Aika on kortilla

Nyt olisi muutama aihe takataskussa blogia varten, mutta aikaa ei tällä hetkellä löydy tarpeeksi blogille. Pitäisi tulla kirjoittelemaan Lapsimessuista, joilla kävin pojan kanssa viime perjantaina ja tein pari ihanaa lastenvaatelöytöä. Pihan kivetysprojekti on alkanut ja siitä haluaisin täällä kuvien kanssa kertoa. Yläkerran toisen huoneen (tuleva lastenhuone tai meidän makuuhuone) maalaus ja kalustaminen alkaa myös kuukauden sisään olla ajankohtaista (vihdoin yhdeksän kuukautta muuttamisen jälkeen), siitäkin siis mahdollisesti jossain vaiheessa ainakin ennen-jälkeen kuvia. Raskauskuulumisia olisi mukava päivittää, vaikkei mitään vatsan kasvamista kummallisempaa olekaan kerrottavana ja mitäs vielä...
Kokopäivätyö, perhe, erilaiset projektit ja muut urakat vaan tahtovat viedä kaiken ajan. Katsotaan palaanko aktiivisemmaksi bloggaajaksi jäätyäni taas äitiyslomalle kuukauden päästä.


Sen verran sain järjestettyä aikaa ja raaskin olla lapsesta erossa, että järjestin miehelle yllätystreffit viime lauantaina. Vein miehen ensin kokovartalohierontaan, koukkasimme Stockmanille ostamaan uutta kevättakkia miehelle (hänen toiveestaan, kun saimme shoppailla rauhassa kahdestaan), siitä kolmen ruokalajin illalliselle ja viimeiseksi teatteriin. Teki kieltämättä ihan hyvää olla hetki kahdestaan. Hassua miten kahdessa ja puolessa vuodessa on melkein unohtunut millaista elämä oli kahdestaan ennen lasta. Sitä pystyy keskittymään toiseen aikuiseen ihan eri tavalla ja keskustelemaan ilman keskeytyksiä. Pystyy kulkemaan kaupungilla rauhassa ilman, että täytyy viihdyttää ketään tai kiirehtiä ettei lapsi tylsisty ja hermostu. Kivaa vaihtelua, vaikka lapsen luokse onkin aina ihanaa palata enkä kaipaa yhtään enempää "omaa aikaa".


Nyt takaisin töiden ääreen ja sitten kotiin laittamaan ruokaa, leikkimään, lukemaan satuja ja mahdollisesti katsomaan pihakiviä Bauhausiin tai levittämään tänään tullutta kalliomurske pinoa.

Uranainen vai kotiäiti?

Lasten saaminen muttaa väistämättä elämää ja usein myös arvoja. Ennen lapsia elämässä on saanut keskittyä täysillä itseään kiinnostaviin asioihin siinä järjestyksessä ja silloin kun siltä on tuntunut. Kaikki eivät tietenkään ole halunneet luoda uraa sen enempää ennen lapsia kuin niiden jälkeenkään, eikä lasten saaminen toisaalta estä luomasta uraa, jos saa perhe-elämän sovitettua työaikatauluihin. Kaikki on omasta asenteesta, sinnikkyydestä, mielenkiinnon kohteista ja arvoista kiinni. Eikä tämä(kään) asia ole täysin mustavalkoinen.


Itse olen aloittanut työnteon lukioikäisenä ja ollut siitä lähtien koko ajan vakituisessa työsuhteessa johonkin työnantajaan ja välillä kahteenkin samaan aikaan. Työnteko on kuulunut elämääni normaalina osana arkea myös opiskelujen ohella ja olen ollut ylpeä ja onnellinen siitä, että olen pystynyt elättämään itseni ja hoitamaan mieheni kanssa tasapuolisesti kotimme talousasiat ensimmäisistä yhteisistä laskuista ja vuokrista alkaen. En kuitenkaan ole ikinä ollut kunnianhimoinen uranainen, enkä ole aktiivisesti tavoitellut uralla etenemistä ja uusia haasteita, vaan käynyt töissä saadakseni rahaa ja pystyäkseni toteuttamaan elämässä muita haaveita, unelmia ja pieniä iloja.  Minulle on ollut tärkeää olla taloudellisesti muista riippumaton ja onnekseni olen tässä onnistunut. Tiedän, että työpaikat ovat tällä hetkellä kiven alla, joten olen todella onnellinen, että minulla semmoinen on nyt ja oli myös odottamassa äitiys- ja hoitovapaani ajan.


Olin esikoisen kanssa kotona vuoden ja yhdeksän kuukautta. Nautin tuosta ajasta suunnattomasti, enkä ikävöinyt töihin kertaakaan. Vanhempainvapaan muuttuessa hoitovapaaksi pienentynyt tulotaso vaati jonkun verran totuttelua, uhrauksia ja asioiden priorisointia sekä minulta että mieheltäni, mutta siihenkin tottui nopeasti. Oman lapsen kanssa vietetty aika ja arjessa mukana oleminen olivat asioita, joista en olisi halunnut luopua. Viime kesän alusta palasin kuitenkin töihin osa-aikaisesti tehden alussa töitä 50 % työajalla, syyskuun alusta 60 % työajalla ja nyt maaliskuun alusta täydellä 100 % työajalla. Jään uudelleen äitiyslomalle toukokuun puolen välin aikoihin, enkä malta odottaa.


Tällä hetkellä työmotivaatio on nollassa, mietin töissä mitä kaikkea kivaa voisin juuri nyt olla lapseni kanssa touhuamassa, mistä hetkistä jään paitsi ja miten paljon helpommalla iltaisin pääsisin, jos olisin ollut koko päivän kotona. Tähän väliin mainittakoon, että lapseni on päivät parhaassa mahdollisessa hoidossa isäni kanssa, joten elämä on edelleen hoitokuvioiden suhteen huoletonta ja helppoa. Kaipaan silti kotiin. Töissä parasta on lounastauko, jossa saan valmiin, herkullisen, monipuolisen ja lämpimän aterian eteeni ja saan syödä sen rauhassa. Muuta en töistä jää kaipaamaan, kun jään taas kotiin. Olen siis ehdottomasti enemmän kotiäiti kuin uranainen. Kotona olemisessa on myös omat heikot hetkensä, enkä osaa vielä sanoa millaista arki kahden pienen lapsen kanssa tulee olemaan. Kuulemani perusteella hieman haastavampaa ja rankempaa kuin vain yhden lapsen kanssa ;) Silti odotan malttamattomana äitiysvapaan alkua ja sitä, että pääsen taas olemaan lasten kanssa täysipäiväisesti kotona, luomaan omat rutiinit, laittamaan rajoja, rakastamaan ja keskittymään äitiyteen täysillä.


En ole ainakaan tähän mennessä ollut äiti, joka kaipaa omaa aikaa ja omia harrastuksia, vaan parasta on oman perheen kanssa oleminen ja yhteiset touhut. Tästä elämänvaiheesta olen haaveillut jo kauan ja nyt nautin siitä täysillä. Kliseinen sanonta: "lapset ovat pieniä vain hetken" pitää täysin paikkansa, enkä haluaisi menettää tästä ajasta hetkeäkään. Minusta on hyvä olla juuri nyt.

Aurinkoa, herkkuja ja rakkaita

Nyt on tankattu aurinkoa ja herkkuja siihen malliin, että näillä pitäisi pärjätä Suomen kesään asti. Otimme viime viikolla varaslähdön talvilomaan ja lähdimme perheen kanssa etelän aurinkoon ennen kuin hiihtolomaruuhka alkaa. Suomen pitkä, kylmä, pimeä ja tänä vuonna märkäkin talvi oli mukava katkaista viikon aurinkojaksolla. Valo ja lämpö piristävät kummasti ja saavat mielen rentoutumaan. En myöskään valita kiireettömästä perheen kanssa yhdessä vietetystä ajasta, josta tuntui nauttivan niin lapsi kuin aikuisetkin.

Tässä muutama huonolaatuinen puhelinkuva välittämään lomatunnelmaa.

Vatsa kasvaa kovaa vauhtia ja pikkuisen liikkeet tuntuvat joka päivä useammin ja selvemmin. Maanantain rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja vauva on kasvanut normaalisti. Raskaus on mennyt tähän asti hyvin. Väsymys on kyllä ajoittain todella kovaa, joten täytyy aloittaa lisäraudan syönti piakkoin. Liitoskivut ovat muistuttaneet olemassaolostaan varsinkin öisin, mutta pahimmilta krempoilta on toistaiseksi vältytty. Raskausviikkoja on kasassa nyt 21+4.

Blogin jatko

Olen taas pitänyt taukoa blogin kirjoittamisesta. Motivaatio, aika ja aiheet ovat olleet hukassa. Tai aiheita kyllä olisi jonkun verran, mutta en millään tahdo saada tehtyä aikaa blogin kirjoittamiselle. Nyt vaan kaikki muu tuntuu tärkeämmältä.


Pikaisina kuulumisina voin kertoa iloisia uutisia. Meidän perheeseen odotetaan toista lasta syntyväksi kesäkuun lopulla. Olenkin kovasti miettinyt pitäisikö alkaa taas kirjoittaa raskaus-/vauvablogia, niin kuin tein A:n kohdalla. Blogia kirjoittamalla raskauden kulku, ajatukset ja tunnelmat tuli kirjoitettua ylös ja niihin on ollut mukava palata myöhemminkin. Vaikka olen poistanut ensimmäisen blogini täältä verkosta, olen säästänyt sen A:lle, että hän voi isona lukea mitä kaikkea äiti on häntä odottaessaan miettinyt. Toisen kohdalla raskausaika tuntuu menevän muutenkin nopeammin ohi, eikä jokaiseen vaiheeseen kiinnitä samalla tavalla huomiota kuin ensimmäistä lasta odottaessa. Blogiin voisin kirjoittaa raskauden vaiheista ja merkitä milloin plussasin, milloin ensimmäisen liikkeet tuntuivat, mitä neuvolassa sanottiin jne. Jään kuitenkin vielä miettimään sitä vaihtoehtoa.


Täällä siis kaikki hyvin, mutta saattaa olla että hiljaiselo blogin puolella jatkuu :)

Pientä näpertelyä

Meidät on kutsuttu lauantaiksi ihanan tytön 2-vuotissyntymäpäiville. Lahja on vielä hankkimatta, mutta kortin innostuin pikkumiehen päiväunien aikana tekemään. En todellakaan ole hyvä piirtäämään enkä askartelemaan, joten siksi olen tyytyväinen lopputulokseen. Kortista tuli yksinkertainen, mutta mielestäni kaunis ja lapselle sopiva. Lahjatoive oli "jotain pientä tyttömäistä", niin halusin tehdä kortistakin hyvin tyttömäisen. Etsin googlesta kuvia bambista ja hahmottelin ruudulta mallia ottaen kuvan vapaalla kädellä paperille sabluunaksi. Tällainen siitä tuli.

Toinen vähän pienempi näpertely oli vaatekaapin vetimien vaihtaminen. Haettiin viime viikolla appivanhempien luota mieheni vanhasta huoneesta hänen vanha vaatekaappi. Meidän uudesta kodista puuttuu vielä säilytysratkaisuja, joten oli kiva että saatiin vanha kaappi hyötykäyttöön. Vaatekaappi oli muuten silmiäni miellyttävä, mutta puunväriset vetimet häiritsivät kovasti. Asia on onneksi helposti korjattavissa ja laitoin heti alkuviikosta uudet kahvat tilaukseen. Toimitus oli nopea ja paketti tuli perille jo tänään. Näin 90-luvusta muistuttavat vetimet vaihtuivat enemmän omaa silmää miellyttäviin. Alla ensin kuvia kaapista alkuperäisillä vetimillä ja sitten uusilla.

Pahoittelen kuvien laatua! En osaa yhtään kuvata pimeällä ilman luonnon valoa. Olisi pitänyt ottaa kaikki kuvat salamalla, mutta valitettavasti otin ne ilman salamaa, mikä saa kaapin näyttämään keltaiselta, vaikka on valkoinen..

Mukavaa loppuviikkoa!

Vähän joulutunnelmaa

Tiedän, että vielä on lokakuu, mutta viimeisiä päiviä mennään ja uskallan jo mainita sanan joulu täällä bloginkin puolella. Tuntuu, että vuosia kadoksissa ollut joulutunnelma nostaa taas päätään, kun olemme päättäneet viettää joulun tänä vuonna omassa kodissa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun muutimme vanhempien luota pois mieheni kanssa yhteen...eli noin kymmenen vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa meille mahtuu joulukuusi omaan kotiin, saamme mennä joulusaunaan omassa kodissa ja pikkumies alkaa jo ymmärtää joulusta jotakin. Ehkä lapsi on isoin asia, miksi jouluun haluaa mielellään panostaa ja tehdä siitä hänelle lämpimän, mieleenpainuvan ja meidän perheen näköisen juhlan.

En ole vielä sentään leiponut pipareita, mutta joulukoristeet kaivoin tänään esiin kuvaustuokiota varten. Tähän asti olen tehnyt joulukortit itse vain läheisimmille ja muille ostanut Tiimarin massakortteja, mutta tänä vuonna ajattelin yrittää, osaisinko ottaa itse jouluisen valokuvan, josta teetän joko valmiit joulukortit tai käytän kuvaa itsetehdyissä korteissa. Kaivoin joulukoristeita rekvisiitaksi, puin pojalle kauniit vatteet, laitoin takkaan muutaman kynttilän palamaan ja sitten kameran kanssa hommiin. On muuten melkoinen homma saada 2-vuotias pysymään paikallaan tai tekemään mitä haluat valokuvaa varten :D Ei onnistunut ihan niin kuin olin suunnitellut. Otin kuitenkin varmaan lähemmäs 200 kuvaa, joten eiköhän niistä joku kelpaa joulukorttikuvaksi. Otin kuvia myös ilman lasta, joita ajattelin käyttää sellaisten korteissa, joille lapsi ei ole niin tärkeä.

Tässä teille joitakin otoksia katseltavaksi. Kokeilin samalla kuvien muokkausta, joten moniin kuviin on laitettu joku efekti päälle. Itselleni ainakin tuli jouluinen olo näitä kuvia katsellessa.

Mitäs piditte? Välittyykö näistä jouluinen tunnelma? Kelpaako joulukortteihin?

Viimeiseksi yksi monista kymmenistä huonoista kuvista, joita liikkuvan lapsen ja surkean kameran käyttäjän kanssa tuli aika monta :D

2-vuotissynttärit

Pikkumies täytti viime viikolla 2 vuotta ja synttäreitä juhlittiin lauantaina. Oltiin kutsuttu juhliin pojan isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit puolisoineen ja kummit. Muita lapsia ei juhlissa ollut, kun tämä meidän poika on toistaiseksi lähisuvun ainoa lapsi. Vieraiden määrä oli kohtuullinen ja tunnelma mukava.

En ottanut stressiä leipomisista. Yritän juhlatarjoiluissa panostaa määrän sijasta laatuun, eikä meillä nytkään ollut hirveän montaa erilaista tarjottavaa. Tein kaikki tarjottavat keksejä lukuunottamatta itse, jaoin leipomisen usealle illalle ja tein osan herkuista etukäteen pakkaseen. Meidän juhlissa nähdään harvoin perinteistä kermatäytekakkua ja tällä kertaa täytekakun tehtävän ajoi sitruunajuustokakku. Muita herkkuja olivat paleobrowniet (ohje täältä: klik!), mustikkamuffinsit, ruisnapit tuorejuusto-poro täytteellä, tomaatti-mozzarellatikut sekä viinirypäleet sellaisenaan.

Varsinkin paleobrowniet saivat kehuja ja ne ovat omastakin mielestä mukavaa vaihtelua tavallisiin juhlatarjottaviin ja ovat lisäksi lähes terveysruokaa :D Ne ovat täysin viljattomia ja maidottomia ja kakku on makeutettu hunajalla. Valkoista sokeria ei lisätä kakkuun ollenkaan. Ainoa lisätty sokeri tulee tumman suklaan mukana. Pohja koostuu pääosin kookosjauhoista, bataatista ja 70 % suklaasta ja päälliseen on käytetty raakakaakaojauhetta sekä avokadoa. Kuulostaa erikoiselta, eikö ;) Suosittelen kokeilemaan.

Koristelut juhliin tilasin blogiyhteistyönä Pop up kemuilta heidän sponsoroidessa osan loppusummasta. Pop up kemujen verkkosivuille pääset tästä: klik! Mielestäni Pop up kemujen verkkokauppa erottuu muista juhlakaupoista edukseen ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen sivusto juhlia suunnitteleville. Päädyin tilamaan sieltä musta-valkoiset servetit, tähtimukit turkoosilla tähdillä, ilmapalloja ja pari pakettia eri värisiä paperipillejä. Todella raikkaita värejä ja kivoja kuoseja useilla vaihtoehdoilla.

Tässä vielä lisää tunnelmakuvia lauantailta.

 

Syksyistä viikkoa teille!