K niin kuin...

Nyt kun kävely sujuu pikkumieheltä jo melkoisen hyvin, niin vuorossa on puhumisen opettelu. Kälätys on välillä todella kovaa ja poika yrittää toistaa sanoja meidän perässä. Monta sanaa sieltä jo tuleekin, mutta pojan omalla kielellä. Pikkumiehen lempikonsonantti on k ja lähes kaikki sanat hän onkin muokannut niin, että ne pystyy k-kirjainta käyttäen sanomaan. Tässä lista eniten käytetyistä sanoista:

maito = kaiko

auto = kauko

palikka = kaikka

pappa  = kakka

mummi/famu = kaika (en tiedä mistä tuo tulee??)

ruokaa = kaa

hauva

isi

äiti = äitä

laukku = ukku

anna = nna

haloo = oo (kun leikkii soittavansa puhelimella)

Sanoja tulee koko ajan lisää ja satunnaisesti poika osaa sanoa jo moniakin sanoja, mutta ei välttämättä toista niitä moneen viikkoon. Mitkä ovat olleet teidän lasten ensimmäiset sanat?

Joulupuuhia ja suklaahippukeksit

Tällä viikolla on joulufiilis pikkuhiljaa hiipinyt meillekin ja hyvä niin, koska jouluun on enää viikko. Käytin hyödykseni anopin lomaviikkoa ja kutsuin hänet meille maanantaina katsomaan pojan perään niin sain imuroitua ja pestyä lattiat häneltä lainaamallani höyrymopilla. Tuplahyöty, kun anoppi sai olla pojan kanssa ja minä sain keksittyä rauhassa siivoamiseen. Puhtaasta kodista saatiin nauttia pari tuntia, kunnes käytiin koiran kanssa ulkoilemassa kurasäässä. Koiran omistajuuden ihanuutta... Pitäisi varmaan laittaa semmoinen koirien kurapuku ostoslistalle :D

Tässä muuten ne viime postauksesta puuttuneet kuvat nyt, kun Blogger suostuu taas tekemään yhteistyötä. Tämmöinen paketti lähti siis naapuriin, kun palautettiin heiltä lainassa olleet taaperokärryt. Mielestäni tuo peltinen suklaarasia oli todella kaunis. Toivottavasti saajakin piti siitä. Perheen 2,5-vuotiaalle pojalle oli oma Muumi Xylitol -pastillirasia.

Eilen olin pojan ja koiran kanssa lähes koko päivän yksin miehen ollessa työmatkalla. Käytiin pikkumiehen kanssa lounasaikaan leikkipuistossa joulupuurolla. Muutama tuttu äiti-lapsikaveri oli myös tullut syömään puuroa ja pipareita. Kivaa, että tuollaista järjestetään :) Pojan päiväunien aikana leivoin suklaahippukeksejä, joita annamme joulumuistamiseksi perheillemme ja ystäville. Reseptin löysin Suklaapandan keittiössä -blogista. Suklaapandan ohje löytyy täältä. (Alkuperäinen ohje on Sally's baking addiction -blogista.) Resepti tuntui helpolta ja oli saanut paljon positiivista palautetta, joten päätin kokeilla sitä. Tein taikinan kaksinkertaisena, koska keksejä oli tarkoitus riittää ainakin kahdeksaan pakettiin. Tuplataikinasta olisi tullut varmaan suunnilleen 90 keksiä, jos en olisi syönyt osaa taikinasta sellaisenaan :D Paistettavaksi minulla jäi 75 keksiä, joiden halkaisija oli noin 5 cm. Poikkesin reseptistä sen verran, että vaihdoin maissitärkkelyksen peunajauhoihin. Tuli oikein hyviä niinkin. Tässä ohje herkullisiin suklaakekseihin:

Amerikkalaiset suklaahippukeksit

170g huoneenlämpöistä voita
1 4/5 dl fariinisokeria
3/5 dl sokeria
1 huoneenlämpöinen kananmuna
2 tl vaniljasokeria
4 3/4 dl vehnäjauhoja
2 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoja
1 tl ruokasoodaa
3 dl (250g) karkeasti rouhittua tummaasuklaata


1. Ota voi ja kananmuna ajoissa huoneenlämpöön. Rouhi suklaa veitsellä karkeasti (n. 1 cm paloja). Sekoita vehnäjauhot, ruokasooda ja maissitärkkelys kulhossa ja laita sivuun.
2. Vatkaa pehmeä huoneenlämpöinen voi, sokeri ja fariinisokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi, n. 5 minuuttia sähkövatkaimella.
3. Lisää kananmuna ja vaniljasokeri, vatkaa matalalla teholla tasaiseksi taikinaksi.
4. Lisää myös kuivat ainekset (vehnäjauhot, ruokasooda ja maissitärkkelys) ja sekoita nopeasti taikinaksi, lisää myös rouhittu suklaa. Laita taikina jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi.
5. Vuoraa kaksi isoa uunipeltiä leivinpaperilla. Lämmitä uuni 175 C. Ota kahdella lusikalla tai käsin pieniä palloja taikinasta ja aseta pellille. Jätä muutama sentti jokaisen palleron väliin. Älä litistä!
6. Paista uunin keskitasolla n. 8-10 minuuttia, kunnes keksien reunat saavat aavistuksen verran väriä ja pinta ei enää kiillä niin paljon. Älä paista keksejä liian kauan, keksien pitää olla pehmeitä vielä kun otat ne uunista! Anna jäähtyä pellillä 2-3 minuuttia ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään kokonaan. Paista loput keksit.

Suklaapandan ohjeen mukaan keksit säilyvät ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä noin viikon ajan. Keksit voi myös hyvin pakastaa.

Hyvää joulun odotusta kaikille lukijoille!

Mukavaa viikonloppua

Viikko hurahti taas nopeasti ohi. Tavallista arkea on ollut. Käytettiin pikkumies taas keskiviikkona lääkärissä jo kuusi viikko jatkuneen yskän takia. (Kävin pojan kanssa lääkärissä jo neljä viikkoa sitten, mutta silloin korvat ja keuhkot olivat kunnossa.) Korvatulehdushan se siellä oikeassa korvassa nyt oli. Pitkään jatkunut yskä sen on kai aiheuttanut. En osannut arvata, kun ei ole mitään oireita ollut. Yöt on aina silloin tällöin muutenkin kitinää, niin tiistain ja keskiviikon välinen kitinäyö ei herättänyt epäilyksiä. Aika pitkälle sitä selvittiinkin ilman ainuttakaan korvatulehdusta. Poika sai viikon antibioottikuurin, niin toivotaan tulehduksen sillä lähtevän.

Tänään aamupäivällä oli mammaporukan pikkujoulut yhden äidin kotona. Meitä oli paikalla yhteensä
kuusi äiti-lapsiparia, joten aikamoinen tohina ja vilske siellä oli :) A viihtyi niin hyvin ettei olisi malttanut lähteä ollenkaan kotiin, vaikka väsy iski. Uni meinasi tulla jo matkalla rattaissa, mutta ilkeä äiti piti väkisin hereillä kotiin asti, että uni maistuisi sitten kotona päiväunilla. No, maistuihan se ja poika vetäisi reilun kolmen tunnin päiväunet. Kyllä se juhliminen väsyttää. Pojan herättyä päiväunilta käytiin palauttamassa naapureille heiltä muutaman kuukauden lainassa ollut Brion taaperokärry. Poika sai syntymäpäivälahjaksi potku-/työntöauton, joka ajaa saman asian. Ei pikkumies enää malta työnnellä kärryjä, kun kävely sujuu niin hyvin ilmankin. Annettiin naapureille kaunis suklaarasia kiitokseksi kärryjen lainasta.

Huomista olen odottanut jo monta viikkoa. Pääsen ensimmäistä kertaa yli vuoteen viettämään aikaa ystävieni kanssa yksin ilman minkäänlaista kiirettä kotiin. Tapaamme lukiokavereiden kanssa pikkujoulujen merkeissä. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa, joista saa nauttia rauhassa <3 En malta odottaa! Ilta ei voi kuitenkaan venähtää liian pitkäksi, koska sunnuntaiaamuksi on ohjelmaa. Vien koiran sunnuntaina Helsingin Messukeskuksessa meneillään olevaan koiranäyttelyyn. (Kasvattaja lupasi käyttää koiran kehässä.) Saan mennä sinnekin yksin, kun mies ei ollut innokas lähtemään mukaan. He jäävät sitten pojan kanssa kotiin. Viikonloppuna on luvassa siis rutkasti omaa aikaa.

Nyt painun sohvalle katsomaan elokuvaa ja napostelemaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

P.S. Blogger kiukuttelee, enkä saanut lisättyä haluamiani kuvia ihanasta suklaarasiasta. Täytyy laittaa kuvat toiseen postaukseen, jos toimisi myöhemmin paremmin. Toivottavasti jaksoitte lukea postauksen ilman kuvia.

Ruokapulmia

Pojan täytettyä yhden vuoden olemme pikkuhiljaa siirtyneet antamaan pojalle samaa ruokaa mitä mekin syömme. Syöminen ei kuitenkaan suju hirveän hyvin. Kaipaankin neuvoja teiltä, joilla lapset syövät jo samaa ruokaa teidän kanssa.

Ongelma numero yksi on, että poika ei osaa vielä syödä itse lusikalla/haarukalla. Olen yrittänyt antaa pojan syödä itse, mutta lusikka päätyy harvoin lautasen kautta suuhun. Jos joskus harvoin päätyykin, niin ei ainakaan oikein päin tai niin että lusikassa olisi nimeksikään ruokaa. Poika harrastaakin tällä hetkellä sormiruokailua, mikä rajoittaa tarjottavien ruokien määrää. Kastikkeita kun on hankalampi syödä käsin. Pikkumies suostuu syötettäväksi vain, jos tarjottava ruoka on jo syötäväksi todettua. Näitä on muutamat lasten valmisruoat, puurot ja jogurtti. Odotan kovasti, että poika itse kiinnostuisi enemmän lusikan käyttämisestä. Miten teidän taaperot ovat oppineet syömään lusikalla?

Ongelma numero kaksi on pojan nirsous. Tavalliset koko perheen ruoat eivät maistu pojalle ollenkaan. Jauheliha on ehdoton no-no ja huijausyrityksistä huolimatta jauhelihapalat erotellaan suussa ja syljetään ulos. Jonkin verran jauhelihaa olen onnistunut syöttämään jauheliha-perunasoselaatikossa ja jauhelihakeitossa, jonka olen soseuttanut haarukalla. Kanapalat ja lohi menee hyvin, jos poika saa syödä ne itse sormilla. Kasviksetkin menevät erikseen keitettyinä valmiina suupaloina sormilla syöden. Suurinta herkkua ovat leivät, riisipiirakat ja makaronit eli viljatuotteet, joita on helppo syödä itse. Mitä ruokaa te tarjoatte taaperoille ja miten olette totuttaneet lapset samaan ruokaan teidän kanssa?

Niin kuin joskus aiemmin mainitsinkin, tavoitteenani on kasvattaa pojasta ennakkoluuloton ruokailija, joka uskaltaa maistaa erikoisempiakin ruokia. Tällä hetkellä tavoite tuntuu kaukaiselta ja kaipaan kovasti rohkaisua, ettei juuri yhden vuoden täyttäneen taaperon ruokatavat sanele koko lapsuuden ruokatottumuksia.

Tahna säilykeherneistä

Erilaiset tahnat tuntuvat nykyään olevan suosittuja dippien ja levitteiden ohella. Jostain syystä tahnat ovat jääneet minulle vieraammiksi. Pari kertaa olen maistanut hummusta ja siinä se. Pitkän tauon jälkeen ostin viime viikolla kaupasta valmiin hummuspurkin. Jäin koukkuun ja päätin, että kokeilen jonkun tahnan tekemistä itse. Pari kuukautta sitten olimme erehdyksissä ostaneet kaupasta säilykepapujen sijasta säilykeherneitä, enkä ollut vielä keksinyt niille käyttöä. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se meni. Tein tahnan säilykeherneistä ottaen mallia hummuksen reseptistä. Tahnan tekeminen oli äärimmäisen helppoa ja nopeaa. Ja lopputulos...SUPERHERKULLISTA! Tätä pitää ehdottomasti tehdä toistekin.

Ostimme tahnan kaveriksi Linkosuon sourcream RuisSipsejä. Sopivat hyvin yhteen. Tässä ohje, olkaa hyvät.

Säilykehernetahna

1 tölkki säilykeherneitä

2 isoa valkosipulinkynttä

3 rkl tahinia

1 rkl öljyä

1 rkl vettä

ripaus kuivattuja yrttejä

Laita kaikki aineet kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi sauvasekottimella.

Jouluaskartelua

Kävin eilen Myyrmannin Tiimarissa hakemassa joulukortit ja jotain korttiaskartelutarvikkeita. Siellä näytti olevan jo loppuunmyynti menossa, joten jäljellä olevat kortit ja tarvikkeet sai edulliseen hintaan. Askartelen yleensä muutaman joulukortin ja loput ostan valmiina. Enää ei ole montaa päivää korttien viimeiseen lähetyspäivään niin, että ne saa lähettää punaisessa kuoressa edullisemmin. Päätin siis tarttua toimeen ja näpertää muutaman kortin valmiiksi pojan päiväunien aikana.

Askartelun alkaessa minulla ei ollut ideaa siitä, minkälaisia kortteja tekisin. Ostin Tiimarista sen väriset kartongit mitä siellä oli enää jäljellä ja inspiroiduin tänä vuonna ruskeasta. Päätin tehdä piparkakku-ukon hahmon viemään joulutervehdyksen perille. Meiltä ei löytynyt piparkakku-ukon mallista piparkakkumuottia, joten piirsin hahmon vapaalla kädellä. Olen tyytyväinen lopputulokseen, ottaen huomioon etten ole hyvä piirtämään enkä askartelemaan. Tein vielä yhden kortin punaisesta kartongista ettei se jäisi kokonaan käyttämättä. Tässä lopputulos.

Pikkumies nukahti tänään jo puoli kahdeksalta ja mies oli uimassa (niin kuin joka tiistai-ilta). Minulle jäi siis hetki omaa aikaa nauttia glögilasillinen kynttilän valossa. Mies tuli juuri sopivasti kotiin, että ehdin hipsiä tästä taloyhtiön lenkkisaunan lämpöön. Luultavasti saan olla sielläkin omissa oloissani.

Kuullaan taas!

Pieni huojuva mies

Viime viikon torstaina, isin syntymäpäivänä, reilun 1 vuoden ja 1 kuukauden iässä pieni mies otti ensimmäiset kunnolliset askeleensa ilman tukea ja oppi kävelemään. Nyt täällä asuu siis yksi pieni kävelevä taapero :) Meno ei onneksi ole vielä kovin kovaa, vaan pysyn toistaiseksi hyvin perässä. (Paitsi eilen A lähti juoksemaan isin perään) Kävely näyttää enemmänkin siltä, että poika olisi juonut muutaman lasin liikaa terästettyä maitoa :D Horjuu, huojuu ja välillä pyllähtää maahan. Ihanaa katsoa pienen menoa, kun hän on selvästi itsekin todella ylpeä ja innoissaan uudesta taidostaan. Hymy naamalla pikkumies taapertaa ja kuljettaa leluja paikasta toiseen <3

Näin siitä pienestä kääröstä kasvoi vuodessa iso poika. Lapsen kehitys on ollut vuoden aikana niin huimaa, että ihme kun olen pysynyt perässä. Itse en pojan kasvua ole huomannut kuin vasta jälkeen päin valokuvia ja videopätkiä katsomalla. Välillä huomaan ihmetteleväni, miten joku vaate puristaa ja kiristää vaikka se vasta otettiin käyttöön. Uusia taitoja tulee vauhdilla ja puhumista harjoitellaan kovasti. Selviä sanoja tulee satunnaisesti, mutta ei joka kerta. Useimmin sanotut sanat ovat "hauva", "kakka", "äitä" (=äiti) ja "isi". Usein kotiin mentäessä rappukäytävässä raikaa "uh, uh, uh" (= vuh, vuh, vuh), kun poika tietää koiran odottavan meitä kotona. Puhetta A ymmärtää todella hyvin ja häkellyn usein, kun poika tekee mitä pyydän tai osaa osoittaa oikeaa tavaraa pyydettäessä. Iso pieni mies...

Päivän opetus

Ajattelin pitkästä aikaa kokeilla huomaamattomasti jättää koiran vesi- ja ruokakipon keittokomeroon, niin koira saisi käydä juomassa ja syömässä silloin kun siltä tuntuu, eikä tarvitsisi tulla erikseen pyytämään vettä tai ruokaa. Kaunis ajatus, mutta käytäntö on toinen. Mitä siis opin?

1. Älä laita koiran ruokakuppia lattialle ennen kuin poika on saanut oman ruokansa. Aamupuuron jäähtyessä (ja äidin käydessä pikaisesti vessassa) löysin pienen miehen koiran ruokakipolta maistelemasta koiran nappuloita. A varmaan ajatteli, että kun ei omaa ruokaa vielä saa, niin hakee ruoan sieltä missä sitä on tarjolla. Oikein tyytyväisen näköisenä imeskeli koiran kuivanappulaa.

2. Hälytyskellot soimaan, kun keittiöstä kuuluu veden loisketta ja koira istuu kiltisti sinun vieressä. Lounashetken jälkeen pikkumies päätti pitää kylpyhetken (äiti oli koneella sopimassa A:lle käytettynä ostetun neuleen hakuaikaa). Kylpeminen ja vedellä loiskiminen on pojan mielestä yksi hauskimmista asioista. Toivoisin kuitenkin, että vesileikit tapahtuisivat jatkossa kylpyammeessa ilman vaatteita, eikä koiran vesikipossa vaatteet läpimärkinä. Keittiön parketti kiittäisi siitä myös.

Saattaa olla, että koiran vesi- ja ruokakuppi löytyvät pojan päiväunien jälkeen taas keittiön työtasolta eikä lattialta. Tämmöistä täällä tänään :) Mitäs teille?

Materia-ahdistus

Joulun lähestyessä alkaa minussa ikuisesti asuva materia-ahdistuja nostaa päätään. Viimeisen viiden vuoden aikana olen muuttanut omia kulutustottumuksiani siihen suuntaan, että laatu korvaa määrän. En enää nostele tavaroita ostoskoriin fiilispohjalta, vaan yritän ennen jokaista ostopäätöstä miettiä tarvitsenko tavaraa todella. Yleensä siis menen kauppaan vasta siinä vaiheessa, kun jonkin tavaran tarve ilmenee enkä enää pahemmin harrasta shoppailua. En väitä ettenkö ikinä sortuisi heräteostoksiin, mutta huomattavasti harvemmin kuin vielä jokunen vuosi sitten. Haluan, että kaikki kotiimme tuleva tavara on oikeasti tarpeellista tai todella mieluista. Näin tavarat tuovat oikeasti iloa ja pysyvät käytössä pidempään.

Omaan ostoskäyttäytymisen muutokseen on vaikuttanut ekologisten arvojen lisäksi oma ahdistus tavarapaljoutta kohtaan. Sen lisäksi, että maapallo ei kestä nykyistä kulutusta loputtomiin, kotona oleva tavaramäärä aiheuttaa minulle levottomuutta, pahoinvointia ja tekee kodista varaston oloisen tilan, jossa on vaikea keskittyä mihinkään tai pitää kotia siistinä. Kaipaan ympärilleni avaruutta ja tilaa. Kodistamme löytyy paljon tavaraa, jota emme ole kaivanneet tai käyttäneet ainakaan pariin vuoteen. Sellaiset tavarat kerään tasaisin väliajoin kasaan ja vien kirppikselle, kierrätykseen tai roskiin riippuen tavaran kunnosta. Olen muutaman viime vuoden aikana laittanut kiertoon ainakin 20 muovipussillista tavaraa ja vaatteita, enkä ole katunut yhdestäkään tavarasta luopumista. Päin vastoin. Saan siitä todella hyvän mielen, jos meille turha tavara on jollekin toiselle tarpeellinen ja tavara pääsee kiertoon.

Joulun tulo ahdistaa, kun rehellisyyden nimissä en haluaisi ollenkaan lahjoja. En halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta kun tavaraa on jo muutenkin liikaa niin en kaipaa sitä yhtään lisää. Jouluaaton iltana tulemme usein kotiin monta kassia täynnä tavaraa ja pyhät meneekin sitten miettiessä, että minne me se kaikki tavara laitetaan. Kassit lojuu purkamattomina eteisessä, kun meillä ei ole paikkaa tavaroille. Tänä vuonna olen yrittänyt valmistautua tavaran tuloon tyhjentämällä vintiltä ja kaapeista taas vähän vanhaa tavaraa kiertoon. Myin Huuto.Net:ssä kolme vuotta sitten saamamme kynttelikön, joka oli edelleen avaamattomassa paketissa. Mielestäni on hullua, että luovun hyvästä käyttökelpoisesta tavarasta, jotta saan lisää uutta, jota ei mahdollisesti edes ikinä käytetä. Ei kuulosta ympäristöystävälliseltä eikä järkeenkäyvältä tavalta toimia... Minulle paras joululahja on, jos saan viettää aikaa rakkaideni kanssa eikä kenelläkään ole kiire muualle. Joulupöydän ei tarvitse notkua herkuista ja kodin ei tarvitse olla "puettu" jouluun. Hullunkurista, että joulua usein "stressataan", siihen ladataan paljon odotuksia ja sitä valmistellaan viikkoja. Itselle riittäisi todella yksinkertainen joulu perheen kanssa. Joulun perimmäinen ajatus tuntuu monilla nykyään hukkuvan lahjavuorten ja materian alle. Tähän väliin sanon, että kyllä minäkin ostan lahjoja, mutta yritän todella miettiä lahjojen käytännöllisyyttä, tarpeellisuutta ja lahjan saajaa. Tykkään antaa lahjoja, joita tiedän toisen toivovan. Siksi kysynkin usein etukäteen, mitä lahjan saaja haluaa.

Tässsä oli "pieni" vuodatus minun tämän hetkisestä materia-ahdistuksesta. Seuraavien päivien ohjelmassa on siis tavaroiden kuvaamista ja laittamista myyntiin tai kiertoon nettiin. Toivottavasti tavarat löytävät uudet kodit ja me päästään eroon meille turhasta roinasta.

Loppuun vielä kuva meidän "joulukuusesta". Meillä ei ole tilaa oikealle kuuselle, niin kuusen virkaa toimittaa köyhän miehen eko-kuusi, joka löysi paikkansa kaapin päältä.

 "Kerää muistoja, älä tavaraa."

11 kysymyksen haaste

Sain jo jokin aika sitten haasteen Minnalta KuvaKulmia ja HaaveUnia -blogista. En ole aiemmin saanut aikaiseksi tarttua haasteeseen, mutta nyt päätin sen tehdä.

  Blogihaasteen ohjeet 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa.

5. Sinun pitää kertoa ketkä olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Olen tylsä ja käytän hyödykseni alle kuukausi sitten kirjoittamaani postausta, jossa kerroin itsestäni 10 asiaa. 11. kohdan lisään tähän haasteeseen. Vanhempaan postaukseen pääset tästä linkistä. Postauksessa olen avannut jokaista kohtaa enemmän, mutta tähän laitan vain pääkohdat. Jos mielenkiinto herää, niin käy lukaisemassa aiemmin kirjoittamani teksti :)

1. En juo ollenkaan kahvia.

2. Olin luokioaikana viisi kuukautta vaihto-oppilaana Australiassa.

3. Minulla on keskivaikea atooppinen iho.
4. En pysty katsomaan jännitys-, kauhu- tai toimintaelokuvia.
5. Soitin pianoa 19-vuotiaaksi asti.
6. En käytä meikkiä.
7. Olen asettanut itselleni karkkipäivät.
8. Rakastan siistiä kotia!
9. Palelen herkästi.
10. Olen koulutukseltani tradenomi

11. Olen seurustellut mieheni kanssa 16-vuotiaasta asti eli yli 10 vuotta.

Minnan tekemät kysymykset:

1. Mikä vuodenaika on sinusta mieleisin?
Ehdottomasti kesä!
2. Ketä ihailet salaa?
En ketään. Ne ihmiset joita ihailen, tietävät sen.
3. Minkä kakun leipominen onnistuu sinulta aina?
Meinasin vastata kuivakakkujen, mutta onnistuin juuri viikonloppuna polttamaan taatelikakun. En siis takaa minkään kakun onnistuvan varmasti.
4. Minkä asian olisit voinut jättää tekemättä?
Olisin voinut jättää monia asioita sanomatta useille ihmisille. Olen välillä aika ehdoton.
5. Hevoset, koirat, kissat vai joku muu eläin?
Koirat. Ainakin yksi koira on painanut tassun jäljen sydämeeni <3
6. Onko kodissasi sellaista paikkaa, johon kätket kaiken epämääräisen tavaran?
Vaatehuone. Yritämme pitää lattian puhtaana, mutta ei menee kauaa siivouksesta kun lattia on taas täynnä tavaraa, jolle ei muualla ole paikkaa.
7. Onko vaatemerkillä itsellesi väliä?
Ei sitten mitään väliä.
9. Mitä mobiilisovellusta käytät eniten?
Nyt nolaan itseni ja tunnustan, että olen aikaani pahasti jäljessä eikä minulla ole vielä älypuhelinta. (Tabletti kyllä löytyy.) En siis ole ihan varma mitä mobiilisovelluksella tarkoitetaan. Onko Facebook mobiilisovellus...?
10. Valitsetko ennemmin Hesarin vai oman paikkakuntasi lehden uutiset?
Hesari on oman paikkakunnan lehti, mutta jos asuisin muualla, tilaisin paikallisen sanomalehden.
11. Katsotko tv:stä jotain sellaista ohjelmaa, jonka katselemista et kehtaa tunnustaa julkisesti?
Ainoa sarja jota seuraan on Salatut Elämät, mutta sen uskallan tunnustaa :)


Uudet kysymykset seuraaville haastetuille:

1. Missä ja miten haluaisit asua?
2. Jos voittaisit 10 000 euroa, mihin käyttäisit sen?
3. Ruoanlaitto vai leipominen?
4. Uusi tuote kaupasta vai käytetty kirppikseltä?
5. Osaatko soittaa jotain soitinta? Mitä?
6. Millaisia blogeja luet?
7. Mikä on paras kesämuistosi?
8. Mihin haluaisit matkustaa, jos saisit mennä minne vain?
9. Mitä kieliä osaat?
10. Mikä oli viimeisin heräteostoksesi?
11. Mitä käsilaukustasi löytyy aina?

En laita haastetta eteenpäin ihan 11 blogille, vaan ainoastaan viidelle.

Haastan seuraavat blogit:

Marionellan kotona

Heinässä heiluvassa

Mammapäiväkirja

almost easy vol.2

Aika lapsuuden

Silverjungle -kotikutsut

Eilen kotimme täyttyi ihanista naisista ja lastenvaatteista. Pidin Silverjunglen kotikutsut, joista jo pari kertaa olenkin blogissa maininnut. Esittelijä tuli meille kahden suuren matkalaukun, yhden olkalaukun ja kolmen korin kanssa, jotka kaikki olivat täynnä vaatteita.

Jos jo aiemmin pidin Silverjunglen vaatteista, esittelyn jälkeen pidän vielä enemmän. Esittelijä kertoi yrityksen taustasta, vaatteiden eettisestä valmistuksesta sekä turvallisuudesta. Silverjunglen kaikki vaatteet ovat Ökö-Tex-merkittyjä eli niissä ei ole raskasmetalli-, torjunta-aine-, formaldehydi- tms. jäämiä eikä myrkyllisiä tai allergiaa aiheuttavia väriaineita. (lähde: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/ymparistomerkit/ulkomaiset-merkit/) Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja tehdään pääosin Euroopassa. Yritykselle on tärkeää, että tehtaissa, joissa heidän vaatteensa valmistetaan, ei käytetä lapsityövoimaa ja työntekijöiden työolosuhteet ovat hyvät.

Vaatteissa kiinnitin houkuttelevan ulkoasun lisäksi erityistä huomiota niiden käytännöllisyyteen ja toimivuuteen. Vaatteiden suunnittelussa on todella mietitty lasta. Materiaalit ovat pehmeitä, joustavia ja kestävän tuntuisia. Paidoissa ei ollut kutittavia lappuja niskassa ja useissa housumalleissa on kiristysmahdollisuus vyötäröllä ja resorit lahkeissa. Käytännön kokemusta minulla ei vielä paljoa Silverjunglen vaatteista ole, mutta kotikutsujen ja yhden paidan kokemuksella hinta-laatusuhde on todella hyvä.

Mitä sitä sitten tuli tilattua? No... omalle pojalle pari pipoa, kolmet housut, yhden paidan sekä sukkikset ja kummipojalle pojan äidin kanssa sovittuna joululahjaksi paita ja housut. Ei siis mennyt ihan överiksi, vaikka vaatteita löytyykin kaapista myös ennestään...vai menikö kuitenkin vähän? Pikkumiehen vaatteet tilasin koossa 86/92, joiden uskon olevan juuri sopivat ja menevän päälle jonkin aikaa. Tällä hetkellä käytetään pääosin kokoa 86, muutamaa 80 ja 92 vaatetta lukuunottamatta. Yhdet housut tilasin koossa 98/104, joten saavat odotella käyttöönottoa vielä hetken :) Tässä Silverjunglen -verkkokaupasta kopioimani kuvat tuotteista, jotka tilasin meille:

Harmaat velourhousut raitatähdillä

Harmaat froteesukkikset tähtikuvioilla ja LIUKUESTEILLÄ!

Turkoosit trikoohousut tähtikuviolla

Mustat neulejoogahousut
(lahkeissa käännettävät resorit, jotka pidentävät käyttöikää)

Musta trikoopaita tähtikuviolla

Valko-vihreäraidallinen hiippapipo

Harmaa hiippapipo tähtikuviolla

 Nyt vain odotellaan tuotteita saapuvaksi, niin päästään testaamaan merkki käytännössä.

Sitkeä flunssa

Pikkumies on ollut nuhainen ja yskässä jo reilut kaksi viikkoa. Limaa on paljon, mutta pikkuinen ei saa yskittyä sitä ulos. Olen yrittänyt imeä keittosuolatippojen ja NenäFridan avulla ulos kaiken mitä nenän kautta tulisi, mutta sitkeä tavara ei irtoa. Yöt on flunssasta huolimatta nukuttu ihan hyvin viime yötä lukuunottamatta. Poika heräsi yskimään ja sen seurauksena itkemään vähän väliä. Imin nenää yölläkin ja korotettiin sängynpäätyä sanakirjojen avulla. En päässyt itse nukkumaan kuin vasta puoli yhden aikoihin ja aamulla herättiin ennen seitsemää. Siinä välissä heräiltiin myös muutaman kerran. Yöllinen yskiminen kuulosti sen verran kovalta ja pahalta, että varasin heti aamusta ajan lääkäriin tälle päivälle. Lääkäri kuunteli keuhkot ja katsoi korvat ja kurkun, mutta ei löytänyt mitään kurkun punoitusta kummempaa. Toivotaan, että lima lähtisi irtoamaan ja tauti menisi pikkuhiljaa ohi. Olisi kiva, että pikkumies voisi olla sunnuntaina mukana Silverjungle -kotikutsuilla eikä tarvitsisi flunssan takia lähteä isin kanssa famon ja papan luo evakkoon kustujen ajaksi.

Päivä on muuten mennyt tähän asti mukavasti. Vietiin aamulla pojan kanssa mies töihin ja saatiin auto päiväksi käyttöön. Lääkäriaika oli heti aamupäivällä, joten suunnattiin ensiksi sinne. Lääkärin jälkeen käytiin tekemässä muutamia joululahjahankintoja. Ehdittiin kaupoilta kotiin lounasajaksi. Olin varautunut laittamaan pojan päiväunille heti lounaan jälkeen, mutta poika oli pirteä kuin mikä. Omaksi hämmästykseksi pikkumies alkoi leikkiä lattialla hyväntuulisena ja yksin, viihtyen lelujen parissa melkein puolitoista tuntia! Tämä on todellinen saavutus, sillä meidän pieni herra ei pahemmin yksin lattialla viihdy ja väsähtää usein nopeasti, varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen. Väsymyksen hiipiessä A tuli pyytämään syliin silmiään hieroen. Laitoin pojan päiväunille ja uni taisi tulla jo sylissä matkalla makuuhuoneesta parvekkeelle. Tämä on myös erittäin kummallista, koska päiväunille nukahtaminen on yleensä vähän pidempi projekti... Pidetään peukut pystyssä, että uni maistuisi nyt pidempään kuin puolituntia. Eiliset päiväunet olivat alle puolen tunnin mittaiset sen jälkeen, kun nukahtamiseen oli mennyt 45 minuuttia... Näyttää siltä, että poika tarvitsee enää vain yhdet (toivottavasti pidemmät) päiväunet kaksien lyhyiden sijaan.

Mies on illan työpaikan virkistymisillassa, mutta saadaan illalla seuraksi siskoni ja siskonmiehen eli pojan kummit. Katsotaan, jos ehtisin vähän leipoa siinä samalla sunnuntain lastenvaatekutsuja varten, kun on innokkaat lapsenhoitajat käymässä :) Lastenvaatekutsuista teen oman postauksen ensi viikolla kutsujen jälkeen. Mukavaa perjantaita kaikille!

Joulumieli hiipii... (sis. piparkakkutaikinan ohje)

Marraskuun ollessa jo hyvässä vauhdissa, olen antanut itselleni luvan alkaa pikkuhiljaa virittää itseni joulumielelle. Vaikka suurin joulutunnelma onkin ollut hukassa jo muutaman vuoden ajan, nautin silti jollain lailla tästä joulunalusajasta. Glögiä meillä on juotu jo parin viikon ajan, mutta vasta eilen tein vuoden ensimmäisen piparkakkutaikinan ja paistoin pipareita. Kaikki taikina ei säästynyt pipareihin asti, vaan meni parempiin suihin jo ennen paistamista...mutta kun piparkakkutaikina on vaan niin hyvää! Osa taikinasta jäi vielä jääkaappiin odottamaan joko syömistä tai paistamista. Teen piparkakkutaikinan aina ohjeella, jonka löysin lapsena jostain lasten lehdestä. Olisiko ollut Hilarius Hiiren helpot piparit :D? Tällä ohjeella olen aina onnistunut ja piparkakut ovat maistuneet muillekin. Tässä ohje helppoon piparkakkutaikinaan.

Helpot piparkakut

100 g margariinia tai voita

2 dl sokeria

1 kananmuuna

½ dl siirappia

2 tl kanelia

1 tl (jauhettua) neilikkaa

1 tl (jauhettua) inkivääriä

1 tl ruokasoodaa

5 dl vehnäjauhoja

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja siirappi koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää ne taikinaan. Laita taikina pussin tai kelmun sisään ja anna jähmettyä jääkaapissa noin puoli tuntia. Jaa taikina kahtia ja pehmennä puolet taikinasta kerrallaan kädessä vaivaten. Kauli taikina jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi ja paina taikinasta piparkakkumuotilla pipareita. Nosta pellille leivinpaperin päälle. Piparkakut leviävät uunissa, joten jätä pipareiden väliin riittävästi tilaa. Paista uunissa 175 asteessa 10 minuuttia.

 

Piparkakkujen lisäksi olen luonut joulutunnelmaa kotiin uudella tähtiaiheisella pöytäliinalla, jonka tilasin Ompelun Ihanuus -nimisestä verkkokaupasta. Pakko tähän väliin kehua tämän verkkokaupan palvelua. Tilaamani vahakangas tuli kotiin muutamassa päivässä tilauksen tekemisestä. Tilauskuitti oli kuitenkin laitettu tuoreeltaan kiinni kankaaseen ja muste oli tarttunut vahapintaan kiinni. En saanut mustetta yrityksistä huolimatta irti ja laitoin sähköpostia Ompelun Ihanuus -verkkokaupan Sarille. Ystävällinen Sari laittoi saman tien uuden kankaan tulemaan (ilman lisämaksua tietenkin) ja sain uuden liinan parissa päivässä palautteen lähettämisestä. Näin ystävällinen ja nopea palvelu on nykyään harvinaista. Suosittelen tätä verkkokauppaa ehdottomasti muillekin, joilla on kankaan tarvetta.

Tässä oli pieni pläjäys jouluasiaa. Lisää jouluaiheisia postauksia tulee varmasti vielä lähempänä joulua.

Buzzador: Vanish-kampanja

Liityin kesällä buzzadoriksi ja pääsin vihdoin osallistumaan ensimmäiseen kampanjaan. Alkuun vähän valaisen buzzausta niille, jotka eivät ole siihen aiemmin törmänneet. Buzzadorit pääsevät kokeilemaan ja testaamaan tuotteita, minkä jälkeen kokemuksista kerrotaan eteenpäin muille joko kasvotusten tai sosiaalisen median kautta. Lopuksi annetaan vielä raportti kokeillusta tuotteesta Buzzadorin kotisivuilla. Buzzauksesta ja buzzadorina olemisesta voit lukea lisää täältä.

Pääsin mukaan Vanish-tahranpoistoaineiden kampanjaan. Sain kotiini paketin, jossa oli neljää erilaista Vanish-tahranpoistotuotetta, tahranpoisto-opas sekä kangaspalanen tahratestiä varten. En ole vielä ehtinyt tuota tahratestiä kangaspalalle tekemään, mutta olen testannut aineita arjessa syntyneille tahroille. Ja niitä lapsiperheessä riittää. Pikkumiehen harjoitellessa tärkeää syömisen taitoa, vaatteisiin ilmestyy ruokatahroja päivittäin. (Pitäisi alkaa riisumaan poika aina ennen ruokailua niin, että saisi syödä vaippasiltaan.) Testiin pääsi ensimmäisenä housut, joissa oli keltainen hedelmäsosetahra ja punaiset karhunvadelmatahrat. Tahrat olivat housuissa useamman päivän ennen kuin aloin niitä käsittelemään ja pesemään, joten lika oli varmasti imeytynyt ja kuivunut housuihin hyvin. Suihkutin tahroille Vanish esikäsittelysuihketta ja laitoin suoraan pyykkikoneeseen peseytymään. Pesun jälkeen karhunvadelmatahrat olivat tipotiessään, mutta keltainen tahra ei kokonaan hävinnyt. Se kyllä haaleni huomattavasti, mutta näkyy housuissa hyvin haaleana edelleen.

Toisen testin tein kylpyhuoneen valkoiselle matolle, jolle oli tippunut kakkavaippa...tietenkin kakkapuoli alaspäin. Vahinko sattui juuri ennen matkalle lähtöä, jolloin en ehtinyt tahraa puhdistamaan. Likainen matto odotti vajaan viikon pesua ja lika oli kuivunut mattoon kiinni. Esikäsittelin tahran Vanish Oxi Action Extra Hygiene -jauheella. Kastelin tahran lämpimällä vedellä, ripottelin jauhetta tahralle ja hieroin jauheen kiinni mattoon. Huuhdoin jauhejäämät pois ja laitoin maton suoraan pyykkinkoneeseen ja koneen pesemään. Kakkatahra oli hävinnyt kokonaan.

Näiden testien perusteella Vanish-tuotteet ovat tehokkaita ja tehoavat hyvin hankaliinkin tahroihin. Ihmeisiin ei Vanishkaan varmaan pysty, mutta tavallisessa arjessa tulevat ruokatahrat saa näillä tuotteilla ainakin putsattua. Aiemmin olen luottanut sappisaippuaan, mutta Vanish on kyllä myös varteenotettava vaihtoehto. Suosittelen kokeilemaan.

Arvonta suoritettu

Blogissani käynnissä ollut Silverjunglen 10 euron lahjakortin arvonta päättyi eilen. Arvonta suoritettiin tänään aamupäivällä, mutta päivä on ollut sen verran kiireinen, että pääsin koneelle vasta nyt. Tänään on ollut ohjelmassa jumppaa, vauvauintia ja miehen ukin syntymäpäiväillallinen. Ollaan käyty kotona vain käyttämässä koira ulkona ja vaihtamassa vaatteet. Nyt on kuitenkin vihdoin aika paljastaa arvonnan voittaja :) Pikkumies toimi onnettarena isin avustuksella ja poimi kulhosta lapun, jossa luki voittajan nimi.

10 euron lahjakortin Silverjunglen verkkokauppaan voitti nimimerkki "Minttu47". Paljon onnea Minttu! Olen laittanut sinulle sähköpostia tulemaan.

Kiitos paljon kaikille arvontaan osallistuneille! 

Ja mukavaa isänpäiväviikonlopun jatkoa kaikille lukijoille!

Matkakuulumiset

Kotona ollaan taas. Jännitin turhaan junamatkaa pojan kanssa. Aika meni rattoisasti leikkivaunussa leikkien. Pikkumies oppi matkan aikana kiipeämään portaita, kun piti päästä isompien lasten perässä ylös liukumäki"tasanteelle". Mäkeä A ei vielä laskenut, mutta portaiden kiipeäminen oli hauskaa. Pikkumies kiipesi ja äiti laski takaisin alas. Tätä toistui varmaan yli 20 kertaa. Loppumatkasta iski väsy, mutta A ei suostunut nukahtamaan matkarattaisiin meluisassa vaunussa, vaan sinnitteli loppuun saakka välipalaa syöden. Uni tuli sitten autossa matkalla juna-asemalta mummoni talolle.

Oli mukavaa olla muutama päivä toisissa maisemissa sekä nähdä ystäviä ja sukulaisia. Käytiin lauantaina illan hämärtyessä molempien ukkieni haudoilla viemässä kynttilät. Hautausmaat ovat niin kauniita pimeällä, kun kynttilöitä on joka puolella. Reissu meni siis kaikin puolin muuten hyvin, mutta pojan uniriepu hävisi. Lauantai-iltana valmistelin pojan iltatoimia ja huomasin, että uniriepua ei löydy mistään. Poika on nukkunut vauvasta asti imetysharson kanssa ja harso on pojalle todella rakas. Varsinkin nyt, kun imetys on loppunut sitä halitaan ja kannetaan mukana. Meillä on ollut kotona kolme uniriepua, mutta mukana oli vain tämä yksi, joka on kaikista rakkain. Muistin, että uniriepu oli ollut vielä mukana kun käytiin päivällä kauppakeskuksessa, jossa poika nukkui matkarattaissa päiväunet uniriepu kainalossa. Kauppakeskuksesta lähtiessä en ollut riepua nähnyt. Harmitti todella kovasti, kun tajusin että pojan rakkain "lelu" oli kadonnut. Ei auttanut muu kuin laittaa poika nukkumaan ilman uniriepua, puhdas pyllynkuivausharso kädessä.

Tässä pikkumies halimassa uniriepua noin kuukausi sitten <3

Sunnuntaina soitin sitten kauppakeskuksen löytötavaratoimistoon, mutta uniriepua ei oltu viety sinne. Vanhempani kävivät myös kysymässä riepua kauppakeskuksen valvomosta, mutta sieltäkään sitä ei löytynyt. Annoin asian olla ja luovutin. Ajattelin, että riepua ei enää löydy. Ajettiin eilen kotiin ja kotona annoin pojalle yöksi toisen unirievun kainaloon. Ajattelin tänään aamulla vielä kerran soittaa kauppakeskukseen niihin liikkeisiin, joissa olin pojan kanssa käynyt. Ja jihuu! Toinen liike tärppäsi ja siellä harso oli hyvässä tallessa. Miten voinkin tulla niin onnelliseksi yhden harson löytymisestä. Ystävällinen myyjä lupasi toimittaa harson toiseen liikkeeseen, jossa kaverini on töissä ja kaverini postittaa sen pojalle. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Onko teidän lapsella unilelua? Mikä on lapsen rakkain lelu?

P.S. Muistattehan, että Silverjunglen lahjakortin arvontaan voi osallistua tämän viikon perjantaihin 8.11.2013 asti. Arvontaan voit osallistua täällä.

Viikonloppureissu

Aluksi haluan toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi! Kirjoittajan on aina mukava huomata, että blogia seurataan eikä blogia tarvitse kirjoittaa vain itselleen :) Kommentit ilahduttavat päivää myös kovasti, niin kauan kuin ne ovat asiallisia. Laittakaahan tulemaan postausideoita ja kysymyksiä joko kommenttiboksiin tai sähköpostilla osoitteeseen kotikeijunelamaa@gmail.com.

Sitten viikonlopun suunnitelmiin. Lähden huomenna pikkumiehen kanssa junalla Pohjois-Savoon viikonlopuksi. Ohjelmassa on sukulointia ja ystävien tapaamista. Mukavaa päästä taas hetkeksi toisiin maisemiin ja pois tavallisesta arjesta. Epäröin aluksi junamatkaa pojan kanssa, kun muistelin tammikuussa tekemäämme matkaa Tampereelle. Meno sinne sujui hyvin, mutta paluumatka oli täyttä viihdyttämistä ja taistelua väsykiukkua vastaan. Nukkuahan ei voinut nukutusyrityksistä huolimatta. Poika oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen, joten viihdytyskeinot olivat vähäiset. Nyt tilanne on onneksi toinen. Varasin meille istumapaikan leikkipaikan vierestä ja toivon todella, että poika jaksaa leikkiä suurimman osan matkasta. On ainakin uutta ja erilaista kuin kotona, joten uskon että osa matkasta sujuu lähes huomaamatta leikkien. Kotiin päin tulemme sitten vanhempieni kyydillä. Automatka on näistä kahdesta lopulta varmaan se haastavampi ja hitaampi. Blogin pariin palaan ensi viikolla.

Oikein mukavaa ja tunnelmallista pyhäinpäiväviikonloppua teille!

1-vuotiaan päivärytmi

Lapsen kannalta rutiinit ja selkeä päivärytmi ovat tärkeitä. Lapsen ohella ne kieltämättä helpottavat myös vanhempien elämää. Itse ainakin pidän rutiineista ja päivien ennakoitavuudesta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näin se menee myös päiväohjelman kohdalla. Menemisten ja päivien suunnittelu on huomattavasti helpompaa, kun tietää mitä mihinkin aikaan tapahtuu. Pojalla on ollut jonkinlainen ennakoitava rytmi ihan pikkuvauvasta asti (ehkä 2 kuukauden iästä lähtien), mutta tarkka rytmi muodostui niihin aikoihin kun pikkumies alkoi syömään kiinteitä ruokia puolen vuoden iässä. Tässä meidän tämän hetkinen päivärytmi. Jossain vaiheessa yritetään siirtyä yksiin päiväuniin, mutta tällä hetkellä poika nukkuu vielä kahdet päiväunet. Aikataulu saattaa heittää allaesitetystä 0,5-1 tunnilla, riippuen heräämisajasta ja päiväunien pituudesta. Ruoka-ajat pyrimme kuitenkin pitämään samoina.

7.00 Herätys

7.45 Aamupuuro

9.15-10.45 1. Päiväunet

11.00 Lounas

14.00 Välipala (hedelmiä/jogurttia)

14.30-16.00 2. Päiväunet

17.00 Päivällinen

19.30 Iltapuuro

20.00 Nukkumaan yöunille

Kellojen siirtäminen talviaikaan sekoitti hieman päivärytmiä. Poika on ollut todella tarkka ruoka- ja nukkumisajoista, joten on hankalaa kun kaikki tapahtuu yhtäkkiä tuntia myöhemmin kuin yleensä. Nälkä tulee etuajassa ja väsy yllättää aikaisin. Yritin ennakoida kellojensiirtoa ja viime viikolla venyttämällä aikataulua hieman. Olemme pikkuhiljaa pääsemässä talviajan rytmiin, mutta osittain päivärytmi menee vielä puolituntia etuajassa. Pikkuhiljaa yritetään saada päivärytmi talviaikaan.

P.S. Käykäähän osallistumassa arvontaan täällä. Arvonnassa voi voittaa 10 euron lahjakortin Silverjunglen verkkokauppaan.

Parsakaali-fetapiirakka

Tein pikkumiehen syntymäpäiville suolaiseksi tarjottavaksi kaksi parsakaali-fetapiirakkaa. Piirakat olivat kehuttuja ja vain kaksi palaa jäi jäljelle. Monilla ihmisillä on ennakkoluuloja kasvisruokia kohtaan ja tästäkin piirakasta kysyttiin, että onko siinä kinkkua kun maistuu niin hyvälle :) Mutta kyllä. Kasvisruokakin voi olla hyvää ja omasta mielestä on usein maukkaampaa kuin liharuoat, vaikka en kasvissyöjä olekaan.

Tässä ohje parsakaali-fetapiirakkaan. Sen verran oikaisin, että ostin valmiin pakastepiirakkapohjan.

Parsakaali-fetapiirakka

1 piirakkapohja

Täyte:
1 parsakaali
fetajuustoa
1 tomaatti
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
yrttisuolaa
mustapippuria
1-2 dl juustoraastetta

Ota jäinen piirakkapohja sulamaan huoneenlämpöön reilu tunti ennen piirakan tekemistä. Painele sulanut piirakkapohja voidellun piirakkavuoan pohjalle reunoja myöten.
Leikkaa parsakaalista kukinnot irti ja keitä niitä muutama minuutti niin, että parsakaali hieman pehmenee. Leikkaa tomaatti siivuiksi. Levitä parsakaalinkukinnot, fetat ja tomaattisiivut piirakkapohjan päälle tasaisesti.
Sekoita keskenään ruokakerma ja kananmuna. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Kaada kerma-munaseos piirakan päälle. Ripottele juustoraaste pinnalle.
Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Synttärijuhlat

Nyt on pojan synttärijuhlat, tai oikeastaan kahdet, takana päin. Kutsuimme mieheni suvun kahville päivällä ja minun sukuni iltapäivällä. Näin vältyttiin tilaongelmilta ja juhlien järjestäminen oli helpompaa. Tässä kuvapostaus päivästä.

Vadelmamarenkikakku

Kaunis orkidea

Päivänsankari leikeissään koiran lelulaatikolla

Juhlapöytä ennen toista kattausta. Kaikki eivät mahtuneet pöytään, vaan joutuivat juomaan kahvit sohvalla.

Saatiin paljon kauniita kukkia

Osa lahjoista. Pari villahaalaria, pipo, lapaset, kaulaliina, jarrusukkia ja kirjoja.

Kaksi pojan kummeista on ruotsinkielisiä ja olemme pyytäneet heitä puhumaan pikkumiehelle ruotsia. A sai heiltä lahjaksi pari ruotsinkielistä kirjaa. Mikä parasta, he ovat lukeneet kirjat CD:lle, josta voimme ne pojalle kuunteluttaa! Olen itse lukenut A:lle pari kirjaa ruotsiksi, mutta en takaa että olen osannut ääntää kaikki sanat oikein. Parempi siis näin :)

Australian isäntäperheeni lähetti lahjaksi mm. nämä söpöt baby UGG:it

Pyysimme mieheni vanhemmilta lahjaksi tämän taaperon potku-/työntöauton. Tämä on ollut pojalle todella mieluisa.

Pari kylpykirjaa Australiasta ja autolelu isomummilta ja -ukilta.

Vaikka en nähnytkään juhlien eteen paljoa vaivaa, niin ihmeesti se silti juhlapäivän jälkeen väsyttää. Täytyy hipsiä tästä pikkuhiljaa nukkumaan, kun kellojakin siirretään ensi yönä. Veikkaan, että meillä herätään huomenna viimeistään kuudelta :)  Huomenna on luvassa mukavaa ohjelmaa, kun päästään brunssille juhlimaan siskoni ja hänen miehensä kihlajaisia <3

10 asiaa minusta

Ajattelin kertoa teille 10 asiaa minusta, joita ette luultavasti vielä tiedä. (Tutut lukijat kyllä tietävät :) Luvassa ei ole suuria paljastuksia, vaan pieniä asioita, jotka ovat osa identiteettiäni. Näin pääsette tutustumaan hieman paremmin blogin kirjoittajaan. Itse haluan ainakin tietää mahdollisimman hyvin millaisia ihmisiä lukemieni blogien takana oikein on.

1. En juo ollenkaan kahvia. Olen sitä pari kertaa maistanut ja se on yksinkertaisesti pahaa. Teetä menee kylmällä säällä silloin tällöin, mutta senkin suhteen olen kranttu. Vain hedelmä- ja marjateet kelpaavat ja teen kanssa on ehdottomasti oltava hunajaa!

2. Olin luokioaikana viisi kuukautta vaihto-oppilaana Australiassa. Isäntäperheeni oli ihana ja pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä. Olen käynyt heidän luonaan kerran vaihto-oppilasajan jälkeen ja he matkustivat Suomeen meidän häihin. Haaveilen taas matkasta Australiaan. Harmi vain, että englannin kielitaito on pahasti ruosteessa, kun sitä tulee käytettyä enää hyvin harvakseltaan.

3. Minulla on keskivaikea atooppinen iho. Ihosairaus on vaikuttanut elämääni ajoittain paljonkin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihon ollessa huonossa kunnossa itsetunto horjuu ja iho on niin kipeä, ettei tee mieli nousta sängystä. Suurimman avun olen saanut vertaistuesta muilta atoopikoilta. Raskaus- ja imetysajan ihoni on ollut todella hyvässä kunnossa ja olen voinut elää "normaalia" elämää. Tätä lisää, kiitos!

4. En pysty katsomaan jännitys-, kauhu- tai toimintaelokuvia. Väkivallan tai tappamisen näkeminen televisiossa tekee todella pahaa ja ahdistaa. Alan melkein voimaan fyysisesti huonosti. Sama homma kaikkien yliluonnollisten elokuvien kanssa. Maailmassa tapahtuu oikeasti niin paljon kamalia asioita, etten ymmärrä miksi niillä asioilla pitää elokuvissa mässäillä ja kuka niitä haluaa katsoa. Olen ilmeisen herkkä ihminen ja katsonkin pääasiassa vain naiiveja romanttisia komedioita :D

5. Soitin pianoa 19-vuotiaaksi asti. Pianon soittaminen jäi lukion loputtua ja pianon jäätyä vanhempieni luokse. Haluan ehdottomasti pianon omaan kotiin, kunhan saadaan vähän lisää tilaa. Kielitaidon lisäksi soittotaitokin on ruosteessa, kun nykyään tulee pimputeltua pianoa enää pari kertaa vuodessa. Toivoisin kovasti, että lapsillenikin musiikki tulisi tärkeäksi osaksi elämää. Sen he saavat kuitenkin itse aikoinaan päättää.

6. En käytä meikkiä. Olen yksinkertaisesti liian laiska meikkaamaan ja pidän luonnollisesta kauneudesta. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on tummat, kohtuullisen pitkät ripset. Kasvojeni iho sen sijaan on epätasainen teini-iän aknen jäljiltä, mutta peitän arpia harvoin meikki- tai peitevoiteilla. Juhliin saatan laittaa kevyen meikin, mutta sitä tapahtuu vain muutaman kerran vuodessa. Olen tyytyväinen itseeni näin ja se kai on pääasia :)

7. Olen asettanut itselleni karkkipäivät, muuten söisin karkkeja tai suklaata varmaan päivittäin. Karkkipäiviä on viikossa kolme, joten kituuttaa ei tarvitse :D Karkkipäiväsääntö koskee sitä paitsi vain karkkeja ja suklaata, mutta muita herkkuja (jäätelö, pullat, kakut jne...) saa syödä joka päivä. Itsensä huijaamista, tiedän. Syön herkkuja kuitenkin kohtuudella ja olen normaalipainoinen.

8. Rakastan siistiä kotia! Sotku tekee minut hermostuneeksi, enkä pysty rentoutumaan sotkuisessa kodissa. Olen tosin joutunut joustamaan omasta siisteyskäsityksestä miehen (, joka ei ole ihan yhtä tarkka siisteyden suhteen), lapsen ja koiran kanssa saman katon alla eläessä. Yritän olla huomaamatta muruja pöydällä, karvapalloja/hiekkakasoja nurkissa ja lattialle kaatunutta maitoa, vaikka olisin juuri siivonnut. Välillä sitten iskee kunnon siivouspuuska, kun minun on pakko siivota koti niin, että täällä olisi edes 5 minuuttia siistiä.

9. Palelen herkästi. Kuljen kotona aikaisesta syksystä pitkälle kevääseen villasukat jalassa. Vakiovaatteita ovat neuleet ja fleecepaidat. En voisi varmaan koskaan muuttaa sähkölämmitteiseen taloon, kun lämmityskustannukset veisi meidän kaikki rahat. Sisälämpötilan on oltava vähintään 22 astetta. Veteen uskaltaudun, kun veden lämpötila on vähintään 25 astetta. En siis käy montaa kertaa kesässä uimassa.

10. Olen koulutukseltani tradenomi ja töissä palkanlaskennassa. Ala ei ehkä ole ihan oma, mutta ainakin töitä riittää ja olen hyvä siinä mitä teen. Pitää katsoa mitä sitä sitten keksii, kun palaan hoitovapaalta takaisin työelämään.

Tulipas taas pitkä postaus. Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti :)

P.S. Muistattehan käydä osallistumassa arvontaan, johon pääset tästä linkistä.

Synttärivalmisteluja

Lauantaina juhlitaan pikkumiehen 1-vuotissynttäreitä pienimuotoisilla kakkukahveilla. Juhliin on kutsuttu "vain" isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit puolisoineen ja kummit. Halusimme juhlista pienet ja mahdollisimman yksinkertaiset. Tarjoilutkin ovat sen mukaiset :D Täytekakuksi teen siskoni ohjeella kaksi marenkikakkua. Jos kakut onnistuvat, jaan reseptin täälläkin. Tiedän kyllä että resepti toimii, kun olen näitä herkkukakkuja saanut muutaman kerran maistaa. Nyt on kyse vain leipurin taidoista. Teen juhliin myös mustikka cupcakeseja, joiden testiversiot olivat sen verran hyviä, että kehtaan tarjota niitä vieraillekin :) Jaffa-keksit ovat mieheni lemppareita, joten ne ajavat juhlien pakollisen keksikiintiön virkaa. Suolaisina tarjoiltavina on parsakaali-fetapiirakkaa ja savulohivoileipiä. Juomaksi kahvia, teetä tai mehua. Tämän ihmeellisempää ei ole luvassa. En myöskään koristele kotia muuten kuin verhotankoon kiinnitetyllä viirinauhalla, jonka alkuviikosta askartelin. Laitan kuvia juhlapöydästä tänne viikonlopun jälkeen, jos vain muistan niitä ottaa ennen kuin pöytä on tyhjä.

Millaisia juhlia teillä on vietetty? Onko juhliin kutsuttu vain lähisuku vai oletteko pitäneet suuret juhlat? Millaiset tarjoilut juhlissa on ollut?

Iki-ihana Silverjungle ja ARVONTA!

Viime huhtikuussa Lapsi-messuilla törmäsin ensimmäisen kerran Silverjungle-lastenvaatemerkkiin. Ostin tuolloin messutarjouksena yhden t-paidan pojalle ja paita oli todella kovassa käytössä koko kesän. Kävin nyt syksyllä huvikseni Silverjunglen nettisivuilla katsomassa muita Silverjunglen vaatteita ja hullaannuin täysin. Paljon tähtiä, paljon trikoovaatteita ja kaikkea ihanaa! Vakuutuin merkistä vielä enemmän, kun luin sen olevan suomalainen.

Kuva täältä.

Silverjunglen mallistosta löytyy varmasti kaikille lapsiperheille jotain, kun vaatteita on niin vauvoille kuin koululaisillekin. Itse en ole aikaisemmin meinannut löytää pojalle sellaisia vaatteita, jotka miellyttävät omaa silmää, mutta nyt vaihtoehtoja on niin paljon, että on vaikea valita ne mieluisimmat. Jostain syystä en pidä perinteisistä poikien vaatteista, joissa on autojen, lentsikoiden ja hirviöiden kuvia. (Lapsi saa kyllä isompana sellaisia vaatteita, jos itse niistä tykkää.) Ostan pikkumiehen vaatteet pääasiassa kirpputoreilta ja siellä pojille tuntuu olevan tarjolla suurimmaksi osaksi vain niitä perinteisiä poikien vaatteita. 

Kuva täältä

Innostuin merkistä niin paljon, että päätin pitää Silverjunglen kotikutsut meillä kotona. Otin heti yhteyttä esittelijään ja löimme lukkoon, että kutsut pidetään sunnuntaina 17.11. Teki kyllä mieli tilata jo heti netistä muutamat housut, paidat ja sukat, mutta maltan mieleni ja katson mitä kotikutsuilla sitten esitellään. Silloin tilaan kyllä varmasti kasan vaatteita varmaan vähän isommassakin koossa, niin on sitten valmiiksi odottamassa, kun poika kasvaa. Jos joku teistä pääkaupunkiseudulla asuvista lukijoista haluaa tulla kotikutsuille tutustumaan Silverjunglen vaatteisiin, niin laita sähköpostia tulemaan osoitteeseen kotikeijunelamaa@gmail.com. Laitan sitten tarkemmat yksityiskohdat kutsuista tulemaan.

Kuva täältä

Sitten siihen arvontaan :) Silverjungle-hullaantumisen kunniaksi laitan blogihistoriani ensimmäisen blogiarvonnan pystyyn. Arvonta on toteutettu yhteistyössä, yllätys yllätys, Silverjunglen kanssa. Palkintona on 10 euron lahjakortti Silverjunglen-verkkokauppaan.

Kuva täältä

Arvonta alkaa nyt ja päättyy perjantaina 8.11.2013. Arvontaan voi osallistua laittamalla kommenttiboksiin viestiä kuinka monella arvalla on mukana arvonnassa. Arpoja on jaossa seuraavasti:

• 1 arpa kommentoimalla tätä postausta
• 2 arpaa kommentoimalla postausta ja liittymällä lukijaksi
• 3 arpaa kommentoimalla postausta, liittymällä lukijaksi ja mainostamalla arvontaa omassa blogissa

Anonyymit, muistakaa laittaa nimimerkki kommenttiin mukaan, niin erotan teidän toisistanne. Ei muuta kuin PALJON ONNEA ARVONTAAN!

Uusi ulkoasu

Innostuin eilen muokkaamaan blogini ulkoasua. Olen pikkuhiljaa tässä vuoden aikana muuttanut sitä hillitympään ja neutraalimpaan suuntaan. Uuden bannerin tein viime viikolla. Muutoksen tarkoituksena on blogin ulkoasun selkeyttäminen ja tekstin muuttaminen helppolukuisemmaksi. En ole vieläkään täysin tyytyväinen tähän fonttivalintaan, kun tässä riviväli on aika pieni. Toivottavasti on kuitenkin teidän lukijoiden mielestä parempi kuin edellinen.

Mitäs pidätte uudesta ulkoasusta?

Muskariton maanantai

Yleensä meillä on maanantaiaamupäivisin muskari lähileikkipuistossa klo 10.15-11.00. Tänäänkin se olisi ollut, tai itse asiassa on parhaillaan menossa, mutta me emme ole siellä. Emme ole, koska pikkumies nukkuu päiväunia. Nukkuu, niin kuin joka päivä tähän aikaan, paitsi maanantaisin. Muskari on juuri pojan päiväuniaikaan, mutta enhän minä sitä silloin tiennyt kun muskariin ilmoittauduin ja rytmi oli vielä silloin ihan toisenlainen. Tähän asti muskarista on selvitty, kun olen valvottanut poikaa muskarin yli. Se ei ole ollut hirveän hyvä vaihtoehto, kun poika on kitissyt koko 45 minuutin pituisen muskarin ajan vähän väliä väsymystään, eikä ole jaksanut keskittyä ollenkaan. Yhdellä kerralla (kun oltiin herätty aamulla aikaisemmin) laitoin pojan päiväunille hyvissä ajoin ennen muskaria siinä toivossa, että hän heräisi itsestään ennen kuin meidän täytyy lähteä. Eihän siinä niin käynyt. Siispä herättelin pojan varovasti 5-10 minuuttia ennen muskarin alkua, nappasin syliin ja kipitin unenpöpperöinen lapsi sylissä 400 metrin matkan leikkipuistoon. Tämä oli parempi vaihtoehto, mutta toimii vain, jos aamulla on herätty viimeistään seitsemältä. Eikä sekään ihan täydellinen ratkaisu ole, kun poika väsähtää sitten todella nopeasti uudestaan ensimmäisten päiväunien jäätyä kesken.

Tänään päätin olla kiusaamatta pientä ja jättää muskarin väliin, vaikka minulle muskari onkin tuonut mukavaa vaihtelua muuten samanlaisiin päiviin. Vein pojan parvekkeelle nukkumaan 9.45, jonne hän nukahti samantien (ei tarvinnut työnnellä vaunuja yhtään) ja nyt kellon ollessa 10.55 poika nukkuu edelleen. Muskari loppuu viiden minuutin päästä, joten nukkumiseksi se meni. Saa nähdä miten me jatkossa tehdään. Itseä harmittaa todella paljon, jos emme enää pääse muskariin, mutta lapsen ehdoilla tässä on mentävä.

Mustikka cupcakes

Amerikkalaiset cupcakesit eli suomennettuna kuppikakut ovat olleet todella suosittuja leivonnaisia parin viime vuoden ajan. Itse en ollut näitä tähän päivään mennessä maistanut, saati sitten itse tehnyt. Olin kuitenkin ajatellut leipoa mustikka cupcakeseja pojan 1-vuotissyntymäpäiville, joita juhlitaan hieman jälkikäteen ensi viikon lauantaina. Koska en tiennyt yhtään millainen operaatio kuppikakkujen valmistus on, halusin tehdä testierän etukäteen. Sain sitten eilen vanhemmat seurakseni auttamaan lapsenhoidossa, niin pääsin keskittymään leipomiseen. Etsin netistä eri resptejä ja päädyin Yammy Baker -blogista löytämääni reseptiin. Alkuperäinen resepti oli mustikka-valkosuklaa cupcakesit, mutta jätin siitä valkosuklaan pois ja tein kuorrutteen yhdistämällä monta eri löytämääni kuorrutereseptiä. Kylllä niistä syötäviä tuli ja valmistuskin oli helppoa kuin mikä. Ei niistä ulkonäöllisesti täydellisiä tullut, mutta sen annan itselleni ensikertalaisena anteeksi.

Mustikka cupcakes (12 kpl)

1 dl sokeria
75 g voita
1 muna
0,75 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 dl mustikoita

Kuorrute:

50 g pehmennyttä voita

200 g maustamatonta tuorejuustoa

4 dl tomusokeria

Vatkaa voi ja sokeri kulhossa. Lisää muna ja vatkaa hyvin. Lisää joukkoon maito. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää jauhot taikinaan koko ajan sekoittaen. Sekoita mustikat taikinaan. Jaa taikina muffinsivuokiin ja paista 175 °C:ssa noin 20 minuuttia.

Valmista kuorrute sekoittamalla kuorrutteen ainekset keskenään tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa tomusokeria, jos kuorrute jää löysäksi. Pursota kuorrute jäähtyneiden cupcakesien päälle.