Vähän joulutunnelmaa

Tiedän, että vielä on lokakuu, mutta viimeisiä päiviä mennään ja uskallan jo mainita sanan joulu täällä bloginkin puolella. Tuntuu, että vuosia kadoksissa ollut joulutunnelma nostaa taas päätään, kun olemme päättäneet viettää joulun tänä vuonna omassa kodissa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun muutimme vanhempien luota pois mieheni kanssa yhteen...eli noin kymmenen vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa meille mahtuu joulukuusi omaan kotiin, saamme mennä joulusaunaan omassa kodissa ja pikkumies alkaa jo ymmärtää joulusta jotakin. Ehkä lapsi on isoin asia, miksi jouluun haluaa mielellään panostaa ja tehdä siitä hänelle lämpimän, mieleenpainuvan ja meidän perheen näköisen juhlan.

En ole vielä sentään leiponut pipareita, mutta joulukoristeet kaivoin tänään esiin kuvaustuokiota varten. Tähän asti olen tehnyt joulukortit itse vain läheisimmille ja muille ostanut Tiimarin massakortteja, mutta tänä vuonna ajattelin yrittää, osaisinko ottaa itse jouluisen valokuvan, josta teetän joko valmiit joulukortit tai käytän kuvaa itsetehdyissä korteissa. Kaivoin joulukoristeita rekvisiitaksi, puin pojalle kauniit vatteet, laitoin takkaan muutaman kynttilän palamaan ja sitten kameran kanssa hommiin. On muuten melkoinen homma saada 2-vuotias pysymään paikallaan tai tekemään mitä haluat valokuvaa varten :D Ei onnistunut ihan niin kuin olin suunnitellut. Otin kuitenkin varmaan lähemmäs 200 kuvaa, joten eiköhän niistä joku kelpaa joulukorttikuvaksi. Otin kuvia myös ilman lasta, joita ajattelin käyttää sellaisten korteissa, joille lapsi ei ole niin tärkeä.

Tässä teille joitakin otoksia katseltavaksi. Kokeilin samalla kuvien muokkausta, joten moniin kuviin on laitettu joku efekti päälle. Itselleni ainakin tuli jouluinen olo näitä kuvia katsellessa.

Mitäs piditte? Välittyykö näistä jouluinen tunnelma? Kelpaako joulukortteihin?

Viimeiseksi yksi monista kymmenistä huonoista kuvista, joita liikkuvan lapsen ja surkean kameran käyttäjän kanssa tuli aika monta :D

2-vuotissynttärit

Pikkumies täytti viime viikolla 2 vuotta ja synttäreitä juhlittiin lauantaina. Oltiin kutsuttu juhliin pojan isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit puolisoineen ja kummit. Muita lapsia ei juhlissa ollut, kun tämä meidän poika on toistaiseksi lähisuvun ainoa lapsi. Vieraiden määrä oli kohtuullinen ja tunnelma mukava.

En ottanut stressiä leipomisista. Yritän juhlatarjoiluissa panostaa määrän sijasta laatuun, eikä meillä nytkään ollut hirveän montaa erilaista tarjottavaa. Tein kaikki tarjottavat keksejä lukuunottamatta itse, jaoin leipomisen usealle illalle ja tein osan herkuista etukäteen pakkaseen. Meidän juhlissa nähdään harvoin perinteistä kermatäytekakkua ja tällä kertaa täytekakun tehtävän ajoi sitruunajuustokakku. Muita herkkuja olivat paleobrowniet (ohje täältä: klik!), mustikkamuffinsit, ruisnapit tuorejuusto-poro täytteellä, tomaatti-mozzarellatikut sekä viinirypäleet sellaisenaan.

Varsinkin paleobrowniet saivat kehuja ja ne ovat omastakin mielestä mukavaa vaihtelua tavallisiin juhlatarjottaviin ja ovat lisäksi lähes terveysruokaa :D Ne ovat täysin viljattomia ja maidottomia ja kakku on makeutettu hunajalla. Valkoista sokeria ei lisätä kakkuun ollenkaan. Ainoa lisätty sokeri tulee tumman suklaan mukana. Pohja koostuu pääosin kookosjauhoista, bataatista ja 70 % suklaasta ja päälliseen on käytetty raakakaakaojauhetta sekä avokadoa. Kuulostaa erikoiselta, eikö ;) Suosittelen kokeilemaan.

Koristelut juhliin tilasin blogiyhteistyönä Pop up kemuilta heidän sponsoroidessa osan loppusummasta. Pop up kemujen verkkosivuille pääset tästä: klik! Mielestäni Pop up kemujen verkkokauppa erottuu muista juhlakaupoista edukseen ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen sivusto juhlia suunnitteleville. Päädyin tilamaan sieltä musta-valkoiset servetit, tähtimukit turkoosilla tähdillä, ilmapalloja ja pari pakettia eri värisiä paperipillejä. Todella raikkaita värejä ja kivoja kuoseja useilla vaihtoehdoilla.

Tässä vielä lisää tunnelmakuvia lauantailta.

 

Syksyistä viikkoa teille!

Viikonlopun synttärihumut

Viikonloppuna pärähti taas yksi vuosi lisää mittariin. Siskoni tuli miehensä kanssa meille lauantaina viettämään iltaa yhdessä ja sunnuntaina saimme mieheni isovanhemmat ja meidän molempien vanhemmat meille kahville. En yleensä juhli omia synttäreitä sen kummemmin, mutta nyt oli hyvä syy kutsua isovanhemmat meille käymään, kun he eivät olleet vielä käyneet meidän uudessa kodissa.

Tässä kuvapläjäys viikonlopun herkuista ja muutama tunnelmakuva.

Leivoin lauantaiksi sitruunajuustokakun Kotilieden ohjeella. Uskaltauduin kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran liivatteen käyttöä, eikä se sitten ollutkaan niin vaikeaa kun olin kuvitellut. Kakku oli todella herkullista. Tätä täytyy tehdä toistekin.

Olin jo kauan sitten luvannut tehdä siskolle ja miehelleen susheja joku kerta ja nyt lunastin lupaukseni. Hyvin näytti maistuvan, vaikka ei ne itse tehdyt ihan aitoja ja alkuperäisiä olekaan. Makien teko onnistuu jo melko hyvin, mutta nigirien muotoilua täytyy vielä harjoitella.

Sunnuntaivieraat toivat kauniita kukkia tullessaan.

Näpertelin pari viikkoa sitten lyhdyt vanhoista lastenruokapurkeista ja laitoin ne rautalangalla pihalle puuhun roikkumaan. Nyt vasta kokeilin miltä ne näyttävät. Kauniita olivat. Niin se vaan on, että pimeät illat ja kynttilät kuuluvat yhteen.

Mukavaa illan jatkoa kaikille!

Ystävänpäivätervehdys

En ole suuri ystävänpäivän fanittaja ja viettäjä. Minulle se on tavallinen päivä muiden joukossa ja pidän sitä enemmän amerikkalaisten tekaistuna kaupallisena juhlapäivänä. Mielestäni ystäviä ja rakkaita pitäisi muistaa ja arvostaa vuoden ympäri eikä vain yhtenä päivänä vuodesta. No joo, tämä oli henkilökohtainen mielipiteeni. Mukavaahan se on, että on joku päivä jonka varjolla voi muistaa ja ilahduttaa ystäviä ja pysähtyä miettimään kuinka tärkeitä ystävät ja läheiset ovatkaan.

Me emme ole mieheni kanssa tainneet viettää ystävänpäivää kuin pari kertaa koko 10 vuotisen yhdessäolon aikana. Noina parina kertana seurustelumme alkupuolella kävimme muistaakseni ulkona syömässä. Viime vuosina olemme vain tyytyneet toivottamaan toisillemme hyvää ystävänpäivää ilman sen suurempia kommervenkkejä. Tänään mies kuitenkin yllätti minut töistä tullessaan kauniilla kukkakimpulla. En muista saaneeni kukkia häneltä vähään aikaan, joten ilahduin tästä eleestä todella paljon :) Itse puolestani leivoin päivällä punaherukka-valkosuklaapiirakan yhteistä herkutteluhetkeä varten. Namskis, kun tuli muuten hyvää! Ja kelpasi miehellenikin, joka on suuri valkosuklaan ystävä. Laitan reseptin ensi viikolla erilliseen postaukseen, jos muistan.

Mies lähti illaksi kuukausittaiseen poikien saunailtaan ja minulla on luvassa ilta omassa seurassani. Herkuttelen ehkä vielä palan piirakkaa, laitan eilen televisiosta tulleen Mamma Mia -elokuvan pyörimään ja selailen samalla tänään postiluukusta tipahtanutta uunituoretta Vauva-lehteä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogikavereilleni!

Täydellinen päivä

Näin ne vuodet vierii. Tänään minulle tuli mittariin taas yksi vuosi lisää. Nuoria tässä vielä ollaan, vaikka kolmekymppiset lähestyvätkin uhkaavasti :D Onneksi siihen on vielä muutama vuosi aikaa.
En ollut suunnitellut juhlivani syntymäpäivääni sen kummemmin, mutta pienet asiat tekivät päivästä upean.

• Aamu alkoi hyvin, kun pienimies herätti vasta kahdeksan jälkeen. Vaikka yö oli tavalliseen tapaansa katkonainen, oli ihanaa saada aamulla nukkua vaihteeksi yli kahdeksaan.
• Vaikka mieheni oli eilen illalla saunaillassa kavereiden kanssa ja ilta venähti pitkäksi, hän lupautui katsomaan poikaa, että pääsin heti aamupäivällä kuntoilemaan BodyPump-tunnin merkeissä ja viettämään hetken aikaa itsekseni. Oli todella piristävää päästä kunnon hikijumppaan heti aamusta. Päivä lähti hyvin käyntiin ja jumpan jälkeen oli todella energinen olo.
• Kun tulin jumpasta kotiin, siskoni oli miehensä kanssa tullut tietämättäni meille ja kahvipöytä herkkuineen odotti katettuna.
• Sain onnittelusoiton Australiasta vaihto-oppilasajan isäntäperheeltäni. Välimatkasta huolimatta pidämme edelleen säännöllisesti yhteyttä, vaikka siitä onkin pian jo kymmenen vuotta kun asuin heidän luonaan.
• Käytiin Prismassa ostamassa aiemmin bongaamani kengät, jotka sain lopulta appivanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi.
• Päästiin mieheni kanssa kahdestaan kylpylään rentoutumaan ja nautiskelemaan, kun pienimies jäi hoitoon appivanhempien luokse. A oli ensimmäistä kertaa mieheni vanhemmilla hoidossa, mutta kaikki oli mennyt hienosti. Tietenkin.
• Mies vei minut kylpylän jälkeen ravintolaan syömään kolmen ruokalajin illallisen. Oli ihanaa saada syödä rauhassa ja nauttia ruoasta kunnolla.
• Ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni automaattivaihteista autoa (appiukkoni auto). Ajaminen sujui mallikkaasti heti sen jälkeen, kun tuli erehdyksen kautta selväksi kumpi on kaasu ja kumpi jarru. (Ihan kuin polkimet olisivat toisinpäin kuin manuaalivaihteisessa autossa :D) Tuli jotenkin sellainen olo kuin en olisi ikinä ennen ajanut autolla, vaikka tosiasiassa olen ajanut autoa suhteellisen paljon. Auto palautui ehjänä omistajalleen. (Kyllä se appiukko pitäisi minua "hyvänä" kuskina, jos olisin nyt kolhinut hänen autonsa ;) Muutama vuosi sitten ajoin hänen edellisellä autollaan pientä ylinopeutta peltipoliisin räpsäyttäessä kuvan. Hän sai poliisilta kirjeen, että hänen autollaan on ajettu ylinopeutta. Myönsin syyllisyyden ja kävin tunnustamassa tekoni poliisiasemalla, jossa näytetystä kuvasta ei kyllä voinut erehtyä kuka oli ollut kuskina.)
• Sain päivän aikana lukuisia onnitteluita tekstiviestinä ja Facebookin kautta. Ne ilahduttavat mieltä kovasti, vaikka yritän itse pitää matalaa profiilia syntymäpäivänä. Eri asia sitten, kun täyttää pyöreitä vuosia.
• Pikkumies nukahti itsestään sänkyynsä ja minulle jäi miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa pojan mentyä nukkumaan.
• Kaikki vaatteet huomisiin A:n pikkuserkun kastejuhliin on kerrankin katsottu hyvissä ajoin valmiiksi koko perheelle.

Nämä asiat tekivät päivästäni täydellisen. Nyt voin mennä hyvillä mielin nukkumaan ja lepäämään, että huomenna jaksetaan juhlia pienen prinsessan kastejuhlissa. Tässä vielä kuva lahjoista, joita sain.

Lahjakortti Intersporttiin, jolla saan mennä ostamaan tarvitsemani uudet jumppahousut :), ihanat Iittalan Kastehelmi-sarjan kippo, tuikkulyhty ja maljakko sekä Rock-henkiset syystennarit. Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivatkin, että kenkiin on jäänyt varashälytin :D Huomasin sen vasta kotona, kun olin alkamassa suihkuttamaan kenkiin suoja-ainetta. Täytyy huomenna käydä kaupassa kuittia vastaan poistattamassa häly. Kengät eivät siis ole lähteneet maksamatta matkaan, vaikka hälyttimen perusteella siltä näyttääkin :/

Ostin itse H&M:ltä uuden topin huomisiin juhliin. Muuna asuna minulla on vaaleanpunainen jakkupuku. Mielestäni tämä toppi on ihana ja sille tulee varmasti käyttöä muulloinkin.

Nyt painun koiran kanssa ulos, että pääsen itsekin muun perheen kanssa nukkumaan. Ensi kertaan :)

Juhannusmuistoja

Kotona ollaan taas. Matkat menivät pikkuisen kanssa todella hyvin. Menomatka yhdellä pysähdyksellä ja tulomatka kahdella pysähdyksellä. Juhannus meni mukavasti, vaikka väsymys painaakin aikalailla. Tässä kuvasaldoa juhannuksesta ja aiemmin lupaamani kuvat uudistetusta saunan kuistista :)

Ihana kesä

Maailman paras burgeri omasta grillistä! Kyllä miehet osaa grillata...

Rakas näkymä <3

Saunan kuisti. Nyt kelpaa vilvoitella :)

Pienimieskin otti rennosti

Haukku nautti, kun sai juosta vapaana

Kasvispiirakka ja äitienpäivä

Vihdoin ehdin kirjoittamaan äitienpäiväkokkailuista tänne. Tein siis anoppilaan vaahtokarkkikuorrutteisen täytekakun ja omille vanhemmilleni gluteenittoman kasvispiirakan. Kakun kuorrutus ei onnistunut ihan niin kuin olisin halunnut ja pohja jäi vähän kuivaksi, mutta muuten kakku oli syötävää. Aika äklömakeahan tuollaisesta vaahtokarkkikuorrutteisesta kakusta tulee, mutta pieninä paloina sitä pystyi syömään. Vaahtokarkkimassan käsittelyssä tarvitsen vielä hieman harjoitusta, kun en millään saanut siirrettyä ohueksi kaulittua massaa ehjänä kakun päälle. Lopulta jätin massan vähän alle 1 cm paksuiseksi, että sain sen onnistuneesti kakun päälle. Massa ehti myös kuivahtaa siirtovaiheessa, kun täytyi mennä laittamaan lasta päiväunille kesken kaiken. Kuivahtanut massa sitten halkeili kakun päällä. Se ei onneksi vaikuta makuun, vaan on ainoastaan esteettinen haitta. Samoin kuin alareunan nauhan epätasaisuus. Värjäsin nauhan muuten pakastemustikoiden sulatuksesta jäänellä liemellä. Sen verran työlästä, hidasta ja sotkuista vaahtokarkkimassan käsittely näin ensimmäisellä kerralla oli, etten ihan heti ala uutta vaahtokarkkimassaa tekemään. Tässä kuva kakusta.

Marsipaaniruusut ostin kaupasta valmiina.

Sitten se gluteeniton kasvispiirakka. Sekin meni vähän puihin, kun yritin oikaista vuoan voitelussa ja piirakasta tuli kaikin puolin liian kuivaa. Jaan reseptin kuitenkin tässä, jos joku saa siitä jotain vinkkiä ja haluaa muokata reseptin paremmaksi.

Gluteeniton kasvispiirakka

Pohja:

100 g voita

2,5 dl tattarijauhoja

vajaa dl maitorahkaa

Täyte:

kevätsipulia

n. 5 cm pätkä kesäkurpitsaa

n. 5 cm pätkä munakoisoa

puolikas paprika

parsakaali

2 dl ruokakermaa

3 kananmunaa

suolaa

pippuria

valkosipulijauhetta

Pinnalle:

juustoraastetta

Nypi yhteen voi ja tattarijauhot mureaksi massaksi. Lisää massaan maitorahka ja työstä taikinaksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Anna levätä jääkaapissa n. 30 minuuttia.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Esipaista pohjaa uunin keskiosassa noin 10 minuuttia.

Leikkaa parsakaali pieniksi paloiksi ja kiehauta, kunnes parsakaalipalat ovat pehmenneet. Silppua muut kasvikset pieniksi paloiksi ja levitä kaikki tasaisesti pohjan päälle.

Vatkaa munat ja kerma sekaisin ja lisää seokseen suolaa, pippuri ja valkosipulijauhe oman maun mukaan. Kaada munaseos piirakan päälle. Laita pinnalle juustoraastetta. Paista piirakkaa uunin keskiosassa noin 40 minuuttia, kunnes juusto on sulanut.

Äitienpäivälahjaksi sain lahjakortin jalkahoitoon ja pari kaunista äitienpäiväruusua :) Toivottavasti muillakin äideillä oli mukava päivä. Ruusut pääsivät parvekkeen koristukseksi.