Inspiraatio hukassa

Täällä ollaan, vaikka blogin puolella onkin ollut hiljaista. Ei vain ole ollut mitään kirjoitettavaa. Ja ne pienet hetket, jolloin voisin olla koneella pikkumiehen nukkuessa käytän mielummin muuhun. Tiskaan, siivoan, luen ja iltaisin olen miehen kanssa. Yritän aina silloin tällöin päivitellä meidän kuulumisia tänne blogiin, mutta tahti varmaan hiljenee entisestään. Ainakin hetkeksi. Katsotaan miltä tuntuu.

Töihin paluu lähestyy kovaa vauhtia ja on ajatuksissa päivä päivältä enemmän. On siihen kyllä vielä aikaa, mutta tiedän miten nopeasti aika menee. Olen sopinut palaavani töihin 50 % työajalla kesäkuun alusta. Vielä ei ole varmaa teenkö puolikasta työpäivää vai puolikasta viikkoa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolet. Parasta olisi, jos sen saisi päättää tilanteen mukaan vaikka viikko kerrallaan. Sovin töihin paluusta ja uudesta työajasta esimieheni kanssa tarkemmin maaliskuun lopussa.

Ainakin kesän poika saa olla vielä kotona. Miehellä on täydet lomat ja isovanhemmat ovat lupautuneet hoitajiksi muuksi ajaksi. Katsotaan sitten syksyllä tilanne uusiksi, kun tiedetään missä sitä silloin asutaan ja miten töihin paluu lähtee käyntiin.

Vaikka teenkin vain puolikasta työaikaa, jätän pojan silti haikein mielin muiden hoitoon. Kyse ei ole siitä, etten luottaisi muihin hoitajiin tai ettei poika pärjäisi ilman minua. Päin vastoin! Miten minä pärjään ilman pikkumiestä? Miten pystyn keskittymään töihin, kun pikkumies on koko ajan mielessä. Olenhan viettänyt siinä vaihessa raskausajan lisäksi lähes 1,5 vuotta pojan kanssa ollen vain satunnaisesti korkeintaan kolme tuntia erossa hänestä. Silloinkin poika on ollut suurimman osan kerroista isänsä kanssa. Täytyy kyllä myöntää, että mietin ihan vähän sitäkin ovatko muut hoitajat tarpeeksi johdonmukaisia kasvattajia rajojaan jatkuvasti testaavalle taaperolle? Mieheeni kyllä luotan täysin, mutta isovanhemmat pikkumies on kietonut täysin sormiensa ympärille ja tietää jo miten heiltä saa tahtomansa :D Ei kai se siitä pilalle mene, kun on osan päivästä lellittävänä, mutta tiedän jo etukäteen, että se olen minä joka joudun kuuntelemaan illan kiukuttelua kun minulle ei menekään läpi samat temput kuin muiden kanssa. Olen jo tähän mennessä huomannut, kuinka tärkeää johdonmukaisuus ja tiukkana pysyminen lapsen (varsinkin voimakastahtoisen lapsen) kanssa on. No, pitää vain luottaa muihin ja ottaa asia sitten puheeksi, jos huomaan reilua lipsumista meidän perheen säännöistä ja rajoista.

Tämä voimakastahtoinen lapsi koittelee kyllä välillä hermoja todella paljon, mutta se kai kuuluu asiaan :D Varsinkin ruokahetket ovat yhtä pelleilyä. Poika ei edelleenkään syö itse lusikalla. Hän haluaa kyllä välillä ottaa lusikan omaan käteen, mutta hänellä ei ole aikomustakaan laittaa ruokaa suuhun (siis sitä pientä osaa ruoasta, joka lusikassa pyörittelyn jälkeen yleensäkään pysyy). Ruokaa lapataan lautaselta pöydälle tai lattialle ja pöydältä takaisin lautaselle. Lautanen käännetään ympäri, niin että koko annos on pöydällä ja lopuksi pyyhitään koko roska kädellä alas lattialle. Nokkamuki käännetään ylösalaisin ja katsotaan, kun maito valuu norona pöydälle/lattialle. Kun kiellän tiukasti ja otan mukin ja lautasen pois, lapsi huutaa protestihuutoa täyttä kurkkua katsoen minua suoraan silmiin. Tätä käytöstä on vain kotona, mutta ei vierailla tai ravintolassa. Miten te muut vanhemmat hoidatte nämä tilanteet vai syövätkö kaikkien muiden lapset nätisti ruokansa?

Ruokapäivä

Niin kuin olen aiemmin maininnut, kaipaan välillä kovasti uusia ideoita päivän ruokiin. Minulla on huono tapa jumittua aina samaan ruokaan aamu- ja iltapalalla. Yleensä pikkumies syö aamuisin muroja ja iltaisin puuroa. Iltapuuro on kuitenkin viime aikoina alkanut pahasti tökkimään, joten olen antanut joinain iltoina puuron sijasta leipää juustolla. Tässä esimerkkikuvat pojan päivän ruoista.

Aamupalalla siis usein sokerittomia muroja maidossa. Joskus pakastemarjoja mukana.

Lounaaksi itsetehtyä hernekeittoa. Pikkumies ei pitänyt kokonaisista herneistä keitossa, niin hurautin pojan annoksen tehosekoittimen läpi vähän tasaisemmaksi (ja paksummaksi) soseeksi. Johan alkoi maistumaan.

Välipalaksi pyrin antamaan joka päivä hedelmää tai marjoja (banaania, omenaa, appelsiinia, päärynää, mandariinia...) paloina. Hedelmäpalat ovat loistavaa sormiruokaa. Kuvauspäivänä tein kuitenkin smoothie-tyylisen soseen tuoreista hedelmistä ja marjoista. Taisin heittää sekaan mansikoita, banaania, klementiinin ja teelusikallisen vehnäleseitä.

Viime postauksessa kertomallani ohjeella tehty kana-riisivuoka maistui pojallekin päivälliseksi.

Iltapalalla olen yrittänyt tarjota pojalle puuroa marjojen tai hedelmäsoseen kanssa, mutta viime aikoina se ei ole enää maistunut entiseen tapaan. Vaihtoehtoina sitten leipää tai samoja muroja kuin aamulla. Ruokajuomana jokaisella aterialla on rasvaton maito.

Millaisista ruoista teidän ruokapäivä koostuu?

Imetys on ohi

Niin kauan kun olen lapsista haaveillut, olen pitänyt itsestään selvänä että yritän imettää lasta ainakin ensimmäiset kuukaudet. Mielestäni imetys on luonnollista ja äidinmaito parasta ravintoa vauvalle. Tiedän että imetys ei aina onnistu niin kuin on suunnitellut, mutta olin silti päättänyt yrittää. Meillä kävi todella hyvä tuuri, kun imetys lähti hyvin käyntiin jo lapsivuodeosastolla. Vastasyntyneen pikkumiehen piti hieman hakea oikeaa imuotetta kätilöiden ja lastenhoitajien avustuksella, mutta sekin löytyi parissa vuorokaudessa. Poika ei tarvinnut ollenkaan äidinmaidonkorviketta isosta koostaan huolimatta, vaan kasvoi hienosti äidinmaidolla. Rintani sopeutuivat uuteen tehtäväänsä hienosti, enkä tarvinnut rintakumia tai lanoliinivoidetta kertaakaan. Ja kyllä, osaan olla kiitollinen imetyksen helppoudesta, kun olen kuullut toisten äitien taisteluista imetyksen aloittamisen kanssa.

Täysimetin poikaa paria viikkoa vaille kuuden kuukauden ikäiseksi, jolloin aloimme antamaan soseita äidinmaidon ohella. Korviketta pikkuinen sai ensimmäisen kerran 10 kuukauden iässä. Tuon kymmenen kuukauden ajan olin täysin sidottu lapsen ruoka-aikoihin, koska pikkuherra ei koskaan oppinut juomaan tuttipullosta. Loppuaikoina meillä oli jo nokkamuki käytössä, mutta silloin en saanut enää pumppamalla tarpeeksi maitoa talteen. Pikkuhiljaa vähensin päivän imetyskertoja ja lisäsin vastaavasti korvikkeen määrää. Viimeisen kuukauden ajan A on saanut äidinmaitoa vain iltaisin nukkumaan menon yhteydessä. Pojan rinnalla viettämä aika lyhentyi päivä päivältä ja huomasin, että maitoa ei enää tule nimeksikään. Toissailtana kokeilin sitten laittaa pojan nukkumaan ilman iltatissittelyä ja omaksi hämmästykseksi poika nukahti yöunille ihan yhtä hyvin (tai huonosti) kuin aina ennenkin. Sama toistui eilen. Imetys on nyt siis virallisesti ohi.

Imetyksen lopettaminen on helpottavaa, mutta myös jollain tavalla haikeaa. Minulle se on taas yksi muistutus lisää siitä, että meidän vauvasta on tulossa iso poika. Itse olen kokenut imetyshetket rentouttavina äidin ja lapsen välisinä hetkinä, jolloin lapsi tankkaa itseensä maidon lisäksi turvaa, hellyyttä ja rakkautta. Olenkin huomannut, että jo imetyksen vähentyessä poika alkoi kaipaamaan enemmän syliä ja uniriepu (toimi myös imetysharsona) tuli tärkeämmäksi kuin aikaisemmin. Pikkumies kiipeää tai pyytää syliin todella usein ja hykertää onnesta, kun saa unirievun ennen päivä- ja yöunille menoa käteensä. Luulen, että sekä pojalla että äidillä on hieman totuttelua uuteen tilanteeseen.

Imetyshuolia ja huonoja öitä

Ehdin jo hetken iloita paremmin nukutuista öistä, mutta tällä viikolla täällä ei ole pahemmin nukuttu. Näyttää siltä, että ollaan menossa vauhdilla takapakkia siitä, mihin unikoulun avulla päästiin. Koko viikko on öisin heräilty parin tunnin välein ja päiväunetkin on pääsääntöisesti olleet vain puolen tunnin mittaisia. Tässä alkaa taas väsymys painaa. Viime yönä pikkumiehellä oli huutokonsertti kolmesta viiteen. Oltiin sitten koko perhe yöllä pari tuntia hereillä. Ei auttanut silittely, syli, tissi, särkylääke, viereenottaminen, soittolelu, äiti eikä isi. Lopulta itki lapsen lisäksi äitikin. Olin fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt monetta yötä putkeen kestävään väsytystaisteluun, että en enää saanut pidettyä itseäni kasassa. Onneksi mies otti sitten ohjat käsiinsä, niin sain koota itseni. Lopulta poika rauhoittui, kun otin hänet uudelleen rinnalle.

Yöllisten itkujen aiheuttajana saattavat olla puhkeavat hampaat, eroahdistus tai liikkumaan opettelu. Nukahtamiseen liikkuminen on ainakin vaikuttanut. Ryömimisen lisäksi pikkumies on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten. Viime öisen heräilyn syyksi epäilen kuitenkin eniten äidinmaidonkorviketta. Kyllä. Päädyin eilen antamaan korviketta 10 kuukauden imetyksen jälkeen. Viime aikoina imettäminen on ollut kitinää ja poika on syönyt todella nopeasti. Luulen, että yösyöttöjen vähentyessä maidontulo on vähentynyt, eikä A saa tarpeeksi maitoa rinnasta. Korvike kelpasi hyvin nokkamukista juotettuna. Koko päivän aikana pikkuinen joi ehkä 100 ml korviketta. Eilisilta, viime yö ja tämä päivä ovat kuitenkin olleet niin itkuisia, että luulen korvikkeen laittaneen pienen mahan sekaisin. Vaippa tuli täyteen tavaraa aamuyöstä, mitä ei ole tapahtunut enää muutamaan kuukauteen. En tiedä kuinka yleistä se on, että korvike aiheuttaa vatsavaivoja, mutta en ihan heti uskalla testata uudelleen. Tai sitten täytyy antaa korviketta alkuun todella pieninä annoksina vaikka puuroon sekoitettuna. Onko teidän lapsille tullut vatsavaivoja äidinmaidonkorvikkeesta? Miten imetyksen vähentäminen on muuten onnistunut?

Onneksi sain aamulla nukkua pidempään, kun mies hoiti aamutoimet. Mies sitten vuorostaan otti päiväunet päivällä. Pikkumiehellä koko päivä oli enemmän tai vähemmän itkuinen. Mikään ei tuntunut olevan hyvin, eikä mikään ollut kivaa. Itsestä tuntui todella raskaalta yrittää viihdyttää A:ta koko ajan ja silti toista vaan suretti. Leikittiin, luettiin, laulettiin, syliteltiin, käveltiin, seisottiin ja peuhattiin sängyllä. Iloa kesti korkeintaan 5 minuuttia ja sitten tuli taas itku. Kovasti poika tuntui olevan syliä vailla, kun ryömi syliin useamman kerran tai roikkui lahkeessa lohduttomasti itkien. Miten avuttomaksi sitä voikaan tuntea itsensä, kun oma lapsi itkee eikä osaa auttaa. Nyt täytyy vain toivoa, että tämä yö ja huominen menisivät paremmin. Ainakin ilta vaikutti lupaavammalta. Lähden tästä suihkun kautta nukkumaan, jos saisi nukuttua edes pari tuntia putkeen.

Vauvan ruokaa

Tähän asti olen tehnyt lähes kaikki soseet vauvalle itse. Reilu viikko sitten mökillä ollessa poika sai ensimmäistä kertaa valmista purkkiruokaa luumu-, maissi- ja vadelma-, mustikka-, omenasoseen muodossa. Minulta on useamman kerran kysytty miksi teen soseet itse, enkä osta valmiita soseita. Syön itse todella harvoin valmisruokia, niin miksi tarjoaisin niitä lapsellenikaan kun ruoat voi tehdä itse tuoreista raaka-aineista. Omasta mielestäni valmiiden soseiden maku on jotenkin "laimea" verrattuna itse tehtyihin, joissa kasvisten maku on voimakkaampi. Haluan kasvattaa pojasta ennakkoluulottoman ruokailijan, joka ei säikähdä uusia makuja vaan on valmis maistamaan kaikkea. Valmissoseet on kieltämättä käteviä matkoilla, mutta muuten pyrin tekemään ruoat itse. Tässä vaiheessa haluan sanoa, että en todellakaan katso pahalla muita, jotka syöttävät vauvalleen pelkästään purkkiruokia. Ymmärrän sen vaivattomuuden ja helppouden. Kaikki tekevät niin kuin kellekin parhaiten sopii.

Tähän mennessä olen tehnyt seuraavia soseita:
-bataattisose
-porkkanasose
-perunasose
-kukkakaalisose
-kesäkurpitsasose
-parsakaalisose
-luumusose
-päärynäsose
-omenasose
-kana, porkkana, kukkakaalisose
-porsas, peruna, porkkanasose
Ja uusimpana:
-sei, bataatti, kesäkurpitsa, sipulisose

Näiden lisäksi on maisteltu kananmunaa ja avokadoa.
Pojan lemppareita ovat hedelmäsoseet ja kaikki missä on bataattia. Kaurapuuro on myös suurta herkkua. Viimeisen viikon aikana A:n ruokahalu on kasvanut todella paljon ja usein olen annostellut liian vähän ruokaa lautaselle. Pikkuinen on suu auki odottanut lusikkaa suuhun lautasen jo ollessa tyhjä. Pari viikkoa sitten pirpanalle puhkesi ensimmäiset hampaat ja silloin soseet eivät maistuneet ollenkaan. Nyt sitten syödään senkin edestä :)

Teettekö te itse soseita vauvalle vai syötättekö valmiita purkkiruokia?

Tässä vielä eilen tekemäni sei-kasvissoseen ohje, jos joku haluaa kokeilla. Meillä ainakin upposi todella hyvin, kun soseesta tuli makeaa bataatin ansiosta.

Sei-kasvissose


1 pakaste seifile (n 200 g)
2 keskikokoista bataattia
1 sipuli
1 kesäkurpitsa

Ota sei sulamaan hyvissä ajoin. Pese ja kuori kasvikset. Paloittele ne noin 2 cm levyisiksi kuutioiksi. Laita kasvikset kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Keitä noin 5 minuuttia. Paloittele sulanut sei pieniksi kuutioiksi ja lisää kattilaan kasvisten joukkoon. Sekoita ja jatka keittämistä niin kauan, että kasvikset ovat kypsiä.
Kaada suurin osa vedestä pois, mutta jätä kattilan pohjalle noin 2 dl keitinvettä. Sekoita kypsät kasvikset ja sei sauvasekoittimella kattilassa tasaiseksi soseeksi.

Itse annostelen soseen jääpalamuotteihin ja tyhjiin lasisiin lastenruokapurkkeihin ja laitan pakastimeen. Sieltä on helppo sulattaa tarvittava annos.

Aikaiset aamut

En tiedä johtuuko valoisuudesta vai kuumuudesta, mutta pikkumies on alkanut heräämään aamuisin aikaisemmin kuin aiemmin. Ennen nukuttiin aamuisin lähemmäs kahdeksaa tai ylikin, mutta nykyään poika herää ennen seitsemää. Eilen herättiin jo 5.15 ja tänään 6.45. Tätä on jatkunut jo reilun viikon. Itse en ole aamuihmisiä, niin toivon tämän olevan vain joku ohimenevä vaihe :) Kesällä vielä jaksaa jotenkin nousta aikaisin ylös, mutta en tiedä miten saisin itseni näin aikaisin ylös talven pimeillä. Ennen lasta heräsin työaamuina yleensä 6.45, mutta silloin nukuin vielä yöt yhteen putkeen tai korkeintaan yhdellä heräämisellä. Nyt kun on yöllä herännyt kolmesta neljään kertaa, niin aamulla kuuden aikaan uni maittaisi vielä hyvinkin.
Iltaisin pikkumies menee nukkumaan 19.30-20.30 välillä, riippuen päiväunien pituudesta. Nukkumaanmenoaika ei kuitenkaan vaikuta heräämiseen mitenkään. Itse olen mennyt nukkumaan kymmenen maissa, mutta täytyy varmaan aikaistaa omaa nukkumaanmenoaikaa, etten muutu zombiksi kokonaan :) Monelta teillä herätään ja mennään yöunille?

Muuten meillä menee hyvin, kun kiinteät ruoatkin on alkanut maistua pienelle paremmin. Syömistä voi jo kutsua syömiseksi ja suurin osa ruoista uppoaa hyvin alas. Tähän mennessä ollaan maistettu bataattia, porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, parsakaalia, riisipuuroa, kaurapuuroa, luumua, päärynää, kanaa ja possua. Mitäköhän seuraavaksi olisi vuorossa?

Lähden tästä iltapalalle, jos vaikka tänään pääsisi itsekin aikaisemmin nukkumaan.

P.S. Min blogissa on arvonta, johon pääset tästä.

Neuvolakuulumiset

Tänään oltiin taas neuvolassa. Pojan 6 kk mitat olivat 71,8 cm ja 9215 g. Painoa oli siis tullut hyvin lisää, mutta pituus oli pysynyt melkein ennallaan. Saatiinkin kontrolliaika kuukauden päähän, vaikka normaalisti seuraava neuvola olisi ollut vasta 8 kuukauden iässä. Eiköhän kasvu jatku ennallaan, kun nyt päästään kunnolla kiinteiden makuun. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun pienimies söi kaiken ruoan mitä olin annostellut. Iltapuuroa oli tupla-annos aiempaan verrattuna, mutta kaikki meni alas :) Huomenna täytynee siis kasvattaa annoksia ja lisään aamupuuron ruokarytmiin. Viikonloppuna vasta otettiin iltapuuro mukaan ruokarytmiin päivällä syötävän kasvissoseen lisäksi ja ainakin viime yönä A:n ensimmäinen unipätkä oli pitkästä aikaa 4,5 tuntia. Toivotaan, että iltapuurosta saadaan apu yöheräilyihin.

Nyt kun syöminen alkaa sujua ja poika pystyy istumaan tuettuna, hankintalistalla on syöttötuoli. Miten syöttötuolin valinta voikin olla niin vaikeaa! Tuolin on ehdottomasti oltava sellainen joka "kasvaa lapsen mukana", koska poika on iso ikäisekseen ja tuoliin pitäisi mahtua istumaan jonkin aikaa. Pikkumies on myös kova heilumaan, joten tuolin olisi hyvä olla jämäkkä ja sellainen joka ei kaadu reippaastakaan potkusta pöytään. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtoina ovat Tripp Trapp- ja Svan-syöttötuolit. Ainoa huonopuoli on, että hinta näillä merkkituoleilla on todella kova. Onko jollain kokemusta noiden tuolien halvemmista versioista? Minkälainen syöttötuoli teillä on ja oletteko olleet siihen tyytyväisiä? Mielipiteet ja kokemukset ovat todella tervetulleita.

Loppuun on pakko vähän fiilistellä kevättä. Versot puskevat maan läpi ja ensimmäiset hiirenkorvat on jo bongattu. Lintuparvet lentää etelästä tänne pohjolaan ja krookukset kukkii. Tänään oli aivan ihana keväinen ilma niin kuin eilenkin. Pitkästä aikaa ulos lähtee ihan mielikseen, varsinkin kun otin eilen tennarit käyttöön talvikenkien sijaan. Miten kivaa, kun ulos lähtiessä ei tarvitse enää pukeutua monen vaatekerroksen alle. Täytyy vielä opetella miten tuon pikkumiehen pukee, kun tuntuu että poika on hiestä märkä joka kerta kun on ollut vaunuissa nukkumassa. Vappukin on jo ensi viikolla ja tänään laitoin siman tekeytymään ämpäriin. Huomenna vielä pullotus ja sitten vaan odotellaan, että suhujuoma valmistuu vapuksi. On se itse tehty sima vaan niiiiiin hyvää! Vielä kun ostaa kaupasta munkit ja tippaleivät kaveriksi, niin nami nami :)

Nyt iltapalalle ja nukkumaan. Seuraavaan kertaan!

Ruokailun haasteet

Nyt on maisteltu sitten bataatin lisäksi myös porkkanaa. Lisäsin bataattisoseen joukkoon teelusikallisen porkkanasosetta. Pikkuherra oli kuitenkin sitä mieltä, että tänään ei maistella mitään. Suu pysyi tiukasti supussa ja maistelu päättyi itkuun. Alas asti meni ehkä kolme teelusikallista sosetta, kunnes luovutin ja päätin että huomenna jatketaan harjoituksia. Tällä hetkellä syöminen tuntuu epätoivoiselta, kun A pitää suun kiinni ja kääntää pään pois, kun lusikka on tulossa suuta kohti. Tiedän että tässä vaiheessa vasta totutellaan kiinteisiin ruokiin ja uusiin makuihin, mutta tuntuu kovin vaikealta tämä syömisen opettelu. Pitää varmaan kokeilla sormiruokailua, jos ruokailusta tulisi mielenkiintoisempaa kun saa itse maistella, sotkea ja laittaa ruokaa suuhun :) Täytyy edetä hiiren askelin.

Eilen oli parempi ruokapäivä ja poika söi jopa kaksi jääpalallista bataattia, kun sain huijattua suun auki. (Kunhan vaan saan ruoan suuhun asti, poika maistelee sitä innoissaan ja nielee.) Ruoan jälkeiset päiväunet venyivätkin sitten 3 tunnin mittaisiksi, kun yleensä A nukkuu päikkäreitä vajaan tunnin kerrallaan. Toivo heräsi sen verran, että en malttanut olla ostamatta kaupasta puuroa valmiiksi odottamaan sen maistelua. Jos täydellä mahalla nukutaan noin paljon paremmin, täytyy alkaa antamaan iltapuuroa heti kun on tarpeeksi maisteltu ja totuteltu uusiin makuihin. Öistä tulee koko ajan katkonaisempia ja tällä hetkellä poika herää syömään 1,5-2 tunnin välein, eli 4-5 kertaa yössä. (Noiden heräämisten välissä laitan tuttia suuhun ja käännän poikaa kyljelleen, kun kitinä alkaa.) Yöheräilyt alkaa todella vaikuttaa jaksamiseen. Toivotaan, että iltapuurolla saataisiin yöunet paremmiksi. Tiedän että puuro ei välttämättä tuo apua yöheräilyihin, mutta toivoa sopii.

Ostin ensipuuroksi Muksun riisipuuroa. Aineksina tässä puurossa on esikypsytetty riisihiutale ja vitamiinit (tiamiini). Lähes kaikissa muissa valmispuuroissa oli maitojauhetta ja vaikka mitä muita ainesosia. Haluan ensimmäiseksi puuroksi mahdollisimman puhtaan puuron, jossa ei ole kuin yhtä ainesosaa. Voisihan niitä puuroja itsekin tehdä, mutta aloitetaan nyt tällä. Toivottavasti päästäisiin maistelemaan tätä parin viikon päästä.

http://www.nutriciababy.fi/lastenruoka/5kk/fi_FI/riisipuuro/

Iso poika

Täällä onkin tapahtunut paljon viime kirjoituksen jälkeen. Luovutin 6 kuukauden täysimetysyrityksen suhteen 5 ja puolen kuukauden iässä. Viime lauantaina alettiin sitten maistelemaan muutakin kuin äidinmaitoa bataattisoseen muodossa. Ensimmäisellä kerralla ei tainnut kurkusta mennä alas kuin pienenpieni nokare, kun poika maisteli ja pyöritteli sosetta suussa, jonka jälkeen suurin osa valuikin leukaa pitkin ulos. Olihan tämä A:n ensimmäinen makuelämys äidinmaidon jälkeen. Eilen bataatti ei ollut sen parempi menestys, mutta tänään sitkeys palkittiin ja sain syötettyä jo yhden kokonaisen jääpalan verran sosetta :) Ei se vieläkään herkkua ollut ja poikaa piti houkutella avaamaan suunsa, mutta pikkuhiljaa taisi pieni ymmärtää että sose kuuluu nielaista ulossylkemisen sijaan. Tänään aamulla teinkin jo porkkanasosetta valmiiksi seuraavaa makukokeilua varten. Porkkana lähtee testiin varmaan keskiviikkona. Yritän mennä nyt sillä neuvolan ohjeella max. 2 uutta makua viikossa. Missä iässä ja millä ruoilla te olette aloittaneet kiinteiden maistelun?

Kiinteiden aloituksen lisäksi tämän äidin elämään tuli muutakin uutta, kun päästiin eilen miehen kanssa kahdestaan brunssille :) Siskoni oli miehensä kanssa hoitamassa pikkumiestä sen aikaa ja kaikki meni (tietenkin) hyvin. Ei siinä muuten olisikaan ollut mitään jännäämistä, mutta poika ei osaa enää yrityksistä huolimatta juoda tuttipullosta ja tähän asti pieni on syönyt 2-3 tunnin välein. Tehtiinkin niin, että saatiin kyyti ravintolaan, syötin pojan autossa perillä ja oltiin miehen kanssa takaisin kotona 2,5 tunnin päästä juuri sopivasti ruoka-aikaan. Kumma juttu miten noinkin lyhyt "oma-aika" piristi kummasti ja sitten hyvin, keskeytyksettä syöneenä oli ihanaa tulla takaisin kotiin pojan luokse. Tämä on toistaiseksi pisin aika, jonka olen ollut erossa pikkumiehestä.

Viikonloppuna jääkaappi ammotti tyhjyyttään, joten piti taas soveltaa ruoan suhteen. Kotoa löytyvillä aineksillä sain kuitenkin aikaiseksi erittäin nopean ja melko herkullisen katkarapupastan. Tässäpä ohje.

Katkarapupasta

300 g fettuccine tuorepastaa
1 pussi (180 g) katkarapuja
1-2 valkosipulinkynttä
4-5 annospalaa pakastepinaattia
öljyä
1-2 rkl sitruunamehua
2-3 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja
2 dl ruokakermaa

Lorauta pannulle öljyä ja lisää katkaravut öljyyn paistumaan. Lisää sekaan murskatut valkosipulinkynnet, pinaatti, aurinkokuivatut tomaatit ja sitruunamehu. Anna paistua hetki. Lopuksi lisää kerma ja sekoita kunnes kastike on kuumaa. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on kiehunut, sekoita kastike pastan sekaan ja ruoka on valmis!

Mukavaa päivää!

Lapsi

Meidän perheen uusin tulokas on nyt 4,5 kk vanha pikku prinssi, jota kutsun blogissa nimellä A. Rakas syntyi lokakuussa mitoilla 4505 g / 55 cm ja kasvu on jatkunut hurjaa vauhtia. 4 kk neuvolassa mitat olivat jo 8430 g ja 68,5 cm. Vanhempien käsilihakset ovat saaneet hyvää treeniä :)
Elämä vauvan kanssa on mennyt tähän asti todella hyvin. Pikkuinen on suurimman osan ajasta hyvällä tuulella, juttelee ja naureskelee paljon. Tähän asti olen täysimettänyt, vaikka soseita olisi voitu alkaa jo maistelemaan. Yritän täysimettää niin lähelle 6 kk, kun vain jaksan ja poika pysyy tyytyväisenä. Yöt ovat olleet viime aikoina vähän katkonaisempia kuin aikaisemmin, kun A:lla tuntuu olevan nälkä kahden tunnin välein. Välillä yöt ovat parempia ja välillä huonompia. Haluaisinkin kuulla milloin muut ovat aloittaneet soseiden maistelemisen ja onko kiinteiden aloittamisella ollut vaikutusta yöuniin. Kertokaa omia kokemuksia.

Ihanaa viikonloppua sinulle!