perjantai 30. elokuuta 2013

Mitä meidän vauva, 10 kk, osaa?

A on muutaman päivän päästä jo 10,5 kuukautta vanha. 1-vuotissyntymäpäivät ovat lähellä. En ole hetkeen kertonut teille mitä kaikkea meidän iso vauva jo osaa. Tässä lainauksia Kaksplus.fi -sivustolta, mitä 9-10 kuukauden ikäinen vauva yleensä osaa jo tehdä. Kommentoin alle, miten mikäkin asia meidän pojalta sujuu.

"Yhdeksän kuukauden ikäinen osaa nousta polviseisontaan tukea vasten ja myös makuulta istumaan kyljen tai konttausasennon kautta. Jos hän on oppinut nousemaan tukea vasten pystyyn, hän harjoittelee nyt turvallista laskeutumista takaisin maahan."

A on aina ollut laiska liikkumaan, ja ryömimäänkin hän oppi vasta lähes kymmenkuisena. A ei nouse vielä polviseisontaan, eikä osaa itse nousta makuulta istuma-asentoon, vaikka istuminen onkin tukevaa. Tukea vasten poika on noussut monta kertaa seisomaan ihan itse, mutta ei osaa vielä laskeutua hallitusti alas.

"Jos lasta pidetään käsistä, hän saattaa ottaa muutamia askeleita. Jalkapohjat alkavat olla oikeassa asennossa; kun ne ovat tukevasti kokonaan maassa, vauvan mielipuuhaa on pomppiminen."

Tällä hetkellä A:n lempipuhaa on käveleminen, kun joku kävelyttää eli pitää käsistä kiinni. A jaksaisi kävellä monta minuuttia putkeen, mutta oma selkä ei kestä kävelyttämistä hirveän kauaa :) Pomppiminen on myös kivaa. Ensin A nousee sohvalla seisomaan selkänojaa vasten ja sitten alkaa hirveän kova hyppiminen :D

"Lelut alkavat tulla lapselle yhä tärkeämmiksi. Nyt hän osaa pidellä ja pyöritellä niitä yhtä aikaa kummallakin kädellä ja irrottaa otteensa kunnolla. Lelujen tiputtelu- ja nostamisleikki on vauvan lempipuuhaa. Hän osaa myös ojentaa tavaran toiselle ja ottaa sen vastaan."

Poika saattaa viettää yksin lattialla leluillaan leikkien pitkänkin tovin. Kivempaa leikkiminen on kuitenkin yhdessä jonkun kanssa. Käsien motoriikka on kehittynyt paljon ja poikanen pyörittelee leluja kädessään ja maistelee niitä eripuolilta. Kaikkien tavaroiden tiputtaminen on ollut kivaa jo pitkän aikaa, kun joku toinen vaan jaksaa nostaa ne takaisin uutta heittämistä varten :) Tavaroiden ojentelu onnistuu myös ja A usein tarjoaakin lelujaan toiselle ja pyytää ne heti takaisin kurottelemalla kättä lelua kohti.

"Kymmenkuisena vauva yleensä ryömii tai konttaa, istuu ilman tukea, taitaa pinsettiotteen ja heittelee esineitä. Monet vauvat nousevat myös pystyyn tukea vasten tai ottavat muutamia askeleita pitäen kiinni esimerkiksi sohvasta. Muksahdukset ja pyllähdykset ovat jokapäiväisiä."

Tämä kaikki (tai no, ei ryömiminen) onnistuu meidän pojalta hyvin. Muksahduksia ja kopsahduksia sattuu päivittäin ja itse saakin olla tarkkana, jos lapsi könyää terävien hyllyn reunojen tai aukevien kaapinovien lähellä. Oma reaktiokyky on hetkellisesti kasvanut :)

"Lapsi leikkii yhä enemmän istuma-asennossa ilman tukea. Etusormi on kovassa käytössä, sillä vauva osoittelee sillä väsymättä mielenkiintoisia kohteita ympäristöstä. Yleensä liikettä seuraa jokeltelutulva, joka selvästi tarkoittaa jotakin."

A on leikkinyt istualtaan ilman tukea jo muutaman kuukauden, mutta enää ei meinaa pylly pysyä maassa, kun ryömiminen on niin paljon kivempaa.
Etusormi osoittaa vähän väliä jotakin ja samalla poika sanoo "mm" kuin kysyen "mikä tuo on?". Nukahtipa pienimies yksi iltakin etusormi osoitusasennossa :D
"Vauva jokeltaa nyt vaihdellen äänen voimakkuutta, korkeutta ja sävyä. Hän alkaa toistella muutamia kahden tavun yhdistelmiä, ymmärtää joitakin yksinkertaisia kehotuksia ja ilmaisee itseään elekielellä, esimerkiksi kohottaa kätensä päästäkseen syliin."

Juuri näin. Pienimies kiljuu, murisee ja juttelee paljon. Yleisimmät tavut ovat mam-mam, mäm-mäm, nei-nei, tät-tät, nan-nan... Syliin halutessaan kädet tosiaan nousee tai sitten pikkuinen ryömii jalkoihin, yrittää kiivetä lahjetta pitkin ylös ja alkaa itkemään.
"Usein vauva ymmärtää jo muutamien sanojen merkityksen ja yksinkertaisia kehotuksiakin, kuten "anna lusikka tänne". Eri asia on, noudattaako hän kehotusta. Mieluummin hän paukuttaa lusikalla pöytää. Tässä iässä myös kattilankansien kolistelu ja sisään menevien purkkien sarja viehättävät vauvaa. Kylpyleluillakin alkaa olla kysyntää."

Sanoista ainakin lamppu on jo tuttu. Minusta tuntuu, että ei-sanan merkitys on myös tiedossa, mutta sitä ei tahdota kuunnella :D Kun vaikka kiellän poikaa ryömimästä koiran ruokakipolle, hän pysähtyy, katsoo minuun, hymyilee virnistäen ja jatkaa entistä kovemmin ryömimistä kohti kiellettyä kohdetta.
A on tykännyt paukuttaa ja kolistella kaikkea mistä lähtee ääntä todella pienestä lähtien. Ruokapöytä onkin syöttötuolin kohdalta juuri sen näköinen, kun sitä on hakattu kovasti lusikalla. Onneksi ei ostettu uutta pöytää ennen pojan syntymää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!