Tämä viikko on mennyt mukavan nopeasti, kun lähes jokaiselle päivälle on ollut jotain ohjelmaa. Tylsäksihän se käy, jos kaikki päivät ovat samanlaisia. Pieni ohjelma ja muutos tavalliseen päivärytmiin on ihan tervetullutta. Eilen ohjelmaa taisi vaan olla vähän liikaakin, kun ystävä hajamielisyys kävi taas kylässä. Illalla olin menossa odottamalleni ryhmäliikuntatunnille ja salille päästyäni huomasin, että tunti olikin alkanut jo puolituntia aiemmin. Voi että kun otti päähän, etten viitsinyt tarkastaa tunnin alkamisaikaa aiemmin päivällä, vaan luotin että muistan alkamisajan oikein. En tietenkään muistanut! (En tykkää kuntoilla salin puolella, vaan käyn ryhmäliikuntatunneilla.) Ei auttanut muu kuin juosta juoksumatolla suurin ärtymys pois ja lähteä suihkun kautta takaisin kotiin. Illan pelasti tekstiviestinä tullut saapumisilmoitus alkuviikosta tilaamistani vaatteista, jotka koukkasin postista hakemaan.
Ensi viikko menee myös mukavasti, kun pääsen pojan ja vanhempieni kanssa Lappiin. Maanantaina lennän pikkumiehen kanssa Rovaniemelle, jossa vanhempani ovat meitä vastassa. Siitä ajetaan vielä puolitoista tuntia Luostolle tuttuun kelohonkamökkiin. Eiköhän siellä hiljaisuudessa, takan lämmössä, akut lataudu. Isovanhemmat jaksavat touhuta A:n kanssa, niin saan ehkä itsekin hengähtää välillä. Loman rentouttavuus riippuu osaksi tietenkin siitä, miten pikkumies nukkuu yönsä vieraassa paikassa. Parin viikon takainen kylpyläreissu ei nostanut odotuksia hirveän korkealle. Jos ensi viikolla nukutaan viisi yötä yhtä huonosti kuin nukuttiin se yksi yö kaksi viikkoa sitten, loma on kaikkea muuta kuin virkistävä. Ei auta muu kuin toivoa parasta ja varautua pahimpaan.
Ensi viikko on siis hiljaiseloa täällä blogin puolella, mutta palaan kirjoittelemaan taas matkan jälkeen. Kuvapostaus tulee varmasti, jos vaan saan räpsittyä onnistuneita kuvia Lapin tunnelmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!