Eniten ärsyttää kaikki

Tämä pimeys, harmaus ja loska alkavat varmaan vaikuttaa minuun todella, koska olen huomannut viime aikoina olevani melko negatiivinen ja pessimistinen ihminen. Huomaan huokailevani pitkin päivää seuraavia fraaseja "ei ole todellista", "ei voi olla totta", "anna mun kaikki kestää" :D  Annankin siis alkuun varoituksen tästä tekstistä. Tähän tekstiin on koottu muutama valituksen ja ärsytyksen aihe. Teksti on tarkoitettu helpottamaan omaa oloa. Pidän blogia itseäni varten ja pidätän itselläni oikeuden valittaa täällä välillä positiivissävyisempien kirjoitusten välissä. Kaikki valituksen aiheet eivät ole isoja, mutta ovat saaneet minut viime päivinä ärsyyntymään. Enemmän tai vähemmän.

Kurainen koira, joka ravistelee itsensä pyykkitelineen vieressä, jossa on valkopyykit kuivumassa. Puhtaan valkoisesta lakanasta tuli ruskeapilkullinen lakana. (Haluan ison kylpyhuoneen/erillisen kotihoidon huoneen, jossa pyykit voi kuivata olohuoneen sijaan.)

Pieni kivi eteisen lipaston päällä, jonka unohdin ja laitoin päälle vaippalaatikon. Käänsin laatikkoa avatessani sitä ja kuulin kuinka kivi raapi pöydän pintaa. Siinä vaiheessa oli liian myöhäistä heittää kivi roskiin. Tämä lipasto taisi olla meidän ainoa täysin ehjä ja puhdas huonekalu.

Ihana asunto meni toisille ostajille. Olisi pitänyt tarjota enemmän! Vaatimustaso on nyt aika korkealla uuden kodin etsimisessä. Asunto, josta teimme tarjouksen olisi ollut lähes täydellinen tähän elämäntilanteeseen. Ensi kerralla sitten.

Töihin paluu häämöttää ja saan pitää kesälomani vasta syyskuussa. Olen ilmoittanut palaavani töihin kesäkuun alussa (tosin vain 50 %:lla työajalla). Minulle on kertynyt ensi lomakaudelle kaksi viikkoa lomaa ja olisin halunnut pitää ne edes osittain mieheni kanssa yhtäaikaa. Sillä ei olisi ollut väliä missä vaiheessa kesää olisimme lomalla olleet. Esimies kuitenkin ilmoitti ettei halua päästää minua lomalle ennen syyskuun puolta väliä, kun hän on varannut minulle kesäksi muiden lomailijoiden tuuraamisen. Olisihan tuo ollut mukavaa olla kotona pidempäänkin (varsinkin kesän ajan), mutta kun tästä oman lapsen hoitamisesta ei tunnetusti makseta maltaita ja säästöt ovat huvenneet hitaasti, mutta varmasti.

Siinä oli muutama ensimmäiseksi mieleen tullut pikkujuttu. Olen kyllä onnellinen siitä, että meillä ylipäänsä on asunto pään päällä, vaikka pyykit ja muu tavara onkin usein tiellä. Ja siitä, että meillä on ollut mahdollisuus ostaa huonekaluja, joista pidämme eikä vain halvinta jonka saa. Ja tiedän, että asuntoja tulee ja menee, eikä kaikilla ole mahdollisuutta ikinä edes ostaa omaa asuntoa. Tiedän myös, ettei kaikilla ei ole sitä työpaikkaa, jonne mennä. Olen siis kiitollinen näistä jokaisesta asiasta, mutta ärripurri nostaa välillä päätään ja pienet asiat kiukuttaa. Kyllä se taas tästä, kun kevät tulee ja ystävämme aurinko alkaa näyttäytymään useammin :)