Aurinkoa, herkkuja ja rakkaita

Nyt on tankattu aurinkoa ja herkkuja siihen malliin, että näillä pitäisi pärjätä Suomen kesään asti. Otimme viime viikolla varaslähdön talvilomaan ja lähdimme perheen kanssa etelän aurinkoon ennen kuin hiihtolomaruuhka alkaa. Suomen pitkä, kylmä, pimeä ja tänä vuonna märkäkin talvi oli mukava katkaista viikon aurinkojaksolla. Valo ja lämpö piristävät kummasti ja saavat mielen rentoutumaan. En myöskään valita kiireettömästä perheen kanssa yhdessä vietetystä ajasta, josta tuntui nauttivan niin lapsi kuin aikuisetkin.

Tässä muutama huonolaatuinen puhelinkuva välittämään lomatunnelmaa.

Vatsa kasvaa kovaa vauhtia ja pikkuisen liikkeet tuntuvat joka päivä useammin ja selvemmin. Maanantain rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja vauva on kasvanut normaalisti. Raskaus on mennyt tähän asti hyvin. Väsymys on kyllä ajoittain todella kovaa, joten täytyy aloittaa lisäraudan syönti piakkoin. Liitoskivut ovat muistuttaneet olemassaolostaan varsinkin öisin, mutta pahimmilta krempoilta on toistaiseksi vältytty. Raskausviikkoja on kasassa nyt 21+4.

Lomakuvia

Aurinko ja lämpö vaihtuivat lumeen ja pakkaseen. Lomaviikko hurahti vauhdilla ohi ja arki jatkuu. Matka oli kaikin puolin onnistunut. Mitään kommelluksia ei sattunut ja lennot menivät paljon paremmin kuin mitä etukäteen pelkäsin. Tässä kuvapostaus meidän Kanarian reissusta.

Näissä maisemissa kelpasi illallistaa.

Näkymä hotellin parvekkeelta.

Väsynyt matkustaja nukahti matkalla vesipuistoon.

Delfiinishow oli todella upea ja delfiinit niin onnellisen oloisia.

Eläinpuistossa riitti ihmeteltävää, vaikka itse en tästä eläinpuistosta pahemmin pitänyt.

Pieni kalastajakylä, jossa söimme suuren lautasellisen mereneläviä. Namskis!

Käytiin naapurikylässä markkinoilla.

Huono kuva, joka on autosta vahdissa napattu. Vuokrattiin auto pariksi päiväksi ja käytiin ajelemassa vuorilla. Tiet olivat mutkaisia ja jyrkkiä.

 

Joulukukat vielä ikkunalaudoilla.

Jätskiaika rannan tuntumassa.

Nyt ei auta muu kuin jaksaa odottaa muutama kuukausi, että saadaan kesä tänne Suomeen. Olen ihan kypsä jo näin pari päivää reissun jälkeen jatkuvaan pukemiseen ja riisumiseen. Pikkumies taitaa olla samaa mieltä, kun rimpuilee ja kiljuu puettaessa, mitä ei ennen matkaa tapahtunut :o

Matkalaskenta alkaa

Matkalaukut pakattu - check
Jääkaappi tyhjennetty pilaantuvista ruoista - check
Roskikset tyhjennetty - check
Kukat kasteltu - check
Koira viety hoitoon - check
Lähtöselvitys tehty - check
Matkalaukut viety kentälle - check
Lapsi nukkumassa - check

Vielä kun saisi itse ensi yönä nukuttua hyvin ja molemmilla vanhemmilla olisi hermot tallessa lennon jälkeenkin, niin reissu alkaisi hyvin. Huomenna siis aurinko kutsuu, kun suuntaamme nokat viikoksi kohti Teneriffaa. Kiireetöntä aikaa perheen kesken sekä lämmöstä ja valosta nauttimista. Loma tulee niin tarpeeseen! Palaillaan asiaan reilun viikon päästä :)

Matkakuulumiset

Kotona ollaan taas. Jännitin turhaan junamatkaa pojan kanssa. Aika meni rattoisasti leikkivaunussa leikkien. Pikkumies oppi matkan aikana kiipeämään portaita, kun piti päästä isompien lasten perässä ylös liukumäki"tasanteelle". Mäkeä A ei vielä laskenut, mutta portaiden kiipeäminen oli hauskaa. Pikkumies kiipesi ja äiti laski takaisin alas. Tätä toistui varmaan yli 20 kertaa. Loppumatkasta iski väsy, mutta A ei suostunut nukahtamaan matkarattaisiin meluisassa vaunussa, vaan sinnitteli loppuun saakka välipalaa syöden. Uni tuli sitten autossa matkalla juna-asemalta mummoni talolle.

Oli mukavaa olla muutama päivä toisissa maisemissa sekä nähdä ystäviä ja sukulaisia. Käytiin lauantaina illan hämärtyessä molempien ukkieni haudoilla viemässä kynttilät. Hautausmaat ovat niin kauniita pimeällä, kun kynttilöitä on joka puolella. Reissu meni siis kaikin puolin muuten hyvin, mutta pojan uniriepu hävisi. Lauantai-iltana valmistelin pojan iltatoimia ja huomasin, että uniriepua ei löydy mistään. Poika on nukkunut vauvasta asti imetysharson kanssa ja harso on pojalle todella rakas. Varsinkin nyt, kun imetys on loppunut sitä halitaan ja kannetaan mukana. Meillä on ollut kotona kolme uniriepua, mutta mukana oli vain tämä yksi, joka on kaikista rakkain. Muistin, että uniriepu oli ollut vielä mukana kun käytiin päivällä kauppakeskuksessa, jossa poika nukkui matkarattaissa päiväunet uniriepu kainalossa. Kauppakeskuksesta lähtiessä en ollut riepua nähnyt. Harmitti todella kovasti, kun tajusin että pojan rakkain "lelu" oli kadonnut. Ei auttanut muu kuin laittaa poika nukkumaan ilman uniriepua, puhdas pyllynkuivausharso kädessä.

Tässä pikkumies halimassa uniriepua noin kuukausi sitten <3

Sunnuntaina soitin sitten kauppakeskuksen löytötavaratoimistoon, mutta uniriepua ei oltu viety sinne. Vanhempani kävivät myös kysymässä riepua kauppakeskuksen valvomosta, mutta sieltäkään sitä ei löytynyt. Annoin asian olla ja luovutin. Ajattelin, että riepua ei enää löydy. Ajettiin eilen kotiin ja kotona annoin pojalle yöksi toisen unirievun kainaloon. Ajattelin tänään aamulla vielä kerran soittaa kauppakeskukseen niihin liikkeisiin, joissa olin pojan kanssa käynyt. Ja jihuu! Toinen liike tärppäsi ja siellä harso oli hyvässä tallessa. Miten voinkin tulla niin onnelliseksi yhden harson löytymisestä. Ystävällinen myyjä lupasi toimittaa harson toiseen liikkeeseen, jossa kaverini on töissä ja kaverini postittaa sen pojalle. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Onko teidän lapsella unilelua? Mikä on lapsen rakkain lelu?

P.S. Muistattehan, että Silverjunglen lahjakortin arvontaan voi osallistua tämän viikon perjantaihin 8.11.2013 asti. Arvontaan voit osallistua täällä.

Viikonloppureissu

Aluksi haluan toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi! Kirjoittajan on aina mukava huomata, että blogia seurataan eikä blogia tarvitse kirjoittaa vain itselleen :) Kommentit ilahduttavat päivää myös kovasti, niin kauan kuin ne ovat asiallisia. Laittakaahan tulemaan postausideoita ja kysymyksiä joko kommenttiboksiin tai sähköpostilla osoitteeseen kotikeijunelamaa@gmail.com.

Sitten viikonlopun suunnitelmiin. Lähden huomenna pikkumiehen kanssa junalla Pohjois-Savoon viikonlopuksi. Ohjelmassa on sukulointia ja ystävien tapaamista. Mukavaa päästä taas hetkeksi toisiin maisemiin ja pois tavallisesta arjesta. Epäröin aluksi junamatkaa pojan kanssa, kun muistelin tammikuussa tekemäämme matkaa Tampereelle. Meno sinne sujui hyvin, mutta paluumatka oli täyttä viihdyttämistä ja taistelua väsykiukkua vastaan. Nukkuahan ei voinut nukutusyrityksistä huolimatta. Poika oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen, joten viihdytyskeinot olivat vähäiset. Nyt tilanne on onneksi toinen. Varasin meille istumapaikan leikkipaikan vierestä ja toivon todella, että poika jaksaa leikkiä suurimman osan matkasta. On ainakin uutta ja erilaista kuin kotona, joten uskon että osa matkasta sujuu lähes huomaamatta leikkien. Kotiin päin tulemme sitten vanhempieni kyydillä. Automatka on näistä kahdesta lopulta varmaan se haastavampi ja hitaampi. Blogin pariin palaan ensi viikolla.

Oikein mukavaa ja tunnelmallista pyhäinpäiväviikonloppua teille!

Kuvia Lapista

Kotona taas. Reissu meni mukavasti ja irtiotto arjesta teki hyvää. On se vaan kiva palata virkistynein mielin takaisin arkeen.

Tässä kuvia Lapin tunnelmasta. Poroja oli liikkeellä tavallista vähemmän ja nähtiinkin niitä vain parina päivänä autosta käsin. En siis saanut napattua kuvaa sarvipäistä.

Vaihtelua arkeen Lapista

Tämä viikko on mennyt mukavan nopeasti, kun lähes jokaiselle päivälle on ollut jotain ohjelmaa. Tylsäksihän se käy, jos kaikki päivät ovat samanlaisia. Pieni ohjelma ja muutos tavalliseen päivärytmiin on ihan tervetullutta. Eilen ohjelmaa taisi vaan olla vähän liikaakin, kun ystävä hajamielisyys kävi taas kylässä. Illalla olin menossa odottamalleni ryhmäliikuntatunnille ja salille päästyäni huomasin, että tunti olikin alkanut jo puolituntia aiemmin. Voi että kun otti päähän, etten viitsinyt tarkastaa tunnin alkamisaikaa aiemmin päivällä, vaan luotin että muistan alkamisajan oikein. En tietenkään muistanut! (En tykkää kuntoilla salin puolella, vaan käyn ryhmäliikuntatunneilla.) Ei auttanut muu kuin juosta juoksumatolla suurin ärtymys pois ja lähteä suihkun kautta takaisin kotiin. Illan pelasti tekstiviestinä tullut saapumisilmoitus alkuviikosta tilaamistani vaatteista, jotka koukkasin postista hakemaan.

Ensi viikko menee myös mukavasti, kun pääsen pojan ja vanhempieni kanssa Lappiin. Maanantaina lennän pikkumiehen kanssa Rovaniemelle, jossa vanhempani ovat meitä vastassa. Siitä ajetaan vielä puolitoista tuntia Luostolle tuttuun kelohonkamökkiin. Eiköhän siellä hiljaisuudessa, takan lämmössä, akut lataudu. Isovanhemmat jaksavat touhuta A:n kanssa, niin saan ehkä itsekin hengähtää välillä. Loman rentouttavuus riippuu osaksi tietenkin siitä, miten pikkumies nukkuu yönsä vieraassa paikassa. Parin viikon takainen kylpyläreissu ei nostanut odotuksia hirveän korkealle. Jos ensi viikolla nukutaan viisi yötä yhtä huonosti kuin nukuttiin se yksi yö kaksi viikkoa sitten, loma on kaikkea muuta kuin virkistävä. Ei auta muu kuin toivoa parasta ja varautua pahimpaan.

Ensi viikko on siis hiljaiseloa täällä blogin puolella, mutta palaan kirjoittelemaan taas matkan jälkeen. Kuvapostaus tulee varmasti, jos vaan saan räpsittyä onnistuneita kuvia Lapin tunnelmasta.

Lomamuistot

Viimeaikoina tämä blogi on alkanut uhkaavasti muistuttaa ruokablogia :D Yritän petrata ja kirjoittaa taas meidän arjesta ja Pikku Prinssin touhuista kunhan arki taas alkaa miehen palatessa takaisin sorvin ja opiskelujen ääreen.

Tähän väliin kuvia ainutlaatuisen pitkästä lomasta, jolloin saatiin viettää aikaa koko perheellä ilman kiirettä minnekään. Loman tähtihetkiä olivat yhdessä vietetty aika mökillä ja minun vanhassa "mummolassa". Näiden lisäksi käytiin Pärnussa, Linnanmäellä ja kylpylässä, vietettiin 10-vuotisyhdessäolopäivää, nähtiin sukulaisia ja kummipoikaa, herkuteltiin grilliruoalla ja saunottiin savusaunassa. Pääsin pesemään mattoja laiturille. Ja taisipa Pikku Prinssi vihdoin ja viimein loman loppumisen kunniaksi oppia ryömimään :)

Matkakuvia

Nyt ollaan kotiuduttu Pärnun matkalta. Matka meni kaikin puolin hyvin ja olisin voinut jäädä matkalle vielä muutamaksi päiväksi. Ensi kerralla järjestetään koira hoitoon pidemmäksi aikaa ja ollaan reissussa vähintään viikko.

Tässä matkan kuvasaldoa. Ruoka ei ollut matkan tärkein asia, vaikka kuvien perusteella niin saattaa ymmärtää :D