Tänään aamupäivällä oli mammaporukan pikkujoulut yhden äidin kotona. Meitä oli paikalla yhteensä
kuusi äiti-lapsiparia, joten aikamoinen tohina ja vilske siellä oli :) A viihtyi niin hyvin ettei olisi malttanut lähteä ollenkaan kotiin, vaikka väsy iski. Uni meinasi tulla jo matkalla rattaissa, mutta ilkeä äiti piti väkisin hereillä kotiin asti, että uni maistuisi sitten kotona päiväunilla. No, maistuihan se ja poika vetäisi reilun kolmen tunnin päiväunet. Kyllä se juhliminen väsyttää. Pojan herättyä päiväunilta käytiin palauttamassa naapureille heiltä muutaman kuukauden lainassa ollut Brion taaperokärry. Poika sai syntymäpäivälahjaksi potku-/työntöauton, joka ajaa saman asian. Ei pikkumies enää malta työnnellä kärryjä, kun kävely sujuu niin hyvin ilmankin. Annettiin naapureille kaunis suklaarasia kiitokseksi kärryjen lainasta.
Huomista olen odottanut jo monta viikkoa. Pääsen ensimmäistä kertaa yli vuoteen viettämään aikaa ystävieni kanssa yksin ilman minkäänlaista kiirettä kotiin. Tapaamme lukiokavereiden kanssa pikkujoulujen merkeissä. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa, joista saa nauttia rauhassa <3 En malta odottaa! Ilta ei voi kuitenkaan venähtää liian pitkäksi, koska sunnuntaiaamuksi on ohjelmaa. Vien koiran sunnuntaina Helsingin Messukeskuksessa meneillään olevaan koiranäyttelyyn. (Kasvattaja lupasi käyttää koiran kehässä.) Saan mennä sinnekin yksin, kun mies ei ollut innokas lähtemään mukaan. He jäävät sitten pojan kanssa kotiin. Viikonloppuna on luvassa siis rutkasti omaa aikaa.
Nyt painun sohvalle katsomaan elokuvaa ja napostelemaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!
P.S. Blogger kiukuttelee, enkä saanut lisättyä haluamiani kuvia ihanasta suklaarasiasta. Täytyy laittaa kuvat toiseen postaukseen, jos toimisi myöhemmin paremmin. Toivottavasti jaksoitte lukea postauksen ilman kuvia.
Meillä flunssaillaan. Kamalassa räkätaudissa olen sekä minä, että poikanen. Mä pelkään, että toivottavasti meille ei tuu mitään korvatulehdusta... reppana kuitenkin vasta 4kk ikäinen. :( Kurjaa kuunnella yöllä, kun toinen rohisee mahottomasti. Keittosuolatipat ja niistäjä on kovassa käytössä ja äitin olo tuntuu kun kidutuslaitoksen pää-emännän hommalta... väkisellä pitää nenää putsata.. sitten ku poika tajuaa, että tuo rään pois imeminen helpottaaki oloa, niin itku ja vääntäminen lakkaa ja poikanen oottaa rauhassa, että saa operaation loppuun,..
VastaaPoistaPikkuisten rohina on kyllä kamalaa kuunneltavaa :( Haluaisi kovasti auttaa, mutta kun ei voi tehdä muuta kuin niistää ja nostaa sängynpäätyä. Meilläkin niistäminen on aina flunssan ekana päivänä kamalaa, mutta sitten pikkumies tottuu siihen, kun joudutaan vähän väliä niistämään ja antaa jo ihan hyvin niistää. Paranemisia teille!
Poista