Malttamaton unelmoija

Olen muutaman kerran aiemmin täällä blogissa kertonut nykyisestä kodista sekä maininnut asuntokuumeestani. Näihin teksteihin pääset tästä ja tästä. Asunnonvaihtaminen alkaa olla ajankohtaista lapsen kasvaessa, tavaramäärän lisääntyessä ja putkiremontin lähestyessä. Pieni kaksio rupeaa käymään todella ahtaaksi meidän perheelle, mutta päätöksenteko ei ole yhtään niin helppoa kuin luulisi.

Olemme katselleet asuntoja ja käyneet joissain asuntonäytöissä, mutta itsestä tuntuu että olen ihan hukassa kaikkien vaihtoehtojen kanssa. Minulla on aina ollut unelma omakotitalosta vähän etäämmällä nykyisestä asuinalueesta. Nyt en kuitenkaan tiedä olisiko minusta lopulta omikotitaloasujaksi, kun hommat ja työt eivät loppuisi tekemällä. Aina saisi olla jotain korjaamassa tai pihaa hoitamassa. Kauempana asuessa toinen auto olisi välttämätön. Omakotitaloasuminen ei siis taida olla paras ratkaisu laiskalle, mukavuudenhaluiselle ja helppoa asumista arvostavalle, vaikka oma rauha, iso piha ja tila houkuttelevat kovasti. Muut vaihtoehdot ovat pari- tai rivitaloasunto. Kelpaisi ainakin väliaikaiseksi asunnoksi hyvin, kunhan asunto täyttäisi kriteerit ja tuntuisi kodilta. Tämä onkin ehkä se suurin ongelma. Minulle koti on todella tärkeä paikka ja asuntoon astuessa täytyy tuntua siltä, että on tullut kotiin. En halua maksaa itseäni kipeäksi asunnosta, jossa en viihdy ja joka ei tunnu omalta. Tähän mennessä sellaisia kodilta tuntuvia asuntoja ei vain ole tullut vastaan niillä alueilla, joilta olemme asuntoa etsineet. "Remontoijan unelmia" on kyllä tarjolla, mutta onko asunnon täysremontti kaiken rahan, ajan ja vaivan arvoista? En ole ikinä tehnyt maalaamista ja tapetoimista kummempaa remonttia, niin aika paljon opeteltavaa siinä olisi.

Asioita asunnossa, joista unelmoin (nämä kaikki eivät valitettavasti kuitenkaan varmasti toteudu):

• tila ja avaruus
• avokeittiö
• hyvä kunto
• oma sauna
• takka <3
• astianpesukone
• lämmitysmuotona hyvin mielellään kauko- tai maalämpö
• 1-kerroksisuus ISO plussa

Yllämainittujen lisäksi asunnon on sijaittava rauhallisella lapsiystävällisellä alueella hyvien ulkoilumaastojen vieressä. Alla kuva unelmien talosta.

Kuva täältä

Tunnen itseni todella itsekkääksi, ahneeksi ja kiittämättömäksi, kun vaadin asunnolta niin paljon. Pitäisi olla onnellinen, että on edes katto pään päällä. (Ja kyllä olenkin.) En vain voi sille mitään, että kodilla on minulle todella suuri merkitys ja haluan sen olevan meidän (lue minun) näköinen.

Tiedän kyllä, että unelmien koti saattaa tulla vastaan mikä päivä vaan, mutta en millään malttaisi odottaa. Millaisessa asunnossa te asutte? Mitkä ovat oman kotinne parhaat ja huonoimmat puolet?

Katkarapu-avokadopasta

Minulla kävi viime viikolla tuuri, kun menin kauppaan ostamaan pakastekatkarapuja. Sattumalta huomasin, että keskikäytävän tarjouslaarissa olikin liemessä olevia katkarapuja 0,99 €/rasia. Ostin pari rasiaa niitä ja sitten vain kotiin miettimään mihin kaikki katkikset käyttäisin. Koska avokado ja katkaravut ovat todella hyvä yhdistelmä ja molempia löytyi kotoa, päätin tehdä katkarapu-avokadopastaa. Todella helppoa ja nopeaa! Jälkikäteen ajateltuna pastaan olisi pitänyt laittaa tuorejuustoa, kun nyt käytin vain kermaa. Tällöin pasta olisi saanut vähän enemmän makua. Kyllä se syötävää oli ilmankin, mutta ensi kerralla sitten joku tuorejuusto mukaan. En myöskään lisännyt ruokaan suolaa, kun laitoin siihen vähän juustoraastetta. Näin pikkumieskin pystyi syömään samaa ruokaa muun perheen kanssa. Tässä teille helppo arkiruokaresepti:

Katkarapu-avokadopasta

täysjyväpastaa (meillä oli täysjyvä fusillipastaa)

170 g katkarapuja

2 pientä avokadoa

2 pikkusipulia

1 valkosipulinkynsi

2 dl ruokakermaa

0,5 dl juustoraastetta

1 tl persiljasilppua

ripaus pippuria

(suolaa oman maun mukaan)

Keitä pasta ohjeen mukaan. Pilko sipulit ja valkosipuli pieneksi. Kuullota sipulisilppu pannulla tilkassa öljyä. Lisää joukkoon katkaravut, juustoraaste ja ruokakerma. Lisää kypsä pasta pannulle. Halkaise avokado pystysuunnassa ja poista kivi. Tee avokadon hedelmälihaan viillot "kulmittain" kummastakin yläkulmasta alakulmiin ja koverra hedelmäliha lusikalla ulos kuorista. Lisää avokadopalat pastaan ja sekoita. Koristele pasta tuoreella persiljasilpulla.

Kelpasi ainakin meidän perheelle :)

Äitikaverit

Lapsen kanssa kotona ollessa toiset pienten lasten äidit ovat korvaamaton vertaistuki ja apu jaksamiseen. Ennen lapsen syntymää kuulin useita juttuja siitä, kuinka toiset äidit ovat niitä pahimpia. Ne arvostelevat, syyttelevät ja ovat itse maailman parhaita äitejä. Reilun vuoden äitinä olon jälkeen en ole törmännyt yhteenkään tällaiseen äitiin. En tiedä olenko itse niin naiivi ja sinisilmäinen, etten huomaa arvostelua ja piikittelyä, mutta omat kokemukset toisten äitien seurasta ovat vain positiivisia. Olen ollut toisten äitien kanssa tekemisissä blogin lisäksi muskarissa, kerhossa, vauvajumpassa, vauvauinnissa, ystäväpiirissä sekä naapureiden kanssa ja jokainen äiti on ollut todella mukava ja ystävällinen. En kyllä yleensäkään ole sellainen ihminen, joka vetää herneitä helposti nenäänsä (paitsi joistakin isovanhempien kommenteista), mutta syytäkään ei ole ollut. En ole saanut osakseni kritisointia ja arvostelua vaan tukea ja kannustusta. Ja niin sen mielestäni kuuluisikin ollakin. Itse olen myös (ainakin omasta mielestäni) ollut arvostelematta toisten tapaa olla vanhempia.

Lasten kanssa, niin kuin elämässä yleensä, ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Jokaisen perheen ja vanhemman täytyy löytää ne itselleen sopivimmat ja parhaimmat tavat toimia. Se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi muilla. Se että minä halusin imettää lastani mahdollisimman pitkään ei tarkoita, että tuomitsen ne, jotka syystä tai toisesta imettävät lastaan vain vähän aikaa tai eivät ollenkaan. Enkä katso pahalla niitä, jotka eivät pysty tai halua hoitaa lastaan kotona vanhempainvapaan jälkeen. Asia toimii myös toisin päin. En pahoita mieltäni siitä, että toinen äiti kehuu lapsensa uusia taitoja, vaikka meidän lapsi ei niitä vielä osaisi. Tai siitä, että joku äiti sanoo tekevänsä kaikki ruoat itse ja minä syötän lapselle luvattoman usein purkkiruokia. En tule kateelliseksi siitä, että jonkun toisen lapsi nukkuu yöt kuin tukki aamuun asti ja meillä on takana vasta yksi kokonainen yö. Jokainen vanhempi on varmasti todella ylpeä omasta lapsestaan ja ylpeyden aiheet halutaan jakaa muiden kanssa. Toisen onni ja ilo ei ole minulta pois.

Itse olen saanut muilta samanikäisten lasten äideiltä korvaamatonta tukea ja kannustusta kysymyksiin ja ongelmiin, joita tähän mennessä on tullut eteen. Meidän perhe on onneksi selvinnyt ensimmäisestä vuodesta todella helpolla, mutta joitakin asioita on ollut helpottavaa jakaa äitikavereiden kanssa. Huonot yöunet, yösyöttöjen lopettaminen, flunssat, syöminen ja lapsiperheen arki ovat kaikki asioita, joita vain toinen samassa tilanteessa oleva voi täysin ymmärtää. Miten paljon enemmän olisinkaan murehtinut asioita, jos en olisi voinut jakaa niitä ystävien kanssa. Toivottavasti yhteydenpito säilyy lasten kasvaessakin.

Huomenna on luvassa lisää mukavia hetkiä hyvässä äiti-lapsiseurassa, kun menemme naapurin äidin ja heidän kahden lapsen kanssa lounaalle läheiseen kauppakeskukseen. Se onkin jo neljäs kerta tällä viikolla, kun näemme eikä vielä kyllästytä. Millaisia kokemuksia teillä on toisista äideistä? Kaipaatteko seuraa toisita äideistä vai viihdyttekö hyvin keskenään lapsen kanssa?

Lomakuvia

Aurinko ja lämpö vaihtuivat lumeen ja pakkaseen. Lomaviikko hurahti vauhdilla ohi ja arki jatkuu. Matka oli kaikin puolin onnistunut. Mitään kommelluksia ei sattunut ja lennot menivät paljon paremmin kuin mitä etukäteen pelkäsin. Tässä kuvapostaus meidän Kanarian reissusta.

Näissä maisemissa kelpasi illallistaa.

Näkymä hotellin parvekkeelta.

Väsynyt matkustaja nukahti matkalla vesipuistoon.

Delfiinishow oli todella upea ja delfiinit niin onnellisen oloisia.

Eläinpuistossa riitti ihmeteltävää, vaikka itse en tästä eläinpuistosta pahemmin pitänyt.

Pieni kalastajakylä, jossa söimme suuren lautasellisen mereneläviä. Namskis!

Käytiin naapurikylässä markkinoilla.

Huono kuva, joka on autosta vahdissa napattu. Vuokrattiin auto pariksi päiväksi ja käytiin ajelemassa vuorilla. Tiet olivat mutkaisia ja jyrkkiä.

 

Joulukukat vielä ikkunalaudoilla.

Jätskiaika rannan tuntumassa.

Nyt ei auta muu kuin jaksaa odottaa muutama kuukausi, että saadaan kesä tänne Suomeen. Olen ihan kypsä jo näin pari päivää reissun jälkeen jatkuvaan pukemiseen ja riisumiseen. Pikkumies taitaa olla samaa mieltä, kun rimpuilee ja kiljuu puettaessa, mitä ei ennen matkaa tapahtunut :o

Matkalaskenta alkaa

Matkalaukut pakattu - check
Jääkaappi tyhjennetty pilaantuvista ruoista - check
Roskikset tyhjennetty - check
Kukat kasteltu - check
Koira viety hoitoon - check
Lähtöselvitys tehty - check
Matkalaukut viety kentälle - check
Lapsi nukkumassa - check

Vielä kun saisi itse ensi yönä nukuttua hyvin ja molemmilla vanhemmilla olisi hermot tallessa lennon jälkeenkin, niin reissu alkaisi hyvin. Huomenna siis aurinko kutsuu, kun suuntaamme nokat viikoksi kohti Teneriffaa. Kiireetöntä aikaa perheen kesken sekä lämmöstä ja valosta nauttimista. Loma tulee niin tarpeeseen! Palaillaan asiaan reilun viikon päästä :)

Loppiaisen menu: Kukkoa viinissä

Mieheni halusi arkivapaan kunniaksi tarttua kauhan varteen ja kokata ranskalaista ruokaa, kukkoa viinissä. Kutsuimme myös siskoni ja hänen avomiehensä meille illallistamaan, kun isosta padasta riittää ruokaa useammallekin syöjälle. Emme olleet aiemmin tehneet tätä kotona, enkä minä ollut tainnut maistaa kukkoa viinissä aiemmin ollenkaan. Pataruoat ovat kyllä aina hyviä, eikä tähänkään tarvinnut pettyä. Tätä tehdään ehdottomasti toistekin! Alkuperäinen ohje on Maku.fi -sivulta ja siihen pääset tästä. Mieheni muokkasi reseptiä kuitenkin hieman ja höysteitä laitettiin hieman reilummin kuin alkuperäisen ohjeen mukaan kuuluisi. Tässä kukkoa viinissä -resepti mieheni ohjeella.

Kukkoa viinissä
6 annosta

2 kg broilerin rintaleikkeitä (6 kpl) (voi käyttää myös kokonaisia kanoja)
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
3 rkl voita
140 g pekonia
350 g salottisipulia
1 kpl purjoa
4 kpl porkkanaa
200 g tuoreita herkkusieniä
4 kpl valkosipulinkynttä
7 dl punaviiniä
3 kpl laakerinlehteä
1 tl timjamia
3 rkl persiljaa (silputtuna)

Kuivaa broileripalat talouspaperiin ja mausta ne suolalla ja pippurilla.

Kuumenna voi paistinpannulla ja ruskista broilerinpalat ja pekoni parissa erässä. Siirrä lihat pataan tai kannelliseen uunivuokaan.

Kuori sipulit. Paloittele halkaistu, huuhdeltu purjo. Kuori ja pilko porkkanat. Puhdista herkkusienet tarvittaessa ja halkaise isoimmat halutessasi. Hienonna valkosipulit.

Kuullota kaikki kasvikset vuorotellen pannulla ja kumoa pataan.

Lisää viiniä sen verran, että ainekset peittyvät. Lisää myös laakerinlehdet ja timjami. Anna hautua kannen alla liedellä miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia tai 150-asteisessa uunissa 1 1/2–2 tuntia.

Tarkista maku, koristele kukkoa viinissä persiljasilpulla ja tarjoa keitetyn riisin kera.

Lapsen pukeminen

Jokainen vanhempi saa varmasti jossain vaiheessa vanhemmuutta osakseen arvostelua ja eriäviä mielipiteitä liittyen lapsen kasvatukseen, pukemiseen tai syömiseen. Me olemme toistaiseksi säästyneet suuremmilta erimielisyyksiltä, mutta joitakin neuvoja olemme kyllä kuulleet. Osaan pitää puoleni (varsinkin kun kyse on lapsesta) ja olen muutaman kerran joutunut sanomaan, että kiitos neuvoista, mutta teemme asiat meidän tavalla. Näitä neuvoja ja mielipiteitä on tullut, mistäs muualtakaan kuin isovanhemmilta. Monien mielipiteiden lisäksi olemme joitakin kertoja saaneet kuulla pukevamme lapselle liian vähän vaatetta päälle. Varsinkin nyt, kun poika on sairastellut enemmän, niin syy on tietenkin vilustuminen, kun niin vähissä vaatteissa on... Tuollaisten kommenttien jälkeen koen itseni huonoksi äidiksi, oli väitteissä perää tai ei. Useimmiten luotan siihen, että me mieheni kanssa tunnemme lapsemme parhaiten ja teemme niin kuin teemme omiin kokemuksiin pohjautuen. En silti voi laittaa muiden arvostelua ja mielipiteitä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka se olisikin mielenterveyden kannalta paras vaihtoehto. Haluaisinkin nyt kovasti kuulla teiltä lukijoilta mitä te puette lapsillenne päälle talvisin autoon ja ulos. Saan sitten vähän vertailua, että kulkeeko meidän lapsi puolialasti verrattuna muihin lapsiin.

Näin meillä tehdään 1-vuotiaan kanssa. Tänä talvena ilma on pysynyt plussan puolella lähes kokoajan ja autossa laitan lapselle sisävaatteiden päälle vain fleecehaalarin, pipon, lapaset ja kengät. Tästä sitä sanomista lähinnä on tullutkin. Autossa kun pitäisi kuulemma olla toppatakki päällä. Pikkumies on oikea kuumakalle ja olemme huomanneet matkustustyytyväisyyden korreloivan suurelta osin vaatetukseen. Poika kitisee heti, jos joutuu matkustamaan liian lämpimissä tai kiristävissä vaatteissa. Olenkin suosiolla jättänyt ns. ulkovaatteet autossa matkustettaessa pois, jos koko matkan aikana ollaan ulkona vain kotiovelta autolle (n. 10 metriä) ja autolta määränpäähän (yleensä max. 100 m), vaikka matka olisi lyhytkin. Asia on tietenkin eri, jos ilmat tästä kylmenevät. Sitten ei auta muu kuin pukea lapselle toppahaalari myös autoon tai lisätä villahaalari fleecehaalarin alle. Ulkoilemaan lähtiessä olen pukenut pikkumiehelle toppahaalarin, kaulurin, kypärämyssyn, pipon, rukkaset ja kengät.

Kokeilen aina pojan niskan, kädet ja jalat ulkoilun ja autoilun jälkeen. Lämpimiltä tuntuvat. Ensi kerralla taidan kuitenkin pukea sen toppahaalarin autoonkin, niin katsotaan kylpeekö poika hiessä vai onko parempi niin. Itse puen autoon näillä keleillä usein vain collegehupparitakin normi sisävaatteiden päälle, niin tuntuu hassulta laittaa lapselle ulkovaatteet autoon. Mutta kertokaa ihmeessä, miten te puette lapsenne automatkoille.

P.S. Tämä oli tämän blogin 100. postaus :)

Sipuli - yöunien pelastaja

Tässä huushollissa sairastetaan nyt ihan urakalla. Pikkumies oli syksyllä kuusi viikkoa kovassa yskässä, jonka päälle/seurauksena tuli korvatulehdus. Itse olin samaan aikaan hetken nuhainen. Poika sai antibiootit korvatulehdukseen, jonka jälkeen hän olikin pari viikkoa terveenä. Sillä aikaa, kun lapsi oli terve, koiran tassunpohjat tulehtuivat pahasti ja koira joutui antibioottikuurille sekä tiukalle eliminaatiodieetille allergiaepäilyn takia. Heti kun koiran antibioottikuuri loppui, alkoi pojalla taas kova yskä ja räkäisyys. Nyt on sitten muutama päivä yritetty selättää pikkumiehen yskää ja nuhaa uudelleen.

Ensimmäinen sairasteluyö oli aikamoinen ja suurinosa yöstä meni itkiessä, yskiessä ja haukkoessa henkeä liman rohistessa hengitysteissä. Särkylääkkeet, suolaliuos ja merivesisuihke eivät helpottaneet oloa. Niistämisestäkään ei ollut paljoa apua, kun nenä oli niin tukossa ettei räkä liikkunut minnekään. Eilen illalla odotin tulevaa yötä kauhulla ja olin valmis kokeilemaan poppakonsteja pojan olon helpottamiseksi. Sipulia kehuttiin monella keskustelupalstalla paljon nuhan helpottajana ja päädyin itsekin kokeilemaan sitä, kun poika heräsi tunti nukkumaan menon jälkeen taas haukkomaan henkeä nenän ollessa täynnä räkää. Pilkoin kokonaisen sipulin lohkoiksi ja laitoin sipulilohkot villasukan sisään. Sidoin sukan varresta solmuun ja laitoin villasukan pojan sänkyyn pääpäätyyn. Sipulin haju valtasi makuuhuoneen ja kun menimme itse nukkumaan, poika oli kaapannut sipulivillasukan kainaloonsa :) Kuinka ollakaan, poika ei herännyt yöllä kertaakaan tukkoiseen nenään tai räkäiseen oloon. Pikkumies nousi istualleen yskimään muutaman kerran, mutta nenä pysyi auki koko yön. Saimme siis flunssasta huolimatta nukkua yön kunnolla. Voi kunpa olisin kokeillut tätä jo aiemmin. Tästä lähtien meillä nukutaan aina sipulivillasukan kanssa, jos on pieninkään nuha, joka uhkaa viedä yöunet. Suosittelen kokeilemaan!