perjantai 31. tammikuuta 2014

Malttamaton unelmoija

Olen muutaman kerran aiemmin täällä blogissa kertonut nykyisestä kodista sekä maininnut asuntokuumeestani. Näihin teksteihin pääset tästä ja tästä. Asunnonvaihtaminen alkaa olla ajankohtaista lapsen kasvaessa, tavaramäärän lisääntyessä ja putkiremontin lähestyessä. Pieni kaksio rupeaa käymään todella ahtaaksi meidän perheelle, mutta päätöksenteko ei ole yhtään niin helppoa kuin luulisi.

Olemme katselleet asuntoja ja käyneet joissain asuntonäytöissä, mutta itsestä tuntuu että olen ihan hukassa kaikkien vaihtoehtojen kanssa. Minulla on aina ollut unelma omakotitalosta vähän etäämmällä nykyisestä asuinalueesta. Nyt en kuitenkaan tiedä olisiko minusta lopulta omikotitaloasujaksi, kun hommat ja työt eivät loppuisi tekemällä. Aina saisi olla jotain korjaamassa tai pihaa hoitamassa. Kauempana asuessa toinen auto olisi välttämätön. Omakotitaloasuminen ei siis taida olla paras ratkaisu laiskalle, mukavuudenhaluiselle ja helppoa asumista arvostavalle, vaikka oma rauha, iso piha ja tila houkuttelevat kovasti. Muut vaihtoehdot ovat pari- tai rivitaloasunto. Kelpaisi ainakin väliaikaiseksi asunnoksi hyvin, kunhan asunto täyttäisi kriteerit ja tuntuisi kodilta. Tämä onkin ehkä se suurin ongelma. Minulle koti on todella tärkeä paikka ja asuntoon astuessa täytyy tuntua siltä, että on tullut kotiin. En halua maksaa itseäni kipeäksi asunnosta, jossa en viihdy ja joka ei tunnu omalta. Tähän mennessä sellaisia kodilta tuntuvia asuntoja ei vain ole tullut vastaan niillä alueilla, joilta olemme asuntoa etsineet. "Remontoijan unelmia" on kyllä tarjolla, mutta onko asunnon täysremontti kaiken rahan, ajan ja vaivan arvoista? En ole ikinä tehnyt maalaamista ja tapetoimista kummempaa remonttia, niin aika paljon opeteltavaa siinä olisi.

Asioita asunnossa, joista unelmoin (nämä kaikki eivät valitettavasti kuitenkaan varmasti toteudu):

  • tila ja avaruus
  • avokeittiö
  • hyvä kunto
  • oma sauna
  • takka <3
  • astianpesukone
  • lämmitysmuotona hyvin mielellään kauko- tai maalämpö
  • 1-kerroksisuus ISO plussa
Yllämainittujen lisäksi asunnon on sijaittava rauhallisella lapsiystävällisellä alueella hyvien ulkoilumaastojen vieressä. Alla kuva unelmien talosta.

Kuva täältä
Tunnen itseni todella itsekkääksi, ahneeksi ja kiittämättömäksi, kun vaadin asunnolta niin paljon. Pitäisi olla onnellinen, että on edes katto pään päällä. (Ja kyllä olenkin.) En vain voi sille mitään, että kodilla on minulle todella suuri merkitys ja haluan sen olevan meidän (lue minun) näköinen.

Tiedän kyllä, että unelmien koti saattaa tulla vastaan mikä päivä vaan, mutta en millään malttaisi odottaa. Millaisessa asunnossa te asutte? Mitkä ovat oman kotinne parhaat ja huonoimmat puolet?

4 kommenttia:

  1. Me ostettiin miehen vanhempien omakotitalo tossa pari vuotta sitten, kun he rakensivat itselleen vähän pienemmän kodin. Parhautta ehdottomasti on isot tilat sisällä ja ulkona ja meillä on kyllä ihan unelma tonttikin, kun ei ole ihan vieressä naapureitakaan :) huonoja puolia vanhassa talossa tietysti se, ettei ihan kaikkiin sisäpohjaratkaisuihin pysty vaikuttamaan, kaipaisin ainakin isompaa ja toimivampaa kodinhoitohuonetta. Kai sen täydellisen kodin saa vaan rakentamalla ihan itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omakotitalo kyllä kuulostaa niiiin hyvältä! Tuo tila on juurikin se mitä kaipaan, niin sisällä kuin ulkonakin. Itse myös toivoisin, ettei naapurit olisi niin liki että omista ikkunoista näkee naapurin ikkunoista sisään ja omalla pihalla on kuin jollain näyttämöllä naapureiden katseltavana. Pidän kyllä naapureista ja yhteisöllisyydestä, mutta tarvitsen myös omaa tilaa. Talon rakennuttaminen kyllä houkuttelee, mutta en tiedä miten meidän hermojen siinä hommassa kävisi xD

      Poista
  2. En yhtään ihmettele kaipausta isompaan asuntoon, jos pienen poikasenne kanssa olette kaksiossa asuneet tähän asti. Eikä nuo sinun kriteerit ole mitään kauhean suureellisia, ihan järkeviä haaveita siis.
    Meillä on rivitalokolmio reilu 80 neliötä ja välillä naureskellaan, että mites tänne mahdutaan. Silti ei tunnu, että olisimme mitenkään "suuruudenhulluja".. Monella muulla lapsiperheellä on vielä enemmän tilaa. Fakta on kuitenkin se, että me viihdytään erittäin hyvin tässä asunnossa ja tilaa oikeasti on.. se on vaan järjestelykysymys. Ainoa, mikä tympii nykyisessä asunnossamme on säilytystilan vähyys... (vai onko ongelmana ennemminkin meidän tavaran paljous...?).

    Meidän kodin parhaat puolet ovat valoisuus, neliöiden käyttö on järkevää (paitsi se säilytystila..), eli asunto avautuu aika kauniisti heti eteisestä, mutta itse eteinen ei niele valtavaa määrää neliöitä, makuuhuoneet ovat hyvän kokoiset ja pienellä pintojen laitolla ollaan saatu tästä varsin oman näköinen. :)

    Kyllähän mekin haaveillaan välillä omakotitalosta, mutta kovin kovin kallistahan se on.. Ja rivitalossa on toisaalta puolensa (pieni piha, jossa voi vähäsen toteuttaa itseään, mutta ruohonleikkuuta ei ole mahdottomasti ja ruohonleikkurikin on taloyhtiön puolesta, samaten kun muitakin värkkejä on taloyhtiön yhteisiä..) Toistaiseksi ainakin hyvä on näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienessä kaksiossa asutaan juu ja ihan hyvin mahduttiin ensimmäinen vuosi lapsenkin kanssa, kun pikkumies ei vielä pahemmin liikkunut, eivätkä lelut vallanneet koko olohuonetta. Nyt kuitenkin alkaa tuntumaan, että tila loppuu kesken ja kaipaan todella avaruutta, jota ei näillä neliöillä voi saada. Muuten nykyinen koti on kiva ja asuinalue hyvä, vaikka vähän syrjempään haluaisinkin. Ja naapurustoa jää ikävä, kun tästä joskus muutetaan. Harvoin voi noin naapureista sanoa.

      Säilytystilaa ei varmaan voi koskaan olla liikaa, kun aina tuntuu että se loppuu kesken :D Kumma miten ne kaapit, vaatehuoneet ja varastot pikkuhiljaa täyttyvät kaikesta tavarasta. Teidän koti kuulostaa sopivan oloiselta teidän kokoiselle perheelle. On onni, jos löytää kodin jossa oikeasti viihtyy hyvin <3

      Poista

Kiitos viestistäsi!