Puhelimessa

Havahduin tänään taas huomaamaan miten tuo lapsi kasvaa huomaamatta. Tulin töihin ja pikkumies jäi papan hoitoon kotiin. Soitin aamupäivällä papalle sanoakseni pari unohtunutta asiaa. Kun olin sanonut asiani, antoi pappa luurin A:lle. Tämä oli minun ensimmäinen puhelinkeskustelu lapseni kanssa. Luonnollisestikaan meidän ei ole tarvinnut puhua paljoa puhelimessa, kun olen viettänyt lähes kaiken aikani lapsen kanssa.


Näin se puhelinkeskustelu meni:


A: "Hei"
Minä: "Hei kulta! Oletko syömässä aamupalaa?"
A: "On"
Minä: "Mitä sinä syöt aamupalaksi?"
A: "Eivää" (=Leipää)
Minä: "Onko se hyvää?"
A: "On"
Minä: "Äiti jatkaa nyt töitä. Pidä kiva päivä papan kanssa. Nähdään, kun tulen kotiin. Hei hei kulta!"
A: "Hei hei"


Ihmettelen kovasti missä välissä meidän vauvasta on kasvanut pieni, järkevä ihminen, jonka kanssa voi keskustella. Keskustelemme kotona kasvotusten toki paljonkin ja A on puhunut useita kertoja puhelimessa isin, mummin, papan ja tädin kanssa, mutta tämän aamuinen puhelinkeskustelu sai minut heräämään ajankuluun. Eikä puhelimessa puhuminen ainakaan helpottanut tunnetta, että olisin mieluummin pojan kanssa kotona kuin töissä.

Kuulumisten päivittämistä

Sen verran sain nyt inspiraatiota, että päivitän vähän kuulumisia näiden kolmen blogittoman kuukauden ajalta. Tiedätte sitten missä mennään, jos vaikka innostuisin kirjoittelemaan tiheämmin kuin kolmen kuukauden välein. Aloitetaan toukokuusta, jolloin kirjoitin viimeisimmän postauksen ennen taukoa.

Muutimme toukokuun lopulla väliaikaisesti ihanan, rakkaan siskoni ja hänen miehensä luokse, kun oma asunto oli myyty eikä uutta kotia ollut löytynyt. En tiedä ketään muita, joiden kanssa asuminen olisi mennyt niin kivuttomasti ja hermoja säästellen kuin he. Voisi luulla, että tila loppuu kesken kun kaksi aikuista, 1-vuotias taapero ja koira muuttavat kahden aikuisen kotiin rauhaa ja järjestystä rikkomaan, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Meidän perhe on ikuisesti kiitollinen väliaikaisesta majoituksesta, jolla säästyttiin asunnon vuokraamiselta tai hermojen menetykseltä.

Kesäkuun alussa palasin osa-aikasesti töihin ja A on saanut nauttia isovanhempien ja isin seurasta työviikkojeni ajan. Pientä protestointia on ollut havaittavissa, mutta melko hyvin A on tottunut äidin poissaoloon.
Uusi koti löytyi ja kaupat siitä tehtiin ennen juhannusta, mutta muuttoa jouduimme odottamaan heinäkuulle asti.

Heinäkuun alussa lomailimme koko perheellä käyden mm. mökillä ja Jyväskylän Asuntomessuilla yrittäen rentoutua ennen muuttoa. Mikään ei kyllä voita perheen yhteistä kiireetöntä aikaa! Pääsimme muuttamaan uuteen kotiin heinäkuun puolessa välissä ja tekemistä on riittänyt. Kerrostaloasuminen vaihtui omakotitaloasumiseen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Tähän asti ollaan kyllä viihdytty erinomaisesti, eikä kummallakaan ole ikävä kerrostaloon. Paljon tilaa, oma piha, oma sauna ja oma takka. Koti <3

Elokuun alku on mennyt totutellessa elämään isossa talossa ja kotia laittaen. Vielä on paljon hankittavaa, laitettavaa ja sisustettavaa. Ideoita on hirveästi ja monta tuunausprojektia kesken, mutta aikaa ja rahaa rajallisesti. Pikku hiljaa hyvä tulee. Vielä kun sitä malttia saisi jostain. Jos innostun päivittämään blogia useammin, niin tulen varmasti kirjoittamaan paljon kotiin ja sisustukseen liittyvistä asioista. Toivottavasti edes joku jaksaa niitä lukea.

Inspiraation etsimistä

Kolme kuukautta on mennyt hurahtanut ja kesä alkaa olla lopuillaan. Kesä on ollut aikamoista touhua ja tohinaa, enkä ole ehtinyt antaa ajatustakaan omalle blogille. Tai ajatuksia on ollut, mutta muut askareet ovat menneet blogin edelle. Muiden blogeja olen kyllä käynyt lukemassa enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Olen miettinyt blogini kohtaloa. Jatkanko kirjoittamista vai en ja mistä kirjoitan. Alunperin perustin blogin lapsi-/perheblogiksi, mutta tällä hetkellä perhe-elämä on niin tasaista ettei siitä ole paljoa kirjoitettavaa. Sen sijaan aiheita riittäisi enemmän tuunaamisesta ja sisustamisesta sekä jonkin verran leipomisesta ja ruoanlaitosta. Saa siis nähdä mitä blogille tapahtuu tai mihin suuntaan se kehittyy, jos kehittyy.

En ota mitään paineita blogin päivittämisestä, joten seuraava postaus saattaa tulla huomenna, kuukauden päästä tai joskus hamassa tulevaisuudessa.