keskiviikko 21. elokuuta 2013

Erilainen kohtaaminen

Koiran omistamisessa on se hyvä puoli, että tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan herkemmin. (Se voi kyllä olla myös kiusallista, jos olet lähtenyt viemään koiraa iltapissalle pyjamahousuissa ja puutarhakengissä, sinulla on kiire tai et muuten vaan ole juttutuulella.) Koira on luonnollinen ja helppo syy lähestyä vieraitakin ihmisiä. Varsinkin toiset koiranomistajat pysähtyvät usein juttelemaan samalla, kun karvakorvat tekevät tuttavuutta keskenään. Monet tämän alueen koirat (ja niiden omistajat) ovatkin tulleet hyvänpäiväntutuiksi tämän vajaan 1,5 vuoden aikana, jona olemme koiran omistaneet.

Tänään vaunulenkillä törmäsin sitten yhteen tämmöiseen koiratuttuun, jonka kanssa olemme olleet koirapuistossa usein yhtä aikaa. Mies oli pakkaamassa autoon tavaraa, enkä tunnistanut häntä ennen kuin heidän koira juoksi ovesta tervehtimään meidän koiraa. (Yleensä sitä tuntee koirat ulkonäöltä ja nimeltä, mutta omistajia ei tunnista, jos heillä ei ole koiraa mukanaan.) Tiesin tästä perheestä sen verran, että heillä on kaksi lasta, joista nuorempi tyttö syntyi viime keväänä. (En ole näitä lapsia kuitenkaan tavannut.) Jäimme sitten juttelemaan hetkeksi niitä näitä, kunnes hän kysyi olisiko minulla mahdollisuus aina silloin tällöin hoitaa heidän nuorimmaistaan oman lapseni ohella. Minulla? Ihmisellä, josta he eivät tiedä muuta kuin että asun mieheni kanssa lähistöllä, omistan riehakkaan koiran ja olen äiti pienelle pojalle. Olemme toki jutelleet koirapuistossa aina muutaman lauseen koiraan ja vauvoihin liittyen, mutta en voi sanoa tuntevani heitä. Sen enempää miettimättä lupauduin hoitoavuksi silloin, kun he apua tarvitsevat. Onhan tuo melkoinen kunnianosoitus, että luottavat lapsensa minun käsiini. Mies haki vaimonsakin tervehtimään minua ja annoin heille puhelinnumeroni. Sovimme, että menen joku päivä käymään heillä kahvilla, niin tutustutaan paremmin. Mukavia ihmisiä ovat koirapuistotapaamisten perusteella. Odotan jo innolla heidän perheeseen tutustumista. Näin sitä voi saada vaihtelua arkeen yllättäen ja odottamatta kesken jokapäiväisen vaunulenkin.

2 kommenttia:

  1. hyvin käyttäytyvän koiran kanssa onkin tosi mukava pysähtyä juttelemaan. vanhempieni koirat ovat valitettavasti sellaisia räkyttäjiä, että kun lenkitän niitä niin minua hävettää jo valmiiksi aina kun joku tulee vastaan :D jokainen koirakaveri pitää nimittäin haukkua pystyyn. AINA.

    mutta hauskaa että tuotakin kautta voi löytää uusia tuttavuuksia! ja ehkä teidänkin poika voisi joskus mennä sitten vastavuoroisesti heille hoitoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo meidänkään koira aina niin hyvin käyttäydy. Murrosikään tultua alkoi toisille uroksille isottelu. Taitaa toisella olla huono itsetunto, kun yrittää uhitella isommilleen :D Miehet...

      Oli kyllä erikoinen juttutuokio. Toivotaan, että yhteistyö heidän kanssa toimii :)

      Poista

Kiitos viestistäsi!