä päin.

Itse en pidä kaupungissa asumisesta. Tai no onhan se ihan kätevää, kun kaikkialle on lyhyt matka ja bussit ja junat ajavat melkein kotiovelta. Haluaisin kuitenkin vähän hiljaisempaan paikkaan asumaan. Liikenteen melu tekee minuut levottomaksi, enkä välitä tiiviistä kaupunkirakentamisesta. Kaipaan vähän enemmän omaa tilaa. Ärsyynnyn myös joka kerta, kun A herää parvekkeella nukkuessaan tietyömaan tai aurausauton kolinaan ja naapurin lapset huutavat parvekkeen alla toisilleen. En minä minnekään ihan korpeen haluaisi, mutta jonnekin vähän rauhallisempaan paikkaan kuitenkin.

Eteinen olohuoneen ovelta päin.

Eteinen makuuhuoneen ovelta päin.

Lisää tilaa siis tarvitaan, mutta minun ollessa hoitovapaalla taloustilanne ei ole paras mahdollinen asunnon ostoon. Pitää katsoa kuinka kauan me jaksetaan kituutella tässä vai löytyisikö meille budjettiin sopiva uusi tilavampi asunto. Tässäpä tuli samalla esiteltyä kotimme. Mitäs piditte? Makuuhuoneesta ei ollut kuvaa, kun en jaksanut laittaa päiväpeittoa sängyn päälle :D

Lukutuokio

Pikkumies on tykännyt kirjoista ihan pienestä asti ja kaivaa usein lelukorista itse kirjan, josta sitten katselee kuvia. Sillä ei ole väliä, onko kirja oikein vai väärin päin tai poikittain vai pitkittäin. Jos tulen viereen, hän ojentaa kirjan minulle ja pyytää näin lukemaan. Poika jaksaa keskittyä yllättävän kuvien katseluun, mutta ei jaksa kuunnella pitkää aikaa, jos alan lukemaan kirjaa. Usein vain katselemmekin kirjojen kuvia. A osoittaa kuvia ja minä sanon mitä hän osoittaa. Meille nämä "luku"hetket ovat hyvä tapa olla vuorovaikutuksessa ja pikkumies saa samalla läheisyyttä istuessaan sylissä. Ensimmäinen lempikirja pojalle oli "Pikkuporon päivä" niminen kirja, joka tuli äitiyspakkauksen mukana. Se onkin luettu edestä taakse ja takaa eteen niin monta kertaa, että osaan kaikki suomenkieliset lorut jo ulkoa :) (Kirjassa on kaikki lorut sekä suomeksi että ruotsiksi.) Kirjassa on myös kivat värikkäät kuvat, joita A jaksaa katsella pitkiäkin aikoja. Tämä kirja toi hetken helpotuksen monella kesäisellä automatkalla, kun matkanteko alkoi muuten kyllästyttää.

Vaihtelu kuitenkin virkistää ja olemmekin kirjaston kanta-asiakkaita. Koska en tykkää kerätä tavaraa nurkkiin pyörimään ja arvostan kierrätystä todella paljon, niin kirjasto on täydellinen paikka löytää uutta luettavaa. Sieltä löytyy varmasti aina meille uusia kirjoja ja vielä ilmaiseksi. Olen yllättynyt miten paljon lasten ja ihan pientenkin lasten kirjoissa on valikoimaa. Maanantaina ennen muskaria poikkesin kirjastossa lainaamassa kolme kirjaa pikkumiehelle. Näitä luetaan seuraavat viikot ja sitten haetaan taas uudet kirjat.

Luetaanko teillä paljon? Mitkä kirjat ovat lemppareita?

Valoa pimeään

Iltojen pimetessä huomattiin taas kuinka huono valaisin meillä olohuoneessa onkaan. Vaikka kaikki lamput ovat olohuoneessa päällä, silti saa tihrustaa että näkee tehdä mitään vähänkään tarkempaa (esim. neulominen, pienen tekstin lukeminen jne.). Kolmen lampun spottivalaisin on kulkenut edellisestä asunnosta tähän asuntoon, eikä molempien makujen mukaista ja lompakolle sopivaa uutta valaisinta ole löytynyt. Olen halunnut kattokruunua jo pitkään, mutta mies ei ole ajatuksesta innostunut. Sitkeys kuitenkin palkittiin, sillä mies suostui lopulta kattokruunuun ja ostin sellaisen meille pari päivää sitten. Olin jo jonkin aikaa katsellut Prismassa myytävää antiikinvalkoista Ljusdal-kattokruunua ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Nyt on sisällä valoisaa, vaikka ulkona olisikin hämärää. Eikä haittaa sekään, että olohuoneesta tuli taas astetta viihtyisämpi :)

Me like!

Syysmaisemia

Oltiin viikonloppuna Siuntion kylpylässä juhlistamassa isäni eläkkeelle jäämistä. Oli rentouttavaa päästä hetkeksi toisiin maisemiin ja valmiiseen ruokapöytään, vaikka pikkumies ei antanutkaan meidän yöllä nukkua muutamaa tuntia pidempää. Kylpylän ympärillä oli hyvät ulkoilumaastot ja käytiinkin useamman kerran kävelemässä syksyisissä maisemissa. Nyt on ilmat jo sen verran viileät ja maisema keltainen, että kai se on uskottava syksyn saapuneen lämpimän kesän jälkeen. Tässä kuvia Siuntion syksyisistä maisemista.

Tänään menen pojan kanssa iltapäivällä käymään lähistöllä asuvan perheen luona, joille olen lupautunut lastenhoitoavuksi aina silloin tällöin, kun he hoitajaa tarvitsevat. (Täällä kerroin kuinka minua pyydettiin hoitoavuksi.) Tarkoitus on tutustua toisiimme ja sopia tulevista lastenhoitojutuista. Enempää en itsekään tiedä, mutta odotan innolla mitä tuleman pitää :)

Täydellinen päivä

Näin ne vuodet vierii. Tänään minulle tuli mittariin taas yksi vuosi lisää. Nuoria tässä vielä ollaan, vaikka kolmekymppiset lähestyvätkin uhkaavasti :D Onneksi siihen on vielä muutama vuosi aikaa.
En ollut suunnitellut juhlivani syntymäpäivääni sen kummemmin, mutta pienet asiat tekivät päivästä upean.

• Aamu alkoi hyvin, kun pienimies herätti vasta kahdeksan jälkeen. Vaikka yö oli tavalliseen tapaansa katkonainen, oli ihanaa saada aamulla nukkua vaihteeksi yli kahdeksaan.
• Vaikka mieheni oli eilen illalla saunaillassa kavereiden kanssa ja ilta venähti pitkäksi, hän lupautui katsomaan poikaa, että pääsin heti aamupäivällä kuntoilemaan BodyPump-tunnin merkeissä ja viettämään hetken aikaa itsekseni. Oli todella piristävää päästä kunnon hikijumppaan heti aamusta. Päivä lähti hyvin käyntiin ja jumpan jälkeen oli todella energinen olo.
• Kun tulin jumpasta kotiin, siskoni oli miehensä kanssa tullut tietämättäni meille ja kahvipöytä herkkuineen odotti katettuna.
• Sain onnittelusoiton Australiasta vaihto-oppilasajan isäntäperheeltäni. Välimatkasta huolimatta pidämme edelleen säännöllisesti yhteyttä, vaikka siitä onkin pian jo kymmenen vuotta kun asuin heidän luonaan.
• Käytiin Prismassa ostamassa aiemmin bongaamani kengät, jotka sain lopulta appivanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi.
• Päästiin mieheni kanssa kahdestaan kylpylään rentoutumaan ja nautiskelemaan, kun pienimies jäi hoitoon appivanhempien luokse. A oli ensimmäistä kertaa mieheni vanhemmilla hoidossa, mutta kaikki oli mennyt hienosti. Tietenkin.
• Mies vei minut kylpylän jälkeen ravintolaan syömään kolmen ruokalajin illallisen. Oli ihanaa saada syödä rauhassa ja nauttia ruoasta kunnolla.
• Ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni automaattivaihteista autoa (appiukkoni auto). Ajaminen sujui mallikkaasti heti sen jälkeen, kun tuli erehdyksen kautta selväksi kumpi on kaasu ja kumpi jarru. (Ihan kuin polkimet olisivat toisinpäin kuin manuaalivaihteisessa autossa :D) Tuli jotenkin sellainen olo kuin en olisi ikinä ennen ajanut autolla, vaikka tosiasiassa olen ajanut autoa suhteellisen paljon. Auto palautui ehjänä omistajalleen. (Kyllä se appiukko pitäisi minua "hyvänä" kuskina, jos olisin nyt kolhinut hänen autonsa ;) Muutama vuosi sitten ajoin hänen edellisellä autollaan pientä ylinopeutta peltipoliisin räpsäyttäessä kuvan. Hän sai poliisilta kirjeen, että hänen autollaan on ajettu ylinopeutta. Myönsin syyllisyyden ja kävin tunnustamassa tekoni poliisiasemalla, jossa näytetystä kuvasta ei kyllä voinut erehtyä kuka oli ollut kuskina.)
• Sain päivän aikana lukuisia onnitteluita tekstiviestinä ja Facebookin kautta. Ne ilahduttavat mieltä kovasti, vaikka yritän itse pitää matalaa profiilia syntymäpäivänä. Eri asia sitten, kun täyttää pyöreitä vuosia.
• Pikkumies nukahti itsestään sänkyynsä ja minulle jäi miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa pojan mentyä nukkumaan.
• Kaikki vaatteet huomisiin A:n pikkuserkun kastejuhliin on kerrankin katsottu hyvissä ajoin valmiiksi koko perheelle.

Nämä asiat tekivät päivästäni täydellisen. Nyt voin mennä hyvillä mielin nukkumaan ja lepäämään, että huomenna jaksetaan juhlia pienen prinsessan kastejuhlissa. Tässä vielä kuva lahjoista, joita sain.

Lahjakortti Intersporttiin, jolla saan mennä ostamaan tarvitsemani uudet jumppahousut :), ihanat Iittalan Kastehelmi-sarjan kippo, tuikkulyhty ja maljakko sekä Rock-henkiset syystennarit. Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivatkin, että kenkiin on jäänyt varashälytin :D Huomasin sen vasta kotona, kun olin alkamassa suihkuttamaan kenkiin suoja-ainetta. Täytyy huomenna käydä kaupassa kuittia vastaan poistattamassa häly. Kengät eivät siis ole lähteneet maksamatta matkaan, vaikka hälyttimen perusteella siltä näyttääkin :/

Ostin itse H&M:ltä uuden topin huomisiin juhliin. Muuna asuna minulla on vaaleanpunainen jakkupuku. Mielestäni tämä toppi on ihana ja sille tulee varmasti käyttöä muulloinkin.

Nyt painun koiran kanssa ulos, että pääsen itsekin muun perheen kanssa nukkumaan. Ensi kertaan :)

Pienet villasukat

En ollut koulussa hyvä käsitöissä, enkä ole neulonut mitään yläasteen jälkeen. Pari vuotta sitten kaivoin virkkuukoukun esiin ja virkkasin siskolleni joululahjaksi kolmiohuivin, josta tuli kokonsa puolesta ennemminkin shaali. Virkkaaminen oli mukavaa, mutta en ole tuon kolmiohuivin jälkeen virkannut mitään. Nyt sitten kesän lopussa iski taas käsityökärpänen ja päätin opetella neulomaan. Kävin kaupassa ostamassa lankarullan ja puikot. Halusin neuloa pikkumiehelle jotain ja päädyin perusvillasukkiin. Ei ehkä ihan helpoin neulottava heti alkuun, ottaen huomioon, että osasin neuloa ulkomuistista vain oikeita silmukoita. Onneksi netistä löytyy hyvät ohjeet aloittelijallekin ja suuntasinkin ensimmäiseksi Yhteishyvän silmukkakouluun. Sieltä lunttasin ohjeet silmukoiden luomiseen ja nurjaan silmukkaan. Kyllä ne olivat jossain takaraivossa jo olemassa, kun pienen harjoittelun jälkeen muistui mieleen miten sitä neulottiinkaan.

Muutaman googlauksen, youtube-videon ja ystävän neuvojen jälkeen, sain parin villasukkia valmiiksi. Ja hyvissä ajoin ennen talvea :) Villasukkien neulominen ei ollut lopulta ollenkaan niin vaikeaa kuin luulin. Kantapäästäkin selvisin pienellä avustuksella melkoisen hyvin, vaikka itse sanonkin. Tadaa, tässä ihka ensimmäiset neulomani villasukat suunnilleen kokoa 22.

Juuri sopivat pikkumiehen jalkaan tulevana talvena! Käsiala ei ole lähelläkään täydellistä, mutta itse olen todella tyytyväinen ja ehkä vähän ylpeäkin, että ihan itse osasin :)

Nämä eivät varmasti jää viimeisiksi sukiksi, jotka neulon. Lankarullaakin on vielä reilusti yli puolet jäljellä....

Meidän viikonloppu

Viikonloppu meni tavalliseen tapaansa nopeasti. Ainakin täällä Etelä-Suomessa säät suosivat ja kesäiset ilmat jatkuvat. En muista milloin viimeksi syyskuussa olisi tarennut ulkona t-paidassa. Nautin jokaisesta lämpimästä hetkestä ja viikonloppuna tulikin vietettyä paljon aikaa ulkona. Olemme molemmat A:n kanssa vielä nuhaisia ja yskäisiä, mutta näillä ilmoilla ei pysty vain nököttämään sisällä ja lepäämään, vaikka se varmasti nopeuttaisikin parantumista.

Perjantai-ilta meni appivanhempien luona. Mies ja appiukko grillasivat varmasti viimeisiä grillailuja tämän vuoden puolella. Pääsin itse siis helpolla ja sain herkullisen päivällisen valmiiksi pöytään katettuna :) Namskis! A sai myös osansa grilliherkuista, kun hän sai maistaa foliossa grillattuja suolattomia kasviksia ja leipää.

Lauantaina käytiin aamupäivällä reilun 1,5 tunnin vaunulenkillä koko perheen voimin. Haettiin matkalla jäätelöt minulle ja miehelle. Käytiin katselemassa entisen asuinalueen kulmia ja tulipa taas todettua, ettei ole yhtään ikävä edelliseen kotiin. Asuttiin aiemmin kaupunginosassa, jossa on paljon kaupungin vuokra-asuntoja (asuttiin itsekin sellaisessa) ja opiskelija-asuntoja. Poliisit pyörii pitkin katuja partioimassa ja ostarin penkit/rappuset on täynnä alkoholia (ja mitä lie muuta) nauttivia porukoita. Alueella ei näe paljoakaan lapsiperheitä tai normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Kamala paikka. Ei sopinut meille alkuunkaan, mutta saatiinpahan säästettyä rahaa edullisessa vuokra-asunnossa asuessa. Viisi vuotta ehdittiin siellä asua, kunnes ostettiin nykyinen ihana pieni kotimme parin kilometrin päästä, huomattavasti paremmalta alueelta. Oli mukava palata kävelyltä kotiin, jossa naapurit tervehtivät ja pihalta kuuluu lasten iloisia ääniä.

Launtai-iltapäivällä lähdin A:n kanssa kaupungille tapaamaan ystävääni, joka oli käymässä Helsingissä toisesta kaupungista. Kävimme kahvilla ja vaihdoimme kuulumiset, kunnes tuli A:n päiväuniaika ja lähdimme takaisin kotiin. Pikkumies nukkui bussimatkan. Ehdimme olla hetken kotona, kunnes toinen ystäväni tuli miehensä kanssa käymään omena-kauraherkun ja jäätelön kanssa. Olen huono emäntä, kun vieraiden täytyy tuoda omat tarjoiltavat mukana :/ Nykyään tuntuu siltä ettei ehdi tekemään mitään vaikka haluaisikin. Täytyisi leipoa pakastimeen valmiiksi herkkuja, joita sitten nostaa pöytään kun vieraita tulee. Mukavaa oli kuitenkin. Ystäviä on aina mukava saada kylään piristämään päivää.

Sunnuntaiaamuna mies ehdotti brunssia ja puolilta päivin lähdettiinkin Jumbon kauppakeskuksen Fazer-kahvilaan. Ei oltu aiemmin käyty siellä brunssilla, niin käytiin kokeilemassa millaisia herkkuja siellä on tarjolla. Brunssin hinta oli kohtuullinen brunssiksi (16,90 €/hlö ja alle 4-vuotiaat ilmaiseksi). Tarjoilut sitten eivät olleetkaan kovin monipuoliset muihin käymiimme brunsseihin verrattuna. Tarjoilupöydästä löytyi kahta eri salaattia, smoothieta, mehuja, leikkeleitä, juustoa, tomaattia, kurkkua, savustettua lohta, oliiveja, fetaa ja hedelmiä sekä minicroissantteja ja riisipiirakoita. Jälkiruoaksi oli kahta eri kakkua. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan tavallista leipää (oletin saavani Fazerin brunssilta heidän omaa leipää), jogurttia, mysliä, muroja ja jotain lämmintä (nakkeja, pekonia, munakasta). Ei kauppakeskusmiljöökään ollut paras mahdollinen paikka brunssille, mutta kyllä siellä vatsan sai täyteen ja kaikki tarjolla olevat ruoat olivat todella hyviä. Olisin vain kaivannut vähän monipuolisempaa tarjontaa.

Loppusunnuntai menikin sitten pyykkiä pesten. Mies lähti A:n ja koiran kanssa ulos, niin sain olla hetken ihan yksin kotona. Luksusta! Tämmöinen viikonloppu meillä. Miten teidän viikonloppu meni?

Kirje lapselle

Rakas lapseni!

Siitä on jo melkein vuosi, kun saavuit meidän maailmaan. Sinä aurinkoisena lokakuun päivänä kun synnyit, teit meistä äidin ja isin, onnelliset vanhemmat. Perheemme sai odotettua lisäystä. Heti syntymäsi jälkeen, sinut nostettiin viereeni johon käperryit tuhisten nukkumaan. Äidin turvalliseen ja lämpöiseen syliin. Katsoin sinua lakkaamatta, enkä voinut uskoa kuinka täydellinen ja suloinen olit. Meidän vauva.

Vuoteen on mahtunut monia ilon ja onnen hetkiä. Olet kasvanut huimaa vauhtia ja oppinut joka päivä uusia asioita. Hämmästyneenä ja hieman haikeana seuraan kuinka meidän vauvasta on kasvamassa kovaa vauhtia taapero, pieni poika. Jokainen oppimasi uusi asia on tehnyt minusta iloisen ja ylpeän. Osaat jo upeasti tarttua esineisiin ja siirrellä niitä kädestä toiseen. Pinsettiote on kehittymässä ja pienet murut ja roskat löytyvät pöydältä ja lattialta nopeasti. Ryömimään lähdit pitkän odotuksen jälkeen kuukausi sitten ja nyt vanhemmilla onkin kova työ pysyä perässäsi. Osaat jo tehdä jekkuja ja hymyillä perään veikeästi. Uusin taito on seisomaan nouseminen. Nouset seisomaan sängynlaitaa vasten ja minä kannustan ja taputan vieressä kuin en olisi koskaan aiemmin nähnyt ihmisen nousevan itse seisomaan. Tänään harjoittelit myös ensimmäistä kertaa makuulta istumaan nousemista, joka onnistuikin hienosti monta kertaa peräkkäin. Äiti taas kehui ja kannusti. Sydän oli pakahtua ylpeydestä. Ajatella, tuonkin meidän lapsi jo osaa!

Ennen syntymääsi en osannut aavistaa kuinka paljon tulisin sinua rakastamaan. Ihana, kaunis hymysi kertoo sen, että sinullakin on hyvä olla meidän kanssa. Antamasi halaukset ja märät suukot ovat sanatonta kieltä kuin sanoen "Äiti, minäkin rakastan sinua" ja lämmittävät mieltä todella paljon.

Toivon sinulle pelkkää hyvää elämääsi! Olet minulle äärettömän rakas <3

-Äitisi-

Nuhanenät

Täällä on pari päivää mennyt niiskutellen. Toissapäivänä minulla alkoi tulla kurkku kipeäksi. Litkin kurkkukipuun inkiväärijuomaa, joka auttoi muuten todella hyvin. Pilkoin noin senttimetrin pituisen kuoritun inkiväärinpalan mukin pohjalle, kaadoin päälle keitettyä vettä ja lirautin sekaan hunajaa. Kurkkukipu katosi jo juomaa juodessa ja hengitystiet aukesivat höryä hengitellen. Suosittelen! Itse kokeilin inkivääriä kurkkukivun lievittämiseen ensimmäistä kertaa ja kokeilen kyllä jatkossakin, jos flunssa meinaa tulla. Onneksi löytyi vihanneslokerosta pieni pala inkivääriä. Nyt on kurkkukipu lähes kadonnut, mutta flunssa jatkui tuttuun tapaan nuhalla ja nenän tukkoisuudella. Tänään alkoi myös A:n nenä vuotamaan, joten eiköhän tuo isimieskin saada vielä seuraksi sairastamaan.

Sairastelusta huolimatta aloitettiin viime yönä unikoulu vol. 2. Sain taas tarpeekseni yöheräilyistä ja nyt aion pysyä tiukkana, enkä sorru antamaan maitoa yöllä. Olen muutenkin lopettelemassa imettämistä, niin tuntuu hölmöltä herätä yöllä ruokkimaan, kun päivisinkin pikkumies saa pääasiassa vain korviketta. Iltaisin ja aamuisin olen antanut tisumaitoa, mutta muuten mennään korvikkeella.
Viime yönä nukuin itse olohuoneessa ja mies hoiti yöheräämiset. Yö menikin paremmin kuin etukäteen pelättiin. A kitisi kyllä puoli kahdesta viiteen vähän väliä, mutta huuto ei yltynyt mahdottomaksi. Itse sain nukuttua paremmin kuin pitkään aikaan, kun en kuullut jokaista inahdusta ja kahahdusta makuuhuoneesta :D Ensi yönä mieheni tarvitsee paremmat yöunet huomista pitkää työpäivää varten, niin joudun itse hoitamaan seuraavan yön :/ Toivottavasti yö menee yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Pitää itsekin painua suihkun kautta pehkuihin, että saa edes alkuyöstä levättyä hetken.