Äitikaverit

Lapsen kanssa kotona ollessa toiset pienten lasten äidit ovat korvaamaton vertaistuki ja apu jaksamiseen. Ennen lapsen syntymää kuulin useita juttuja siitä, kuinka toiset äidit ovat niitä pahimpia. Ne arvostelevat, syyttelevät ja ovat itse maailman parhaita äitejä. Reilun vuoden äitinä olon jälkeen en ole törmännyt yhteenkään tällaiseen äitiin. En tiedä olenko itse niin naiivi ja sinisilmäinen, etten huomaa arvostelua ja piikittelyä, mutta omat kokemukset toisten äitien seurasta ovat vain positiivisia. Olen ollut toisten äitien kanssa tekemisissä blogin lisäksi muskarissa, kerhossa, vauvajumpassa, vauvauinnissa, ystäväpiirissä sekä naapureiden kanssa ja jokainen äiti on ollut todella mukava ja ystävällinen. En kyllä yleensäkään ole sellainen ihminen, joka vetää herneitä helposti nenäänsä (paitsi joistakin isovanhempien kommenteista), mutta syytäkään ei ole ollut. En ole saanut osakseni kritisointia ja arvostelua vaan tukea ja kannustusta. Ja niin sen mielestäni kuuluisikin ollakin. Itse olen myös (ainakin omasta mielestäni) ollut arvostelematta toisten tapaa olla vanhempia.

Lasten kanssa, niin kuin elämässä yleensä, ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Jokaisen perheen ja vanhemman täytyy löytää ne itselleen sopivimmat ja parhaimmat tavat toimia. Se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi muilla. Se että minä halusin imettää lastani mahdollisimman pitkään ei tarkoita, että tuomitsen ne, jotka syystä tai toisesta imettävät lastaan vain vähän aikaa tai eivät ollenkaan. Enkä katso pahalla niitä, jotka eivät pysty tai halua hoitaa lastaan kotona vanhempainvapaan jälkeen. Asia toimii myös toisin päin. En pahoita mieltäni siitä, että toinen äiti kehuu lapsensa uusia taitoja, vaikka meidän lapsi ei niitä vielä osaisi. Tai siitä, että joku äiti sanoo tekevänsä kaikki ruoat itse ja minä syötän lapselle luvattoman usein purkkiruokia. En tule kateelliseksi siitä, että jonkun toisen lapsi nukkuu yöt kuin tukki aamuun asti ja meillä on takana vasta yksi kokonainen yö. Jokainen vanhempi on varmasti todella ylpeä omasta lapsestaan ja ylpeyden aiheet halutaan jakaa muiden kanssa. Toisen onni ja ilo ei ole minulta pois.

Itse olen saanut muilta samanikäisten lasten äideiltä korvaamatonta tukea ja kannustusta kysymyksiin ja ongelmiin, joita tähän mennessä on tullut eteen. Meidän perhe on onneksi selvinnyt ensimmäisestä vuodesta todella helpolla, mutta joitakin asioita on ollut helpottavaa jakaa äitikavereiden kanssa. Huonot yöunet, yösyöttöjen lopettaminen, flunssat, syöminen ja lapsiperheen arki ovat kaikki asioita, joita vain toinen samassa tilanteessa oleva voi täysin ymmärtää. Miten paljon enemmän olisinkaan murehtinut asioita, jos en olisi voinut jakaa niitä ystävien kanssa. Toivottavasti yhteydenpito säilyy lasten kasvaessakin.

Huomenna on luvassa lisää mukavia hetkiä hyvässä äiti-lapsiseurassa, kun menemme naapurin äidin ja heidän kahden lapsen kanssa lounaalle läheiseen kauppakeskukseen. Se onkin jo neljäs kerta tällä viikolla, kun näemme eikä vielä kyllästytä. Millaisia kokemuksia teillä on toisista äideistä? Kaipaatteko seuraa toisita äideistä vai viihdyttekö hyvin keskenään lapsen kanssa?