Tiedän, että lapset ovat pieniä vain hetken ja olen yrittänyt nauttia tästä pikkulapsiajasta täysillä. Kun lapsi kiipeää syliin, rutistaa kovasti ja antaa ison märän kuolapusun. Lyödessään päänsä ojentaa kätensä kaivatessaan rakkautta ja lohdutusta juuri sinulta. Könyää vieressä peiton alla, kunnes painautuu ihan kiinni vartaloosi ja nukahtaa kokiessaan olonsa turvalliseksi. Tapailee sanoja ja kuulet lapsen sanovan selvästi "äiti", monta kertaa putkeen. Kertoo paljon asioita omalla kielellään ja eleillään, joista suurimman osan vain vanhemmat ymmärtävät. Juoksee nauraen päin, kun haluaa sinun kaappavan hänet isoon syleilyyn. Nauraa aidosti, jolloin tiedät lapsella olevan kaikki hyvin.
Onnellisempia hetkiä ei olekaan. Näitä hetkiä minulle tulee kova ikävä. Haluaisin olla näkemässä ne kaikki.
Ihanaa,että sinulla on mahdollisuus tehdä 50%. Muistan itsekin ne tunteet,ja miten itku kurkussa erosin lapsesta hoitoon jättäessä. Kaikessa raadollisuudessa,pikkuhiljaa elämä lähti kuitenkin rullaamaan uusissa kuvioissa. En itsekään olisi halunnut lähteä töihin,mutta pakko mikä pakko. Voimia uuteen elämänvaiheeseen. Anne
VastaaPoistaKiitos kommentista ja tsemppauksesta! En tiedä olisinko palannutkaan kesää vasten töihin, jos tuo 50 % työaika ei olisi onnistunut. Se on kuitenkin todella helppo aloitus töihinpaluulle verrattuna siihen, että pitäisi suoraan alkaa tehdä 80 % työaikaa tai täyttä päivää.
PoistaKyllähän se arki varmasti alkaa rullata omalla painollaan, kun me kaikki totumme uuteen tilanteeseen. Tuntuu vain että töihinpaluu olisi helpompaa, jos en olisi viihtynyt kotona niin hyvin ja olisin kaivannut töihin ja enemmän aikuista seuraa. Olen kuitenkin viihtynyt kotona loistavasti ja nauttinut ajasta lapsen kanssa todella paljon. Tuntuu kurjalta palata työelämään vastoin omaa ja luultavasti myös lapsen tahtoa.