Pojan täytettyä yhden vuoden olemme pikkuhiljaa siirtyneet antamaan pojalle samaa ruokaa mitä mekin syömme. Syöminen ei kuitenkaan suju hirveän hyvin. Kaipaankin neuvoja teiltä, joilla lapset syövät jo samaa ruokaa teidän kanssa.
Ongelma numero yksi on, että poika ei osaa vielä syödä itse lusikalla/haarukalla. Olen yrittänyt antaa pojan syödä itse, mutta lusikka päätyy harvoin lautasen kautta suuhun. Jos joskus harvoin päätyykin, niin ei ainakaan oikein päin tai niin että lusikassa olisi nimeksikään ruokaa. Poika harrastaakin tällä hetkellä sormiruokailua, mikä rajoittaa tarjottavien ruokien määrää. Kastikkeita kun on hankalampi syödä käsin. Pikkumies suostuu syötettäväksi vain, jos tarjottava ruoka on jo syötäväksi todettua. Näitä on muutamat lasten valmisruoat, puurot ja jogurtti. Odotan kovasti, että poika itse kiinnostuisi enemmän lusikan käyttämisestä. Miten teidän taaperot ovat oppineet syömään lusikalla?
Ongelma numero kaksi on pojan nirsous. Tavalliset koko perheen ruoat eivät maistu pojalle ollenkaan. Jauheliha on ehdoton no-no ja huijausyrityksistä huolimatta jauhelihapalat erotellaan suussa ja syljetään ulos. Jonkin verran jauhelihaa olen onnistunut syöttämään jauheliha-perunasoselaatikossa ja jauhelihakeitossa, jonka olen soseuttanut haarukalla. Kanapalat ja lohi menee hyvin, jos poika saa syödä ne itse sormilla. Kasviksetkin menevät erikseen keitettyinä valmiina suupaloina sormilla syöden. Suurinta herkkua ovat leivät, riisipiirakat ja makaronit eli viljatuotteet, joita on helppo syödä itse. Mitä ruokaa te tarjoatte taaperoille ja miten olette totuttaneet lapset samaan ruokaan teidän kanssa?
Niin kuin joskus aiemmin mainitsinkin, tavoitteenani on kasvattaa pojasta ennakkoluuloton ruokailija, joka uskaltaa maistaa erikoisempiakin ruokia. Tällä hetkellä tavoite tuntuu kaukaiselta ja kaipaan kovasti rohkaisua, ettei juuri yhden vuoden täyttäneen taaperon ruokatavat sanele koko lapsuuden ruokatottumuksia.
Ystäväperheen poika (nyt jo 3-v) on aloittanut syömiset suoraan sormiruokaillen... uunikasviksia, höyrytettyjä kasviksia, lihat ja muut palasina, kurkkutikkuja jne.. he oli aika täysillä tuossa sormiruoka-touhussa (itse en ehkä jaksa nuin täysin paneutua), mutta tuon sormiruokailun myötä pojasta on kyllä tullut todella taitava hienomotorisesti ja maistelee hurjan mielellään uusia makuja, kun pystyy tunnustelemaan itse, miltä ruoat tuntuu ja säätelemään sitä maistamista.. eli kukaan ei siis tunge jotain mössöä suuhun... Nyt poika syö kyllä itse haarukalla tietty, tosi reippaasti..
VastaaPoistaEn tiiä, onko tässä mun jutussa mitään pointtia, mutta niin.. että ehkä se ennakkoluulottomuus voi tulla myös sen myötä, että saa maistella omaan tahtiin juttuja... ehkä pojalle voi koittaa sitä, että dippailee vaikka niitä höyrytettyjä kasviksia kastikkeeseen, ja sillä tutustuu kastikkeen makuun.. Ainakin muistelen että sillä tavalla tämä ystävien poika aikoinaan söi.. kaikkea laitettiin lautaselle erikseen ja sai sitten testailla rauhassa makuja... Aikamoista sotkemistahan se taisi olla silloin.. :D
Kiitos kommentista! Ystäväperheesi pojan ruokailu kuulostaa niin tutulta :) En ollut ikinä ajatellut ryhtyväni "harjoittamaan" pojan kanssa sormiruokailua, mutta tilanne on näköjään huomaamattani ajautunut siihen suuntaan. Meidän poika haluaa selvästi rauhassa tutustua ruokiin ja maistella uusia makuja. Ei siis anna muiden työntää suuhun mitä vain epämääräistä. Pikkumies usein tunnustelee ruokia sormilla ja pyörittelee niitä hetken ennen kuin uskaltaa maistaa. Usein hän myös katsoo kysyvästi meitä vanhempia, että "voiko tätä syödä". Yritetään kovasti kannustaa ja rohkaista maistamaan ja kehutaan aina kun jotain suuhun asti menee.
PoistaTäytyy alkaa laittamaan ruoka-aineet lautaselle selvästi eroteltuna. Ehkä se syöminen alkaa siitä pikkuhlijaa sujumaan. Tarjoan kyllä edelleen lusikkaa ja haarukkaa ahkerasti, jos poika joku päivä niitä innostuisi ruokailussa käyttämään.
Meilläkään tyttö (1v2kk) ei oikein vielä osaa syödä itse lusikalla. Mutta sitä siis harjoitellaan toki lähes joka ruokailuilla; yleensä siis menee niin, että tytöllä on yksi lusikka (jolla tekee mitä tekee) ja toinen meistä vanhemmista syöttää sitten toisella lusikalla. Jossain kohtaa tyttö heittää usein oman lusikkansa lattialle ja saattaa sormin jatkaa syömistä tai sitten vain syö meidän syöttämänä.
VastaaPoistaSormiruokaillenhan kiinteät aikoinaan aloitettiin ja sitä paljon harrastettiin, niin tyttö siihen tottui. :D Mutta nyt kun samoja ruokia syö, niin kaikki ei tosiaan ihan kaikista helpoiten sormiruokailtavaksi sovellu. Mutta kastiketta voi tosiaan vaikka dippailla tms. :)
Meillä menee suurin osa ruoista aika hyvin (paitsi puurot) ja tyttö aika ennakkoluulottomasti kaikkea maistelee. Silti nyt tässä ihan lähiviikkoina on jotenkin huomannut, että ruoan suhteen on valikoimista. Jos näkee, että vanhemmilla on erinäköistä ruokaa, niin oma ei todellakaan kelpaa. :D Jauheliha on meillä oikein herkkua, erityisesti esim. tomaattinen jauhelihakastike.
Lohduttavaa kuulla, että muissakin perheissä vasta harjoitellaan lusikalla syömistä :) Mekin kyllä tarjotaan lusikkaa lähes joka ruokailulla, mutta usein se on vain leikkiväline ja lentää lattialle.
PoistaVoi kunpa jauheliha olisi täälläkin herkkua. Siitä saa tehtyä niin monipuolisia ja erilaisia ruokia. Tsemppiä teille itse syömisen harjoitteluun!
Mä en oo ainakaan jaksanut ottaa yhtään minkään tason ressiä siitä itsenäisestä syömisestä vaan syötän ihan kuin tähänkin asti, pääsääntöisesti kuitenkin samaa ruokaa kuin me muut. Meidän neuvolantäti ainakin sanoi, että lapsi ottaa sitten itse sen lusikan ja niinhän tässä pikkuhiljaa tapahtuukin, mutta äidin hermojen säästömiseksi täytän ensin itse sen lusikan ja annan sitten pikkumiehelle ja näinkin vaan silloin kun on tarpeeksi lusikassa pysyvää ruokaa ;)
VastaaPoistaMeillä kaikki ruoka maistuu eikä syöttämisessä ole ongelmaa, jaksan siis uskoa et se itsenäinen syöminen tulee kyllä ajallaan! :)
Niin...tässäkin asiassa on mentävä lapsentahtisesti. Hienoa, että teillä ollaan jo vähän kiinnostuttu lusikasta ja itse syömisestä :) Minäkin voisin kyllä syöttää, mutta A ei suostu syömään kuin tiettyjä ruokia syötettynä. Ylipäänsä uusien makujen maistaminen on yhtä taistelua tuli ne sitten syötettynä tai sormiruokaillen. Tänään A söi lounaaksi makaronia, kukkakaalia ja riisipiirakan, mutta ei suostunut edes maistamaan kasvispihvejä, vaikka aiemmin on syönyt ja tykännyt niistä. Tiedän kyllä, että tämä on vain vaihe, joka menee ohi. Välillä tuntuu kuitenkin epätoivoiselta ja mietin oppiiko poika koskaan syömään monipuolisesti. (Tiedän, että oppii, mutta tällaiset fiilikset on nyt.)
Poista