K niin kuin...

Nyt kun kävely sujuu pikkumieheltä jo melkoisen hyvin, niin vuorossa on puhumisen opettelu. Kälätys on välillä todella kovaa ja poika yrittää toistaa sanoja meidän perässä. Monta sanaa sieltä jo tuleekin, mutta pojan omalla kielellä. Pikkumiehen lempikonsonantti on k ja lähes kaikki sanat hän onkin muokannut niin, että ne pystyy k-kirjainta käyttäen sanomaan. Tässä lista eniten käytetyistä sanoista:

maito = kaiko

auto = kauko

palikka = kaikka

pappa  = kakka

mummi/famu = kaika (en tiedä mistä tuo tulee??)

ruokaa = kaa

hauva

isi

äiti = äitä

laukku = ukku

anna = nna

haloo = oo (kun leikkii soittavansa puhelimella)

Sanoja tulee koko ajan lisää ja satunnaisesti poika osaa sanoa jo moniakin sanoja, mutta ei välttämättä toista niitä moneen viikkoon. Mitkä ovat olleet teidän lasten ensimmäiset sanat?

Joulupuuhia ja suklaahippukeksit

Tällä viikolla on joulufiilis pikkuhiljaa hiipinyt meillekin ja hyvä niin, koska jouluun on enää viikko. Käytin hyödykseni anopin lomaviikkoa ja kutsuin hänet meille maanantaina katsomaan pojan perään niin sain imuroitua ja pestyä lattiat häneltä lainaamallani höyrymopilla. Tuplahyöty, kun anoppi sai olla pojan kanssa ja minä sain keksittyä rauhassa siivoamiseen. Puhtaasta kodista saatiin nauttia pari tuntia, kunnes käytiin koiran kanssa ulkoilemassa kurasäässä. Koiran omistajuuden ihanuutta... Pitäisi varmaan laittaa semmoinen koirien kurapuku ostoslistalle :D

Tässä muuten ne viime postauksesta puuttuneet kuvat nyt, kun Blogger suostuu taas tekemään yhteistyötä. Tämmöinen paketti lähti siis naapuriin, kun palautettiin heiltä lainassa olleet taaperokärryt. Mielestäni tuo peltinen suklaarasia oli todella kaunis. Toivottavasti saajakin piti siitä. Perheen 2,5-vuotiaalle pojalle oli oma Muumi Xylitol -pastillirasia.

Eilen olin pojan ja koiran kanssa lähes koko päivän yksin miehen ollessa työmatkalla. Käytiin pikkumiehen kanssa lounasaikaan leikkipuistossa joulupuurolla. Muutama tuttu äiti-lapsikaveri oli myös tullut syömään puuroa ja pipareita. Kivaa, että tuollaista järjestetään :) Pojan päiväunien aikana leivoin suklaahippukeksejä, joita annamme joulumuistamiseksi perheillemme ja ystäville. Reseptin löysin Suklaapandan keittiössä -blogista. Suklaapandan ohje löytyy täältä. (Alkuperäinen ohje on Sally's baking addiction -blogista.) Resepti tuntui helpolta ja oli saanut paljon positiivista palautetta, joten päätin kokeilla sitä. Tein taikinan kaksinkertaisena, koska keksejä oli tarkoitus riittää ainakin kahdeksaan pakettiin. Tuplataikinasta olisi tullut varmaan suunnilleen 90 keksiä, jos en olisi syönyt osaa taikinasta sellaisenaan :D Paistettavaksi minulla jäi 75 keksiä, joiden halkaisija oli noin 5 cm. Poikkesin reseptistä sen verran, että vaihdoin maissitärkkelyksen peunajauhoihin. Tuli oikein hyviä niinkin. Tässä ohje herkullisiin suklaakekseihin:

Amerikkalaiset suklaahippukeksit

170g huoneenlämpöistä voita
1 4/5 dl fariinisokeria
3/5 dl sokeria
1 huoneenlämpöinen kananmuna
2 tl vaniljasokeria
4 3/4 dl vehnäjauhoja
2 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoja
1 tl ruokasoodaa
3 dl (250g) karkeasti rouhittua tummaasuklaata


1. Ota voi ja kananmuna ajoissa huoneenlämpöön. Rouhi suklaa veitsellä karkeasti (n. 1 cm paloja). Sekoita vehnäjauhot, ruokasooda ja maissitärkkelys kulhossa ja laita sivuun.
2. Vatkaa pehmeä huoneenlämpöinen voi, sokeri ja fariinisokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi, n. 5 minuuttia sähkövatkaimella.
3. Lisää kananmuna ja vaniljasokeri, vatkaa matalalla teholla tasaiseksi taikinaksi.
4. Lisää myös kuivat ainekset (vehnäjauhot, ruokasooda ja maissitärkkelys) ja sekoita nopeasti taikinaksi, lisää myös rouhittu suklaa. Laita taikina jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi.
5. Vuoraa kaksi isoa uunipeltiä leivinpaperilla. Lämmitä uuni 175 C. Ota kahdella lusikalla tai käsin pieniä palloja taikinasta ja aseta pellille. Jätä muutama sentti jokaisen palleron väliin. Älä litistä!
6. Paista uunin keskitasolla n. 8-10 minuuttia, kunnes keksien reunat saavat aavistuksen verran väriä ja pinta ei enää kiillä niin paljon. Älä paista keksejä liian kauan, keksien pitää olla pehmeitä vielä kun otat ne uunista! Anna jäähtyä pellillä 2-3 minuuttia ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään kokonaan. Paista loput keksit.

Suklaapandan ohjeen mukaan keksit säilyvät ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä noin viikon ajan. Keksit voi myös hyvin pakastaa.

Hyvää joulun odotusta kaikille lukijoille!

Mukavaa viikonloppua

Viikko hurahti taas nopeasti ohi. Tavallista arkea on ollut. Käytettiin pikkumies taas keskiviikkona lääkärissä jo kuusi viikko jatkuneen yskän takia. (Kävin pojan kanssa lääkärissä jo neljä viikkoa sitten, mutta silloin korvat ja keuhkot olivat kunnossa.) Korvatulehdushan se siellä oikeassa korvassa nyt oli. Pitkään jatkunut yskä sen on kai aiheuttanut. En osannut arvata, kun ei ole mitään oireita ollut. Yöt on aina silloin tällöin muutenkin kitinää, niin tiistain ja keskiviikon välinen kitinäyö ei herättänyt epäilyksiä. Aika pitkälle sitä selvittiinkin ilman ainuttakaan korvatulehdusta. Poika sai viikon antibioottikuurin, niin toivotaan tulehduksen sillä lähtevän.

Tänään aamupäivällä oli mammaporukan pikkujoulut yhden äidin kotona. Meitä oli paikalla yhteensä
kuusi äiti-lapsiparia, joten aikamoinen tohina ja vilske siellä oli :) A viihtyi niin hyvin ettei olisi malttanut lähteä ollenkaan kotiin, vaikka väsy iski. Uni meinasi tulla jo matkalla rattaissa, mutta ilkeä äiti piti väkisin hereillä kotiin asti, että uni maistuisi sitten kotona päiväunilla. No, maistuihan se ja poika vetäisi reilun kolmen tunnin päiväunet. Kyllä se juhliminen väsyttää. Pojan herättyä päiväunilta käytiin palauttamassa naapureille heiltä muutaman kuukauden lainassa ollut Brion taaperokärry. Poika sai syntymäpäivälahjaksi potku-/työntöauton, joka ajaa saman asian. Ei pikkumies enää malta työnnellä kärryjä, kun kävely sujuu niin hyvin ilmankin. Annettiin naapureille kaunis suklaarasia kiitokseksi kärryjen lainasta.

Huomista olen odottanut jo monta viikkoa. Pääsen ensimmäistä kertaa yli vuoteen viettämään aikaa ystävieni kanssa yksin ilman minkäänlaista kiirettä kotiin. Tapaamme lukiokavereiden kanssa pikkujoulujen merkeissä. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa, joista saa nauttia rauhassa <3 En malta odottaa! Ilta ei voi kuitenkaan venähtää liian pitkäksi, koska sunnuntaiaamuksi on ohjelmaa. Vien koiran sunnuntaina Helsingin Messukeskuksessa meneillään olevaan koiranäyttelyyn. (Kasvattaja lupasi käyttää koiran kehässä.) Saan mennä sinnekin yksin, kun mies ei ollut innokas lähtemään mukaan. He jäävät sitten pojan kanssa kotiin. Viikonloppuna on luvassa siis rutkasti omaa aikaa.

Nyt painun sohvalle katsomaan elokuvaa ja napostelemaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

P.S. Blogger kiukuttelee, enkä saanut lisättyä haluamiani kuvia ihanasta suklaarasiasta. Täytyy laittaa kuvat toiseen postaukseen, jos toimisi myöhemmin paremmin. Toivottavasti jaksoitte lukea postauksen ilman kuvia.

Ruokapulmia

Pojan täytettyä yhden vuoden olemme pikkuhiljaa siirtyneet antamaan pojalle samaa ruokaa mitä mekin syömme. Syöminen ei kuitenkaan suju hirveän hyvin. Kaipaankin neuvoja teiltä, joilla lapset syövät jo samaa ruokaa teidän kanssa.

Ongelma numero yksi on, että poika ei osaa vielä syödä itse lusikalla/haarukalla. Olen yrittänyt antaa pojan syödä itse, mutta lusikka päätyy harvoin lautasen kautta suuhun. Jos joskus harvoin päätyykin, niin ei ainakaan oikein päin tai niin että lusikassa olisi nimeksikään ruokaa. Poika harrastaakin tällä hetkellä sormiruokailua, mikä rajoittaa tarjottavien ruokien määrää. Kastikkeita kun on hankalampi syödä käsin. Pikkumies suostuu syötettäväksi vain, jos tarjottava ruoka on jo syötäväksi todettua. Näitä on muutamat lasten valmisruoat, puurot ja jogurtti. Odotan kovasti, että poika itse kiinnostuisi enemmän lusikan käyttämisestä. Miten teidän taaperot ovat oppineet syömään lusikalla?

Ongelma numero kaksi on pojan nirsous. Tavalliset koko perheen ruoat eivät maistu pojalle ollenkaan. Jauheliha on ehdoton no-no ja huijausyrityksistä huolimatta jauhelihapalat erotellaan suussa ja syljetään ulos. Jonkin verran jauhelihaa olen onnistunut syöttämään jauheliha-perunasoselaatikossa ja jauhelihakeitossa, jonka olen soseuttanut haarukalla. Kanapalat ja lohi menee hyvin, jos poika saa syödä ne itse sormilla. Kasviksetkin menevät erikseen keitettyinä valmiina suupaloina sormilla syöden. Suurinta herkkua ovat leivät, riisipiirakat ja makaronit eli viljatuotteet, joita on helppo syödä itse. Mitä ruokaa te tarjoatte taaperoille ja miten olette totuttaneet lapset samaan ruokaan teidän kanssa?

Niin kuin joskus aiemmin mainitsinkin, tavoitteenani on kasvattaa pojasta ennakkoluuloton ruokailija, joka uskaltaa maistaa erikoisempiakin ruokia. Tällä hetkellä tavoite tuntuu kaukaiselta ja kaipaan kovasti rohkaisua, ettei juuri yhden vuoden täyttäneen taaperon ruokatavat sanele koko lapsuuden ruokatottumuksia.

Tahna säilykeherneistä

Erilaiset tahnat tuntuvat nykyään olevan suosittuja dippien ja levitteiden ohella. Jostain syystä tahnat ovat jääneet minulle vieraammiksi. Pari kertaa olen maistanut hummusta ja siinä se. Pitkän tauon jälkeen ostin viime viikolla kaupasta valmiin hummuspurkin. Jäin koukkuun ja päätin, että kokeilen jonkun tahnan tekemistä itse. Pari kuukautta sitten olimme erehdyksissä ostaneet kaupasta säilykepapujen sijasta säilykeherneitä, enkä ollut vielä keksinyt niille käyttöä. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se meni. Tein tahnan säilykeherneistä ottaen mallia hummuksen reseptistä. Tahnan tekeminen oli äärimmäisen helppoa ja nopeaa. Ja lopputulos...SUPERHERKULLISTA! Tätä pitää ehdottomasti tehdä toistekin.

Ostimme tahnan kaveriksi Linkosuon sourcream RuisSipsejä. Sopivat hyvin yhteen. Tässä ohje, olkaa hyvät.

Säilykehernetahna

1 tölkki säilykeherneitä

2 isoa valkosipulinkynttä

3 rkl tahinia

1 rkl öljyä

1 rkl vettä

ripaus kuivattuja yrttejä

Laita kaikki aineet kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi sauvasekottimella.

Jouluaskartelua

Kävin eilen Myyrmannin Tiimarissa hakemassa joulukortit ja jotain korttiaskartelutarvikkeita. Siellä näytti olevan jo loppuunmyynti menossa, joten jäljellä olevat kortit ja tarvikkeet sai edulliseen hintaan. Askartelen yleensä muutaman joulukortin ja loput ostan valmiina. Enää ei ole montaa päivää korttien viimeiseen lähetyspäivään niin, että ne saa lähettää punaisessa kuoressa edullisemmin. Päätin siis tarttua toimeen ja näpertää muutaman kortin valmiiksi pojan päiväunien aikana.

Askartelun alkaessa minulla ei ollut ideaa siitä, minkälaisia kortteja tekisin. Ostin Tiimarista sen väriset kartongit mitä siellä oli enää jäljellä ja inspiroiduin tänä vuonna ruskeasta. Päätin tehdä piparkakku-ukon hahmon viemään joulutervehdyksen perille. Meiltä ei löytynyt piparkakku-ukon mallista piparkakkumuottia, joten piirsin hahmon vapaalla kädellä. Olen tyytyväinen lopputulokseen, ottaen huomioon etten ole hyvä piirtämään enkä askartelemaan. Tein vielä yhden kortin punaisesta kartongista ettei se jäisi kokonaan käyttämättä. Tässä lopputulos.

Pikkumies nukahti tänään jo puoli kahdeksalta ja mies oli uimassa (niin kuin joka tiistai-ilta). Minulle jäi siis hetki omaa aikaa nauttia glögilasillinen kynttilän valossa. Mies tuli juuri sopivasti kotiin, että ehdin hipsiä tästä taloyhtiön lenkkisaunan lämpöön. Luultavasti saan olla sielläkin omissa oloissani.

Kuullaan taas!

Pieni huojuva mies

Viime viikon torstaina, isin syntymäpäivänä, reilun 1 vuoden ja 1 kuukauden iässä pieni mies otti ensimmäiset kunnolliset askeleensa ilman tukea ja oppi kävelemään. Nyt täällä asuu siis yksi pieni kävelevä taapero :) Meno ei onneksi ole vielä kovin kovaa, vaan pysyn toistaiseksi hyvin perässä. (Paitsi eilen A lähti juoksemaan isin perään) Kävely näyttää enemmänkin siltä, että poika olisi juonut muutaman lasin liikaa terästettyä maitoa :D Horjuu, huojuu ja välillä pyllähtää maahan. Ihanaa katsoa pienen menoa, kun hän on selvästi itsekin todella ylpeä ja innoissaan uudesta taidostaan. Hymy naamalla pikkumies taapertaa ja kuljettaa leluja paikasta toiseen <3

Näin siitä pienestä kääröstä kasvoi vuodessa iso poika. Lapsen kehitys on ollut vuoden aikana niin huimaa, että ihme kun olen pysynyt perässä. Itse en pojan kasvua ole huomannut kuin vasta jälkeen päin valokuvia ja videopätkiä katsomalla. Välillä huomaan ihmetteleväni, miten joku vaate puristaa ja kiristää vaikka se vasta otettiin käyttöön. Uusia taitoja tulee vauhdilla ja puhumista harjoitellaan kovasti. Selviä sanoja tulee satunnaisesti, mutta ei joka kerta. Useimmin sanotut sanat ovat "hauva", "kakka", "äitä" (=äiti) ja "isi". Usein kotiin mentäessä rappukäytävässä raikaa "uh, uh, uh" (= vuh, vuh, vuh), kun poika tietää koiran odottavan meitä kotona. Puhetta A ymmärtää todella hyvin ja häkellyn usein, kun poika tekee mitä pyydän tai osaa osoittaa oikeaa tavaraa pyydettäessä. Iso pieni mies...