Anonyymiys

Siitä asti kun aloin kirjoittaa blogia, olen käynyt itseni kanssa keskustelua kuinka paljon haluan itsestäni ja varsinkin lapsesta blogissa kertoa ja paljastaa. Tiedän, että blogia on mukavampi lukea, jos kirjoittaja kirjoittaa omalla nimellään ja naamallaan, ja jos blogissa on kuvia tekstissä esiintyvistä henkilöistä. Pidän itsekin sellaisia blogeja mielenkiintoisempina. Silloin lukija pääsee ihan eri tavalla mukaan kirjoittajan elämään ja tutustuu tähän paremmin.

Koska kirjoitan tätä blogia ikään kuin päiväkirjaksi itselleni, haluaisin kovasti kertoa täällä mahdollisimman paljon meidän elämästä ja laittaa tänne kuvia minulle tärkeistä hetkistä ja ihmisistä. Kerta toisensa jälkeen päädyn kuitenkin siihen, että kirjoitan omaa blogiani anonyyminä enkä laita blogiin tunnistettavia kuvia itsestäni enkä lapsesta. Saatan vielä joskus muuttaa mieleni omien kuvien suhteen, mutta lapsen kuvien kanssa olen tiukempi. Vaikka minä mielelläni ylpeänä esittelisin teille kaunista poikaani ja jakaisin teidän kanssa hassun hauskoja kuvia, mielestäni se ei ole eettisesti oikein. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos lapsen kuvia käytettäisi väärin. Netissä kun ei voi valvoa, kuka kuvat kopioi ja mihin käyttötarkoitukseen. En myöskään pidä ajatuksesta, että lapsen kasvaessa joku tunnistaa hänet blogin perusteella. Minulla ei mielestäni ole oikeutta laittaa kaikkien nähtäville kuvia lapsesta, joka ei pysty vielä itse sanomaan haluaako hän kuvia itsestä muiden katseltavaksi. En ole laittanut kuvia pojasta edes Facebookiin, vaikka siellä kuvien väärinkäytön vaara onkin huomattavasti pienempi. Ehkä olen vain ylisuojeleva ja tiukkapipoinen äiti, mutta mielestäni parempi näin. En tuomiste muita, jotka tekevät toisin. Kukin saa tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.

Mukavaa viikon alkua kaikille!