Matkakuulumiset

Kotona ollaan taas. Jännitin turhaan junamatkaa pojan kanssa. Aika meni rattoisasti leikkivaunussa leikkien. Pikkumies oppi matkan aikana kiipeämään portaita, kun piti päästä isompien lasten perässä ylös liukumäki"tasanteelle". Mäkeä A ei vielä laskenut, mutta portaiden kiipeäminen oli hauskaa. Pikkumies kiipesi ja äiti laski takaisin alas. Tätä toistui varmaan yli 20 kertaa. Loppumatkasta iski väsy, mutta A ei suostunut nukahtamaan matkarattaisiin meluisassa vaunussa, vaan sinnitteli loppuun saakka välipalaa syöden. Uni tuli sitten autossa matkalla juna-asemalta mummoni talolle.

Oli mukavaa olla muutama päivä toisissa maisemissa sekä nähdä ystäviä ja sukulaisia. Käytiin lauantaina illan hämärtyessä molempien ukkieni haudoilla viemässä kynttilät. Hautausmaat ovat niin kauniita pimeällä, kun kynttilöitä on joka puolella. Reissu meni siis kaikin puolin muuten hyvin, mutta pojan uniriepu hävisi. Lauantai-iltana valmistelin pojan iltatoimia ja huomasin, että uniriepua ei löydy mistään. Poika on nukkunut vauvasta asti imetysharson kanssa ja harso on pojalle todella rakas. Varsinkin nyt, kun imetys on loppunut sitä halitaan ja kannetaan mukana. Meillä on ollut kotona kolme uniriepua, mutta mukana oli vain tämä yksi, joka on kaikista rakkain. Muistin, että uniriepu oli ollut vielä mukana kun käytiin päivällä kauppakeskuksessa, jossa poika nukkui matkarattaissa päiväunet uniriepu kainalossa. Kauppakeskuksesta lähtiessä en ollut riepua nähnyt. Harmitti todella kovasti, kun tajusin että pojan rakkain "lelu" oli kadonnut. Ei auttanut muu kuin laittaa poika nukkumaan ilman uniriepua, puhdas pyllynkuivausharso kädessä.

Tässä pikkumies halimassa uniriepua noin kuukausi sitten <3

Sunnuntaina soitin sitten kauppakeskuksen löytötavaratoimistoon, mutta uniriepua ei oltu viety sinne. Vanhempani kävivät myös kysymässä riepua kauppakeskuksen valvomosta, mutta sieltäkään sitä ei löytynyt. Annoin asian olla ja luovutin. Ajattelin, että riepua ei enää löydy. Ajettiin eilen kotiin ja kotona annoin pojalle yöksi toisen unirievun kainaloon. Ajattelin tänään aamulla vielä kerran soittaa kauppakeskukseen niihin liikkeisiin, joissa olin pojan kanssa käynyt. Ja jihuu! Toinen liike tärppäsi ja siellä harso oli hyvässä tallessa. Miten voinkin tulla niin onnelliseksi yhden harson löytymisestä. Ystävällinen myyjä lupasi toimittaa harson toiseen liikkeeseen, jossa kaverini on töissä ja kaverini postittaa sen pojalle. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Onko teidän lapsella unilelua? Mikä on lapsen rakkain lelu?

P.S. Muistattehan, että Silverjunglen lahjakortin arvontaan voi osallistua tämän viikon perjantaihin 8.11.2013 asti. Arvontaan voit osallistua täällä.