Kierros yläkerrassa

Vihdoin ja viimein on luvassa kuvia uudesta kodista. Vastoin sisustusbloggaajien täydellisistä kodeista otettuja täydellisiä kuvia, esittelen teille meidän talon keskeneräisimmät ja muutosta vaativimmat huoneet tai oikeastaan koko yläkerran. Kun muutimme tähän taloon, ajatuksena oli että talo kelpaa meille aluksi sellaisena kuin on, emmekä ala tekemään edes pientä pintaremonttia, vaikka lasikuitutapetit ja kirsikan värinen punainen parketti ovat kaikkea muuta kuin mitä itse pinnoiksi valitsisin. Ainoa ilmeenkohennus heti muuttamisen jälkeen tehtiin alakerran huoneeseen maalaamalla seinät, joiden keltainen väri ei sopinut muuhun alakerran tyyliin eikä meidän sisustukseen ollenkaan. Satuin saamaan kaverilta maalinjämiä sen verran, että yksi iso vajaa purkki riitti hyvin huoneen maalaamiseen. Alakerta oli muuten ihan hyvässä kunnossa (muutamia edellisen asukkaan kissan raapimia listoja lukuunottamatta). Yläkerrassa ei ole muuta kuin aula ja makuuhuoneet, niin ajattelimme ettei ole niin väliä miltä siellä näyttää, kun siellä ei kuitenkaan vietetä aikaa.

Nyt kun ollaan asuttu tässä vajaa kolme kuukautta, alkaa yläkerrankin seinien värit häiritsemään ja kovasti tekee mieli tarttua maalipensseliin. Haaveilen myös yläkerran aulatilan yhden seinän paneloimisesta valkoisella helmipaneelilla ja kiinteiden sälekaihtimien asentamisesta kaikkien yläkerran ikkunoiden väleihin. Nyt makuuhuoneissa on irralliset puiset sälekaihtimet ikkunoiden etupuolella, joista suurimmasta osasta sälekaihtimien avaaja-sulkijakeppi on irronnut kokonaan. Yksi asia kuitenkin kerrallaan. Tässä teille esittely yläkerrasta sellaisilla pinnoilla, mitä ne olivat kun taloon muutimme (ja ovat siis edelleen, kunnes tartumme toimeen). Makuuhuoneet ovat todella isoja ja viistokatto tuo omat haasteensa huoneiden järjestämiseen varsinkin, kun minulla ei ole semmoisista kokemusta.

Ensin kuvat meidän makuuhuoneesta, joka on ainoa lähes valmis huone ylhäällä. Nukumme koko perhe samassa huoneessa, eikä suunnitelmia pikkumiehen siirtämisestä omaan huoneeseen ole tehty. Tämä järjestely sopii meille kaikille hyvin. Siirsimme pojan nukkumaan isojen poikien sänkyyn reilu kuukausi sitten ja pinnasänky on jäänyt "varasängyksi". Eipä ole poika kaivannut sinne takaisin, joten joutaisi purkaa varastoon.

Sitten toinen makuuhuone, joka on tällä hetkellä tyhjillään ilman lämmitystä toimien vaatehuoneena. Seinien sinapinkeltaiselle värille on ehdottomasti tehtävä jotain ennen kuin huonetta voi ottaa mihinkään käyttöön. Se mihin käyttöön huone lähitulevaisuudessa tulee, on vielä auki. Koska A ei ole vielä ainakaan hetkeen menossa sinne nukkumaan ja leikitkin on alakerrassa, haluaisin itselleni kovasti omaa askartelu-/ompelu-/näpertelynurkkaa, joka voisi olla tuolla huoneessa. Katsotaan mitä aika näyttää ja mitä ideoita meille huoneen suhteen tulee.

Yläkerran aula on mukava lisätila ja minulla on aika tarkka visio millaiseksi aulan haluaisin laittaa. Haaveilen voivani toteuttaa valkoisen unelman siellä, kun alakertaan en lapsen ja kuratassu koiran takia voi niin paljoa valkoista sisustukseen tuoda kuin haluaisin. Vähän paneelia seinään, valkoinen sohva, vaalea iso matto, nätti valaisin, tv-taso, tv ja sohvapöytä. Näillä pääsisi jo hyvää alkuun. Vielä kun löytyisi sitä rahaa kaikkien ideoiden toteuttamiseen :D Aloitetaan siitä seinien maalaamisesta. Haalean keltaiset seinät ovat toki paremmat kuin sinapin keltaiset, mutta ei siltikään sopivat meidän makuun.

Portaiden vieressä on tämmöinen matala ja pimeä piilonurkka, joka toimii hyvin varastotilana tai vaate"kaappina", kunhan valaistus laitettaisi käyttötarkoitukseen sopivaksi. Kertokaa ideoita mitä tuolla tilalla voisi tehdä?

Mummon vanha keinutuoli kaipaisi uuden kankaan riemunkirjavan pehmusteen päälle. Ongelmaksi on muodostunut se etten omista ompelukonetta, ja vaikka omistaisin, en ole ommellut ompelukoneella yläasteen jälkeen. Hätävaraksi heitin pehmusteen päälle toisen mummoni virkkaamaan pitkän kaitaliinan.

Virkkaamisen ja neulomisen alkeet olen tosin palauttanut mieleeni ja annan lankojen mieluusti olla esillä kauniissa korissa.

Tämä sivupöytä on myös mummoni peruja. Pöydän on luultavasti tehnyt isoisoisäni, joten pöydällä on paljon tunnearvoa. Minun tekisi tietenkin mieli maalata pöytä valkoiseksi tai harmaaksi, mutta taistelen vielä sen ajatuksen kanssa. Tämä pöytä on ollut punainen niin kauan kun sen muistan ja pelkään että pöytä menettää värinvaihdoksen myötä osan muistoista, joita se nyt tuo mieleen. Olkoon siis tuollainen ainakin siihen asti, kunnes se löytää oman paikkansa meidän kodista.

Siinäpä se oli. Paljon tilaa, josta vain vähän hyötykäytössä. Alakerran esittelyn teen sitten, kun saamme sohvaepisodin päätökseen.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!