Materia-ahdistus

Joulun lähestyessä alkaa minussa ikuisesti asuva materia-ahdistuja nostaa päätään. Viimeisen viiden vuoden aikana olen muuttanut omia kulutustottumuksiani siihen suuntaan, että laatu korvaa määrän. En enää nostele tavaroita ostoskoriin fiilispohjalta, vaan yritän ennen jokaista ostopäätöstä miettiä tarvitsenko tavaraa todella. Yleensä siis menen kauppaan vasta siinä vaiheessa, kun jonkin tavaran tarve ilmenee enkä enää pahemmin harrasta shoppailua. En väitä ettenkö ikinä sortuisi heräteostoksiin, mutta huomattavasti harvemmin kuin vielä jokunen vuosi sitten. Haluan, että kaikki kotiimme tuleva tavara on oikeasti tarpeellista tai todella mieluista. Näin tavarat tuovat oikeasti iloa ja pysyvät käytössä pidempään.

Omaan ostoskäyttäytymisen muutokseen on vaikuttanut ekologisten arvojen lisäksi oma ahdistus tavarapaljoutta kohtaan. Sen lisäksi, että maapallo ei kestä nykyistä kulutusta loputtomiin, kotona oleva tavaramäärä aiheuttaa minulle levottomuutta, pahoinvointia ja tekee kodista varaston oloisen tilan, jossa on vaikea keskittyä mihinkään tai pitää kotia siistinä. Kaipaan ympärilleni avaruutta ja tilaa. Kodistamme löytyy paljon tavaraa, jota emme ole kaivanneet tai käyttäneet ainakaan pariin vuoteen. Sellaiset tavarat kerään tasaisin väliajoin kasaan ja vien kirppikselle, kierrätykseen tai roskiin riippuen tavaran kunnosta. Olen muutaman viime vuoden aikana laittanut kiertoon ainakin 20 muovipussillista tavaraa ja vaatteita, enkä ole katunut yhdestäkään tavarasta luopumista. Päin vastoin. Saan siitä todella hyvän mielen, jos meille turha tavara on jollekin toiselle tarpeellinen ja tavara pääsee kiertoon.

Joulun tulo ahdistaa, kun rehellisyyden nimissä en haluaisi ollenkaan lahjoja. En halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta kun tavaraa on jo muutenkin liikaa niin en kaipaa sitä yhtään lisää. Jouluaaton iltana tulemme usein kotiin monta kassia täynnä tavaraa ja pyhät meneekin sitten miettiessä, että minne me se kaikki tavara laitetaan. Kassit lojuu purkamattomina eteisessä, kun meillä ei ole paikkaa tavaroille. Tänä vuonna olen yrittänyt valmistautua tavaran tuloon tyhjentämällä vintiltä ja kaapeista taas vähän vanhaa tavaraa kiertoon. Myin Huuto.Net:ssä kolme vuotta sitten saamamme kynttelikön, joka oli edelleen avaamattomassa paketissa. Mielestäni on hullua, että luovun hyvästä käyttökelpoisesta tavarasta, jotta saan lisää uutta, jota ei mahdollisesti edes ikinä käytetä. Ei kuulosta ympäristöystävälliseltä eikä järkeenkäyvältä tavalta toimia... Minulle paras joululahja on, jos saan viettää aikaa rakkaideni kanssa eikä kenelläkään ole kiire muualle. Joulupöydän ei tarvitse notkua herkuista ja kodin ei tarvitse olla "puettu" jouluun. Hullunkurista, että joulua usein "stressataan", siihen ladataan paljon odotuksia ja sitä valmistellaan viikkoja. Itselle riittäisi todella yksinkertainen joulu perheen kanssa. Joulun perimmäinen ajatus tuntuu monilla nykyään hukkuvan lahjavuorten ja materian alle. Tähän väliin sanon, että kyllä minäkin ostan lahjoja, mutta yritän todella miettiä lahjojen käytännöllisyyttä, tarpeellisuutta ja lahjan saajaa. Tykkään antaa lahjoja, joita tiedän toisen toivovan. Siksi kysynkin usein etukäteen, mitä lahjan saaja haluaa.

Tässsä oli "pieni" vuodatus minun tämän hetkisestä materia-ahdistuksesta. Seuraavien päivien ohjelmassa on siis tavaroiden kuvaamista ja laittamista myyntiin tai kiertoon nettiin. Toivottavasti tavarat löytävät uudet kodit ja me päästään eroon meille turhasta roinasta.

Loppuun vielä kuva meidän "joulukuusesta". Meillä ei ole tilaa oikealle kuuselle, niin kuusen virkaa toimittaa köyhän miehen eko-kuusi, joka löysi paikkansa kaapin päältä.

 "Kerää muistoja, älä tavaraa."