Nuhanenät

Täällä on pari päivää mennyt niiskutellen. Toissapäivänä minulla alkoi tulla kurkku kipeäksi. Litkin kurkkukipuun inkiväärijuomaa, joka auttoi muuten todella hyvin. Pilkoin noin senttimetrin pituisen kuoritun inkiväärinpalan mukin pohjalle, kaadoin päälle keitettyä vettä ja lirautin sekaan hunajaa. Kurkkukipu katosi jo juomaa juodessa ja hengitystiet aukesivat höryä hengitellen. Suosittelen! Itse kokeilin inkivääriä kurkkukivun lievittämiseen ensimmäistä kertaa ja kokeilen kyllä jatkossakin, jos flunssa meinaa tulla. Onneksi löytyi vihanneslokerosta pieni pala inkivääriä. Nyt on kurkkukipu lähes kadonnut, mutta flunssa jatkui tuttuun tapaan nuhalla ja nenän tukkoisuudella. Tänään alkoi myös A:n nenä vuotamaan, joten eiköhän tuo isimieskin saada vielä seuraksi sairastamaan.

Sairastelusta huolimatta aloitettiin viime yönä unikoulu vol. 2. Sain taas tarpeekseni yöheräilyistä ja nyt aion pysyä tiukkana, enkä sorru antamaan maitoa yöllä. Olen muutenkin lopettelemassa imettämistä, niin tuntuu hölmöltä herätä yöllä ruokkimaan, kun päivisinkin pikkumies saa pääasiassa vain korviketta. Iltaisin ja aamuisin olen antanut tisumaitoa, mutta muuten mennään korvikkeella.
Viime yönä nukuin itse olohuoneessa ja mies hoiti yöheräämiset. Yö menikin paremmin kuin etukäteen pelättiin. A kitisi kyllä puoli kahdesta viiteen vähän väliä, mutta huuto ei yltynyt mahdottomaksi. Itse sain nukuttua paremmin kuin pitkään aikaan, kun en kuullut jokaista inahdusta ja kahahdusta makuuhuoneesta :D Ensi yönä mieheni tarvitsee paremmat yöunet huomista pitkää työpäivää varten, niin joudun itse hoitamaan seuraavan yön :/ Toivottavasti yö menee yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Pitää itsekin painua suihkun kautta pehkuihin, että saa edes alkuyöstä levättyä hetken.

Luovutin

Olen todella pettynyt itseeni. Unikoulu meni hukkaan ja nyt ollaan taas lähtöpisteessä :( Annoin viime yönä periksi ja imetin poikaa kolme kertaa. Tässä tekstissä kertomani kamalan yön jälkeen oli pari parempaa yötä, mutta ne oli vain hetken ilo. Tällä viikolla yöt ovat olleet todella levottomia. A on herännyt itkemään monta kertaa yössä, eikä hän ole rauhoittunut edes syliin. Poika huutaa, potkii ja rimpuilee itsensä hikiseksi, kunnes jossain vaiheessa nukahtaa hetkeksi. Uni on kuitenkin todella kevyttä, koska A havahtuu pienimpäänkin ääneen ja peiton kahinaan. Sitten alkaa taas huuto. Viime yönä yritettiin puolitoista tuntia saada poikaa rauhoittumaan tuloksetta. Lopulta luovutin ja annoin maitoa. Harmittaa kovasti. Poika nukahti samantien ja nukkui siitä sitten 3,5 tuntia eteenpäin, kunnes taas annoin maitoa. Tiedän, että ei olisi pitänyt turvautua imettämiseen, mutta väsyneenä tuli luovutettua. Mies oli siinä vaiheessa jo siirtynyt olohuoneeseen nukkumaan, että saisi levättyä edes hetken ennen työpäivää.

Nämä itkut eivät ole voineet johtua korvikkeesta, kun en antanut korviketta alkuviikosta ollenkaan. Saattaa siis olla eroahdistusta. Luulisi vaan, että silloin syliinottaminen rauhoittaisi. Mutta ei. Nyt vaan peukut pystyyn, että seuraava yö menisi edes vähän paremmin. Aion kyllä imettää tänäkin yönä, jos tarvitsee. Täytyy kerätä vähän voimia, että jaksaa aloittaa unikoulun alusta. Se hoidetaan varmaan niin, että siirryn itse olohuoneeseen nukkumaan ja mies rauhoittelee poikaa. Sen aika ei kuitenkaan ole tulevana yönä. Pakko levätä hetki.
Voimia muillekin levottomien öiden kanssa kamppaileville! Tämäkin on vain vaihe, joka menee ohi, vaikka se nyt rankkaa onkin.

Imetyshuolia ja huonoja öitä

Ehdin jo hetken iloita paremmin nukutuista öistä, mutta tällä viikolla täällä ei ole pahemmin nukuttu. Näyttää siltä, että ollaan menossa vauhdilla takapakkia siitä, mihin unikoulun avulla päästiin. Koko viikko on öisin heräilty parin tunnin välein ja päiväunetkin on pääsääntöisesti olleet vain puolen tunnin mittaisia. Tässä alkaa taas väsymys painaa. Viime yönä pikkumiehellä oli huutokonsertti kolmesta viiteen. Oltiin sitten koko perhe yöllä pari tuntia hereillä. Ei auttanut silittely, syli, tissi, särkylääke, viereenottaminen, soittolelu, äiti eikä isi. Lopulta itki lapsen lisäksi äitikin. Olin fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt monetta yötä putkeen kestävään väsytystaisteluun, että en enää saanut pidettyä itseäni kasassa. Onneksi mies otti sitten ohjat käsiinsä, niin sain koota itseni. Lopulta poika rauhoittui, kun otin hänet uudelleen rinnalle.

Yöllisten itkujen aiheuttajana saattavat olla puhkeavat hampaat, eroahdistus tai liikkumaan opettelu. Nukahtamiseen liikkuminen on ainakin vaikuttanut. Ryömimisen lisäksi pikkumies on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten. Viime öisen heräilyn syyksi epäilen kuitenkin eniten äidinmaidonkorviketta. Kyllä. Päädyin eilen antamaan korviketta 10 kuukauden imetyksen jälkeen. Viime aikoina imettäminen on ollut kitinää ja poika on syönyt todella nopeasti. Luulen, että yösyöttöjen vähentyessä maidontulo on vähentynyt, eikä A saa tarpeeksi maitoa rinnasta. Korvike kelpasi hyvin nokkamukista juotettuna. Koko päivän aikana pikkuinen joi ehkä 100 ml korviketta. Eilisilta, viime yö ja tämä päivä ovat kuitenkin olleet niin itkuisia, että luulen korvikkeen laittaneen pienen mahan sekaisin. Vaippa tuli täyteen tavaraa aamuyöstä, mitä ei ole tapahtunut enää muutamaan kuukauteen. En tiedä kuinka yleistä se on, että korvike aiheuttaa vatsavaivoja, mutta en ihan heti uskalla testata uudelleen. Tai sitten täytyy antaa korviketta alkuun todella pieninä annoksina vaikka puuroon sekoitettuna. Onko teidän lapsille tullut vatsavaivoja äidinmaidonkorvikkeesta? Miten imetyksen vähentäminen on muuten onnistunut?

Onneksi sain aamulla nukkua pidempään, kun mies hoiti aamutoimet. Mies sitten vuorostaan otti päiväunet päivällä. Pikkumiehellä koko päivä oli enemmän tai vähemmän itkuinen. Mikään ei tuntunut olevan hyvin, eikä mikään ollut kivaa. Itsestä tuntui todella raskaalta yrittää viihdyttää A:ta koko ajan ja silti toista vaan suretti. Leikittiin, luettiin, laulettiin, syliteltiin, käveltiin, seisottiin ja peuhattiin sängyllä. Iloa kesti korkeintaan 5 minuuttia ja sitten tuli taas itku. Kovasti poika tuntui olevan syliä vailla, kun ryömi syliin useamman kerran tai roikkui lahkeessa lohduttomasti itkien. Miten avuttomaksi sitä voikaan tuntea itsensä, kun oma lapsi itkee eikä osaa auttaa. Nyt täytyy vain toivoa, että tämä yö ja huominen menisivät paremmin. Ainakin ilta vaikutti lupaavammalta. Lähden tästä suihkun kautta nukkumaan, jos saisi nukuttua edes pari tuntia putkeen.

Unikoulu, yöt 3 ja 4

Unikoulua on nyt takana neljä yötä ja suunta on parempaan päin. (Nyt koputan puuta, pidän peukut pystyssä ja mitä kaikkea sitä nyt pitääkän tehdä ettei mennä takaisin huonompaan, kun sanoin tuon ääneen...) 3. yönä A heräsi yöllä kolme kertaa ennen neljää, mutta rauhoittui silittämällä takaisin nukkumaan alle viidessä minuutissa. (Näin muistelen ainakin jälkikäteen.) Syömään poika heräsi sitten viiden jälkeen, jonka jälkeen nukuttiin vielä pari tuntia. Viime yönä herätyksiä oli kaksi ennen neljää ja molemmilla kerroilla pikkuinen nukahti takaisin parissa minuutissa. Kolmas herätys tuli neljän jälkeen, jolloin annoin maitoa ja aamuherätys tuli vasta kahdeksalta. Yöt on saatu jo paljon paremmiksi, mutta nukahtaminen iltaisin on edelleen hankalaa. Eilenkin tuli hirveä huuto, kun pojan jätti yksin nukahtamaan. Kun menin makuuhuoneeseen lukemaan lehteä pinnasängyn viereen, niin A vain pyöri ja kieri sängyssä ja hymyili minulle, jos satuin vahingossa vilkaisemaan silmiin. Reilu puolituntia meni ja sitten pieni rauhoittui nukkumaan.

Meidän perheessä nukutaan nyt siis öisin pidempään kuin kaksi tuntia kerrallaan. Ihanaa! Päivisin on paljon enemmän energiaa touhuta, mennä ja tehdä asioita kuin vielä viikko sitten. Toivotaan, että takapakkia ei tule vaan päästäisi pikkuhiljaa nukkumaan yöt kokonaan putkeen. Vähän pelkään, että miten isäkuukauden aikana tehtävät reissut ja vieraat yöpaikat vaikuttavat öihin :/ Nyt on päästy niin hyvään vauhtiin, että harmi jos joudutaan aloittamaan homma kesän jälkeen alusta. Pitää mennä yö kerrallaan ja tehdä mitä pitää tehdä.

Voimia ja jaksamista muihinkin perheisiin, jossa taistellaan yöheräämisiä vastaan!

Unikoulu, yöt 1 ja 2

Unikoulun pitäminen aikaistui viikolla, kun aloin olla todella väsynyt yöheräilyihin ja viimeiset kolme iltaa pojan nukahtaminen on ollut hankalaa. Perjantaina nukutin poikaa tunnin, lauantaina 30 minuuttia ja eilen 25 minuuttia. Heti kun olen kääntänyt selän lähteäkseni pois makuuhuoneesta, on alkanut kova itku ihan kuin sanoen "äitiiiii...älä jätä minua yksin". Tähän asti (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) A on nukahtanut itsestään alle kymmenessä minuutissa, kun olen jättänyt lapsen kylläisenä omaan sänkyynsä. Nyt kun nukahtaminen on ollut hankalampaa, olen istunut pinnasängyn vieressä lukemassa lehteä tai selailemassa tablettia ja silittänyt poikaa tarvittaessa. Sitten A on pikku hiljaa rauhoittunut nukkumaan. Reilu kuukausi sitten nukahtaminen oli yhtä vaikeaa kuin nyt on muutaman illan ollut, mutta illat palautui normaaleiksi muutamassa päivässä. Ollaan kyllä päästy todella helpolla, kun pikkuinen on yleensä nukahtanut iltaisin niin helposti. Nukuttaminen pitkän kaavan mukaan on todella raastavaa, kun on itsekin väsynyt ja haluaisi vain hetken omaa aikaa ennen nukkumaan menoa. Onneksi ei sentään tarvitse kannella lasta, niin kuin joidenkin lasten kanssa tehdään...

Lauantai-iltana sitten päätettiin mieheni kanssa, että nyt meillä aletaan nukkua öisin pidempiä kuin 2 tunnin pätkiä ennen kuin ollaan molemmat ihan väsyneitä. Sanoin, että syötän lapsen ensimmäisen kerran aamuyöllä aikaisintaan neljältä. Käytiin vielä pikaisesti selaamassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton unikouluohjeet. Mies lupautui hoitamaan ensimmäisen yön. Vaihdettiin sängyssä puolia niin, että mies nukkui pinnasängyn vieressä ja itse nukuin kauempana lapsesta. Yöheräilyt sujuivat paljon paremmin kuin olin pelännyt. Ensimmäinen herätys tuli heti klo 23 jälkeen. Mies silitti poikaa ja piti hetken sylissä (sylittelystä itku vain yltyi) ja A rauhoittui 15 minuutissa takaisin nukkumaan. Toisella kerralla rauhoittuminen tapahtui noin 5 minuutissa ja kolmannella kerralla noin 20 minuutissa. Neljäs herätys tuli sitten klo 4.50, jolloin imetin lapsen ja sen jälkeen nukuttiin puoli kahdeksaan asti :) Toinen yö meni yhtä helposti. Kaksi ensimmäistä herätystä kesti alle 5 minuuttia ja kolmas herätys puoli tuntia, jonka jälkeen pirpana nukahti ehkä 10 minuutiksi, kunnes heräsi taas. Sitten kello olikin jo 4.10 ja annoin maitoa. Nyt pidetään peukut pystyssä, että suunta on vain parempaan päin. Olen kyllä kuullut, että kolmannen tai neljännen yön kohdalla tulee takapakkia, eikä tilannetta yhtään helpota uudet hampaat, jotka puskevat ylhäältä läpi :/ Kerron taas kuulumisia, kun ollaan pari yötä kokeneempia unikouluttajia :)

8 kk neuvola ja rokotus

Eilen käytiin pojan kanssa 8 kk neuvolassa ja uudet mitat ovat 9700 g ja 74,5 cm. Kasvu on onneksi vähän tasoittunut niin vaatteita ehtii käyttää enemmän kuin pari-kolme viikkoa ennen kuin ne jäävät pieniksi :) Kaikki oli muuten hyvin, mutta sain kuulla yösyötöistä, jotka meillä onkin tarkoitus lopettaa miehen jäädessä isäkuukaudelle ensi viikolla. Olen jo henkisesti varautunut valvomaan monta yötä ja otin jo valmiiksi mukaan unineuvontapuhelimen puhelinnumerot, kun omat voimat ja keinot lapsen yöheräilyiden lopettamiseen käyvät vähiin. En jotenkin tahdo uskoa, että pikkumies alkaisi nukkua öitä putkeen, kun on tottunut heräämään läpi yön 2-3 tunnin välein. Miten teillä on mennyt yösyöttöjen lopettaminen? Onko lapsi alkanut nukkumaan yöt putkeen vai onko heräilyt jatkuneet? Monta yötä lapsella meni tottua siihen, ettei yöllä saakaan maitoa?

Otettiin A:lle MPR-rokotus (tuhkarokko, vihurirokko ja sikotauti), kun lähdetään ulkomaille reissaamaan isimiehen isäkuukauden aikana. Vatvoin, mietin ja stressasin tätä rokotusasiaa vaikka kuinka kauan ja viime hetkeen asti. MPR-rokotushan annetaan normaalin rokotusohjelman mukaisesti lapselle 1- ja 6-vuotiaana. Ulkomaille matkustettaessa rokotus kuitenkin suositellaan otettavaksi yli 6 kk ikäisille vauvoille, jolloin tämän ylimääräisen rokotuksen lisäksi seuraavat rokotukset annetaan 1,5- ja 6-vuoden iässä. En ole kansallisen rokotusohjelman mukaisia rokotuksia vastaan, mutta suhtaudun kuitenkin varauksella kaikkeen, jossa puututaan luonnon omaan tapaan hoitaa asiat. En todellakaan sano, että haluaisin kuitenkaan mitään sairauksia lapselleni! Minua vain mietityttää kovasti mitä haittoja rokotteesta voi olla noin pienen elimistölle, jos se on tarkoitettu annettavaksi vasta 1-vuotiaana ja nyt lapsi saa rokotetta yhden ylimääräisen annoksen? Stressasin asiaa niin paljon, että olin valmis muuttamaan lomasuunnitelmat ja reissaamaan vaan kotimaassa. Mies kuitenkin odottaa reissua kovasti, eikä meillä välttämättä ole ensi kesänä mahdollisuutta lähteä yhdessä reissaamaan. Kun en ymmärrä lääketieteestä mitään, niin täytyy vain luottaa alan ammattilaisiin. Tämä on näitä asioita, jotka jäävät vaivaamaan mieltä teki niin tai näin. Toivottavasti kuitenkin parempi näin. Oletteko te ottaneet lapsillenne kaikki suositellut rokotukset, jättäneet joitakin ottamatta vai ottaneet vielä rokotusohjelman ulkopuolisia rokotuksia?