tiistai 15. lokakuuta 2013

Imetys on ohi

Niin kauan kun olen lapsista haaveillut, olen pitänyt itsestään selvänä että yritän imettää lasta ainakin ensimmäiset kuukaudet. Mielestäni imetys on luonnollista ja äidinmaito parasta ravintoa vauvalle. Tiedän että imetys ei aina onnistu niin kuin on suunnitellut, mutta olin silti päättänyt yrittää. Meillä kävi todella hyvä tuuri, kun imetys lähti hyvin käyntiin jo lapsivuodeosastolla. Vastasyntyneen pikkumiehen piti hieman hakea oikeaa imuotetta kätilöiden ja lastenhoitajien avustuksella, mutta sekin löytyi parissa vuorokaudessa. Poika ei tarvinnut ollenkaan äidinmaidonkorviketta isosta koostaan huolimatta, vaan kasvoi hienosti äidinmaidolla. Rintani sopeutuivat uuteen tehtäväänsä hienosti, enkä tarvinnut rintakumia tai lanoliinivoidetta kertaakaan. Ja kyllä, osaan olla kiitollinen imetyksen helppoudesta, kun olen kuullut toisten äitien taisteluista imetyksen aloittamisen kanssa.

Täysimetin poikaa paria viikkoa vaille kuuden kuukauden ikäiseksi, jolloin aloimme antamaan soseita äidinmaidon ohella. Korviketta pikkuinen sai ensimmäisen kerran 10 kuukauden iässä. Tuon kymmenen kuukauden ajan olin täysin sidottu lapsen ruoka-aikoihin, koska pikkuherra ei koskaan oppinut juomaan tuttipullosta. Loppuaikoina meillä oli jo nokkamuki käytössä, mutta silloin en saanut enää pumppamalla tarpeeksi maitoa talteen. Pikkuhiljaa vähensin päivän imetyskertoja ja lisäsin vastaavasti korvikkeen määrää. Viimeisen kuukauden ajan A on saanut äidinmaitoa vain iltaisin nukkumaan menon yhteydessä. Pojan rinnalla viettämä aika lyhentyi päivä päivältä ja huomasin, että maitoa ei enää tule nimeksikään. Toissailtana kokeilin sitten laittaa pojan nukkumaan ilman iltatissittelyä ja omaksi hämmästykseksi poika nukahti yöunille ihan yhtä hyvin (tai huonosti) kuin aina ennenkin. Sama toistui eilen. Imetys on nyt siis virallisesti ohi.

Imetyksen lopettaminen on helpottavaa, mutta myös jollain tavalla haikeaa. Minulle se on taas yksi muistutus lisää siitä, että meidän vauvasta on tulossa iso poika. Itse olen kokenut imetyshetket rentouttavina äidin ja lapsen välisinä hetkinä, jolloin lapsi tankkaa itseensä maidon lisäksi turvaa, hellyyttä ja rakkautta. Olenkin huomannut, että jo imetyksen vähentyessä poika alkoi kaipaamaan enemmän syliä ja uniriepu (toimi myös imetysharsona) tuli tärkeämmäksi kuin aikaisemmin. Pikkumies kiipeää tai pyytää syliin todella usein ja hykertää onnesta, kun saa unirievun ennen päivä- ja yöunille menoa käteensä. Luulen, että sekä pojalla että äidillä on hieman totuttelua uuteen tilanteeseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!