Viikonloppureissu

Aluksi haluan toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi! Kirjoittajan on aina mukava huomata, että blogia seurataan eikä blogia tarvitse kirjoittaa vain itselleen :) Kommentit ilahduttavat päivää myös kovasti, niin kauan kuin ne ovat asiallisia. Laittakaahan tulemaan postausideoita ja kysymyksiä joko kommenttiboksiin tai sähköpostilla osoitteeseen kotikeijunelamaa@gmail.com.

Sitten viikonlopun suunnitelmiin. Lähden huomenna pikkumiehen kanssa junalla Pohjois-Savoon viikonlopuksi. Ohjelmassa on sukulointia ja ystävien tapaamista. Mukavaa päästä taas hetkeksi toisiin maisemiin ja pois tavallisesta arjesta. Epäröin aluksi junamatkaa pojan kanssa, kun muistelin tammikuussa tekemäämme matkaa Tampereelle. Meno sinne sujui hyvin, mutta paluumatka oli täyttä viihdyttämistä ja taistelua väsykiukkua vastaan. Nukkuahan ei voinut nukutusyrityksistä huolimatta. Poika oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen, joten viihdytyskeinot olivat vähäiset. Nyt tilanne on onneksi toinen. Varasin meille istumapaikan leikkipaikan vierestä ja toivon todella, että poika jaksaa leikkiä suurimman osan matkasta. On ainakin uutta ja erilaista kuin kotona, joten uskon että osa matkasta sujuu lähes huomaamatta leikkien. Kotiin päin tulemme sitten vanhempieni kyydillä. Automatka on näistä kahdesta lopulta varmaan se haastavampi ja hitaampi. Blogin pariin palaan ensi viikolla.

Oikein mukavaa ja tunnelmallista pyhäinpäiväviikonloppua teille!

1-vuotiaan päivärytmi

Lapsen kannalta rutiinit ja selkeä päivärytmi ovat tärkeitä. Lapsen ohella ne kieltämättä helpottavat myös vanhempien elämää. Itse ainakin pidän rutiineista ja päivien ennakoitavuudesta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näin se menee myös päiväohjelman kohdalla. Menemisten ja päivien suunnittelu on huomattavasti helpompaa, kun tietää mitä mihinkin aikaan tapahtuu. Pojalla on ollut jonkinlainen ennakoitava rytmi ihan pikkuvauvasta asti (ehkä 2 kuukauden iästä lähtien), mutta tarkka rytmi muodostui niihin aikoihin kun pikkumies alkoi syömään kiinteitä ruokia puolen vuoden iässä. Tässä meidän tämän hetkinen päivärytmi. Jossain vaiheessa yritetään siirtyä yksiin päiväuniin, mutta tällä hetkellä poika nukkuu vielä kahdet päiväunet. Aikataulu saattaa heittää allaesitetystä 0,5-1 tunnilla, riippuen heräämisajasta ja päiväunien pituudesta. Ruoka-ajat pyrimme kuitenkin pitämään samoina.

7.00 Herätys

7.45 Aamupuuro

9.15-10.45 1. Päiväunet

11.00 Lounas

14.00 Välipala (hedelmiä/jogurttia)

14.30-16.00 2. Päiväunet

17.00 Päivällinen

19.30 Iltapuuro

20.00 Nukkumaan yöunille

Kellojen siirtäminen talviaikaan sekoitti hieman päivärytmiä. Poika on ollut todella tarkka ruoka- ja nukkumisajoista, joten on hankalaa kun kaikki tapahtuu yhtäkkiä tuntia myöhemmin kuin yleensä. Nälkä tulee etuajassa ja väsy yllättää aikaisin. Yritin ennakoida kellojensiirtoa ja viime viikolla venyttämällä aikataulua hieman. Olemme pikkuhiljaa pääsemässä talviajan rytmiin, mutta osittain päivärytmi menee vielä puolituntia etuajassa. Pikkuhiljaa yritetään saada päivärytmi talviaikaan.

P.S. Käykäähän osallistumassa arvontaan täällä. Arvonnassa voi voittaa 10 euron lahjakortin Silverjunglen verkkokauppaan.

Parsakaali-fetapiirakka

Tein pikkumiehen syntymäpäiville suolaiseksi tarjottavaksi kaksi parsakaali-fetapiirakkaa. Piirakat olivat kehuttuja ja vain kaksi palaa jäi jäljelle. Monilla ihmisillä on ennakkoluuloja kasvisruokia kohtaan ja tästäkin piirakasta kysyttiin, että onko siinä kinkkua kun maistuu niin hyvälle :) Mutta kyllä. Kasvisruokakin voi olla hyvää ja omasta mielestä on usein maukkaampaa kuin liharuoat, vaikka en kasvissyöjä olekaan.

Tässä ohje parsakaali-fetapiirakkaan. Sen verran oikaisin, että ostin valmiin pakastepiirakkapohjan.

Parsakaali-fetapiirakka

1 piirakkapohja

Täyte:
1 parsakaali
fetajuustoa
1 tomaatti
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
yrttisuolaa
mustapippuria
1-2 dl juustoraastetta

Ota jäinen piirakkapohja sulamaan huoneenlämpöön reilu tunti ennen piirakan tekemistä. Painele sulanut piirakkapohja voidellun piirakkavuoan pohjalle reunoja myöten.
Leikkaa parsakaalista kukinnot irti ja keitä niitä muutama minuutti niin, että parsakaali hieman pehmenee. Leikkaa tomaatti siivuiksi. Levitä parsakaalinkukinnot, fetat ja tomaattisiivut piirakkapohjan päälle tasaisesti.
Sekoita keskenään ruokakerma ja kananmuna. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Kaada kerma-munaseos piirakan päälle. Ripottele juustoraaste pinnalle.
Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Synttärijuhlat

Nyt on pojan synttärijuhlat, tai oikeastaan kahdet, takana päin. Kutsuimme mieheni suvun kahville päivällä ja minun sukuni iltapäivällä. Näin vältyttiin tilaongelmilta ja juhlien järjestäminen oli helpompaa. Tässä kuvapostaus päivästä.

Vadelmamarenkikakku

Kaunis orkidea

Päivänsankari leikeissään koiran lelulaatikolla

Juhlapöytä ennen toista kattausta. Kaikki eivät mahtuneet pöytään, vaan joutuivat juomaan kahvit sohvalla.

Saatiin paljon kauniita kukkia

Osa lahjoista. Pari villahaalaria, pipo, lapaset, kaulaliina, jarrusukkia ja kirjoja.

Kaksi pojan kummeista on ruotsinkielisiä ja olemme pyytäneet heitä puhumaan pikkumiehelle ruotsia. A sai heiltä lahjaksi pari ruotsinkielistä kirjaa. Mikä parasta, he ovat lukeneet kirjat CD:lle, josta voimme ne pojalle kuunteluttaa! Olen itse lukenut A:lle pari kirjaa ruotsiksi, mutta en takaa että olen osannut ääntää kaikki sanat oikein. Parempi siis näin :)

Australian isäntäperheeni lähetti lahjaksi mm. nämä söpöt baby UGG:it

Pyysimme mieheni vanhemmilta lahjaksi tämän taaperon potku-/työntöauton. Tämä on ollut pojalle todella mieluisa.

Pari kylpykirjaa Australiasta ja autolelu isomummilta ja -ukilta.

Vaikka en nähnytkään juhlien eteen paljoa vaivaa, niin ihmeesti se silti juhlapäivän jälkeen väsyttää. Täytyy hipsiä tästä pikkuhiljaa nukkumaan, kun kellojakin siirretään ensi yönä. Veikkaan, että meillä herätään huomenna viimeistään kuudelta :)  Huomenna on luvassa mukavaa ohjelmaa, kun päästään brunssille juhlimaan siskoni ja hänen miehensä kihlajaisia <3

10 asiaa minusta

Ajattelin kertoa teille 10 asiaa minusta, joita ette luultavasti vielä tiedä. (Tutut lukijat kyllä tietävät :) Luvassa ei ole suuria paljastuksia, vaan pieniä asioita, jotka ovat osa identiteettiäni. Näin pääsette tutustumaan hieman paremmin blogin kirjoittajaan. Itse haluan ainakin tietää mahdollisimman hyvin millaisia ihmisiä lukemieni blogien takana oikein on.

1. En juo ollenkaan kahvia. Olen sitä pari kertaa maistanut ja se on yksinkertaisesti pahaa. Teetä menee kylmällä säällä silloin tällöin, mutta senkin suhteen olen kranttu. Vain hedelmä- ja marjateet kelpaavat ja teen kanssa on ehdottomasti oltava hunajaa!

2. Olin luokioaikana viisi kuukautta vaihto-oppilaana Australiassa. Isäntäperheeni oli ihana ja pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä. Olen käynyt heidän luonaan kerran vaihto-oppilasajan jälkeen ja he matkustivat Suomeen meidän häihin. Haaveilen taas matkasta Australiaan. Harmi vain, että englannin kielitaito on pahasti ruosteessa, kun sitä tulee käytettyä enää hyvin harvakseltaan.

3. Minulla on keskivaikea atooppinen iho. Ihosairaus on vaikuttanut elämääni ajoittain paljonkin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihon ollessa huonossa kunnossa itsetunto horjuu ja iho on niin kipeä, ettei tee mieli nousta sängystä. Suurimman avun olen saanut vertaistuesta muilta atoopikoilta. Raskaus- ja imetysajan ihoni on ollut todella hyvässä kunnossa ja olen voinut elää "normaalia" elämää. Tätä lisää, kiitos!

4. En pysty katsomaan jännitys-, kauhu- tai toimintaelokuvia. Väkivallan tai tappamisen näkeminen televisiossa tekee todella pahaa ja ahdistaa. Alan melkein voimaan fyysisesti huonosti. Sama homma kaikkien yliluonnollisten elokuvien kanssa. Maailmassa tapahtuu oikeasti niin paljon kamalia asioita, etten ymmärrä miksi niillä asioilla pitää elokuvissa mässäillä ja kuka niitä haluaa katsoa. Olen ilmeisen herkkä ihminen ja katsonkin pääasiassa vain naiiveja romanttisia komedioita :D

5. Soitin pianoa 19-vuotiaaksi asti. Pianon soittaminen jäi lukion loputtua ja pianon jäätyä vanhempieni luokse. Haluan ehdottomasti pianon omaan kotiin, kunhan saadaan vähän lisää tilaa. Kielitaidon lisäksi soittotaitokin on ruosteessa, kun nykyään tulee pimputeltua pianoa enää pari kertaa vuodessa. Toivoisin kovasti, että lapsillenikin musiikki tulisi tärkeäksi osaksi elämää. Sen he saavat kuitenkin itse aikoinaan päättää.

6. En käytä meikkiä. Olen yksinkertaisesti liian laiska meikkaamaan ja pidän luonnollisesta kauneudesta. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on tummat, kohtuullisen pitkät ripset. Kasvojeni iho sen sijaan on epätasainen teini-iän aknen jäljiltä, mutta peitän arpia harvoin meikki- tai peitevoiteilla. Juhliin saatan laittaa kevyen meikin, mutta sitä tapahtuu vain muutaman kerran vuodessa. Olen tyytyväinen itseeni näin ja se kai on pääasia :)

7. Olen asettanut itselleni karkkipäivät, muuten söisin karkkeja tai suklaata varmaan päivittäin. Karkkipäiviä on viikossa kolme, joten kituuttaa ei tarvitse :D Karkkipäiväsääntö koskee sitä paitsi vain karkkeja ja suklaata, mutta muita herkkuja (jäätelö, pullat, kakut jne...) saa syödä joka päivä. Itsensä huijaamista, tiedän. Syön herkkuja kuitenkin kohtuudella ja olen normaalipainoinen.

8. Rakastan siistiä kotia! Sotku tekee minut hermostuneeksi, enkä pysty rentoutumaan sotkuisessa kodissa. Olen tosin joutunut joustamaan omasta siisteyskäsityksestä miehen (, joka ei ole ihan yhtä tarkka siisteyden suhteen), lapsen ja koiran kanssa saman katon alla eläessä. Yritän olla huomaamatta muruja pöydällä, karvapalloja/hiekkakasoja nurkissa ja lattialle kaatunutta maitoa, vaikka olisin juuri siivonnut. Välillä sitten iskee kunnon siivouspuuska, kun minun on pakko siivota koti niin, että täällä olisi edes 5 minuuttia siistiä.

9. Palelen herkästi. Kuljen kotona aikaisesta syksystä pitkälle kevääseen villasukat jalassa. Vakiovaatteita ovat neuleet ja fleecepaidat. En voisi varmaan koskaan muuttaa sähkölämmitteiseen taloon, kun lämmityskustannukset veisi meidän kaikki rahat. Sisälämpötilan on oltava vähintään 22 astetta. Veteen uskaltaudun, kun veden lämpötila on vähintään 25 astetta. En siis käy montaa kertaa kesässä uimassa.

10. Olen koulutukseltani tradenomi ja töissä palkanlaskennassa. Ala ei ehkä ole ihan oma, mutta ainakin töitä riittää ja olen hyvä siinä mitä teen. Pitää katsoa mitä sitä sitten keksii, kun palaan hoitovapaalta takaisin työelämään.

Tulipas taas pitkä postaus. Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti :)

P.S. Muistattehan käydä osallistumassa arvontaan, johon pääset tästä linkistä.

Synttärivalmisteluja

Lauantaina juhlitaan pikkumiehen 1-vuotissynttäreitä pienimuotoisilla kakkukahveilla. Juhliin on kutsuttu "vain" isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit puolisoineen ja kummit. Halusimme juhlista pienet ja mahdollisimman yksinkertaiset. Tarjoilutkin ovat sen mukaiset :D Täytekakuksi teen siskoni ohjeella kaksi marenkikakkua. Jos kakut onnistuvat, jaan reseptin täälläkin. Tiedän kyllä että resepti toimii, kun olen näitä herkkukakkuja saanut muutaman kerran maistaa. Nyt on kyse vain leipurin taidoista. Teen juhliin myös mustikka cupcakeseja, joiden testiversiot olivat sen verran hyviä, että kehtaan tarjota niitä vieraillekin :) Jaffa-keksit ovat mieheni lemppareita, joten ne ajavat juhlien pakollisen keksikiintiön virkaa. Suolaisina tarjoiltavina on parsakaali-fetapiirakkaa ja savulohivoileipiä. Juomaksi kahvia, teetä tai mehua. Tämän ihmeellisempää ei ole luvassa. En myöskään koristele kotia muuten kuin verhotankoon kiinnitetyllä viirinauhalla, jonka alkuviikosta askartelin. Laitan kuvia juhlapöydästä tänne viikonlopun jälkeen, jos vain muistan niitä ottaa ennen kuin pöytä on tyhjä.

Millaisia juhlia teillä on vietetty? Onko juhliin kutsuttu vain lähisuku vai oletteko pitäneet suuret juhlat? Millaiset tarjoilut juhlissa on ollut?

Iki-ihana Silverjungle ja ARVONTA!

Viime huhtikuussa Lapsi-messuilla törmäsin ensimmäisen kerran Silverjungle-lastenvaatemerkkiin. Ostin tuolloin messutarjouksena yhden t-paidan pojalle ja paita oli todella kovassa käytössä koko kesän. Kävin nyt syksyllä huvikseni Silverjunglen nettisivuilla katsomassa muita Silverjunglen vaatteita ja hullaannuin täysin. Paljon tähtiä, paljon trikoovaatteita ja kaikkea ihanaa! Vakuutuin merkistä vielä enemmän, kun luin sen olevan suomalainen.

Kuva täältä.

Silverjunglen mallistosta löytyy varmasti kaikille lapsiperheille jotain, kun vaatteita on niin vauvoille kuin koululaisillekin. Itse en ole aikaisemmin meinannut löytää pojalle sellaisia vaatteita, jotka miellyttävät omaa silmää, mutta nyt vaihtoehtoja on niin paljon, että on vaikea valita ne mieluisimmat. Jostain syystä en pidä perinteisistä poikien vaatteista, joissa on autojen, lentsikoiden ja hirviöiden kuvia. (Lapsi saa kyllä isompana sellaisia vaatteita, jos itse niistä tykkää.) Ostan pikkumiehen vaatteet pääasiassa kirpputoreilta ja siellä pojille tuntuu olevan tarjolla suurimmaksi osaksi vain niitä perinteisiä poikien vaatteita. 

Kuva täältä

Innostuin merkistä niin paljon, että päätin pitää Silverjunglen kotikutsut meillä kotona. Otin heti yhteyttä esittelijään ja löimme lukkoon, että kutsut pidetään sunnuntaina 17.11. Teki kyllä mieli tilata jo heti netistä muutamat housut, paidat ja sukat, mutta maltan mieleni ja katson mitä kotikutsuilla sitten esitellään. Silloin tilaan kyllä varmasti kasan vaatteita varmaan vähän isommassakin koossa, niin on sitten valmiiksi odottamassa, kun poika kasvaa. Jos joku teistä pääkaupunkiseudulla asuvista lukijoista haluaa tulla kotikutsuille tutustumaan Silverjunglen vaatteisiin, niin laita sähköpostia tulemaan osoitteeseen kotikeijunelamaa@gmail.com. Laitan sitten tarkemmat yksityiskohdat kutsuista tulemaan.

Kuva täältä

Sitten siihen arvontaan :) Silverjungle-hullaantumisen kunniaksi laitan blogihistoriani ensimmäisen blogiarvonnan pystyyn. Arvonta on toteutettu yhteistyössä, yllätys yllätys, Silverjunglen kanssa. Palkintona on 10 euron lahjakortti Silverjunglen-verkkokauppaan.

Kuva täältä

Arvonta alkaa nyt ja päättyy perjantaina 8.11.2013. Arvontaan voi osallistua laittamalla kommenttiboksiin viestiä kuinka monella arvalla on mukana arvonnassa. Arpoja on jaossa seuraavasti:

• 1 arpa kommentoimalla tätä postausta
• 2 arpaa kommentoimalla postausta ja liittymällä lukijaksi
• 3 arpaa kommentoimalla postausta, liittymällä lukijaksi ja mainostamalla arvontaa omassa blogissa

Anonyymit, muistakaa laittaa nimimerkki kommenttiin mukaan, niin erotan teidän toisistanne. Ei muuta kuin PALJON ONNEA ARVONTAAN!

Uusi ulkoasu

Innostuin eilen muokkaamaan blogini ulkoasua. Olen pikkuhiljaa tässä vuoden aikana muuttanut sitä hillitympään ja neutraalimpaan suuntaan. Uuden bannerin tein viime viikolla. Muutoksen tarkoituksena on blogin ulkoasun selkeyttäminen ja tekstin muuttaminen helppolukuisemmaksi. En ole vieläkään täysin tyytyväinen tähän fonttivalintaan, kun tässä riviväli on aika pieni. Toivottavasti on kuitenkin teidän lukijoiden mielestä parempi kuin edellinen.

Mitäs pidätte uudesta ulkoasusta?

Muskariton maanantai

Yleensä meillä on maanantaiaamupäivisin muskari lähileikkipuistossa klo 10.15-11.00. Tänäänkin se olisi ollut, tai itse asiassa on parhaillaan menossa, mutta me emme ole siellä. Emme ole, koska pikkumies nukkuu päiväunia. Nukkuu, niin kuin joka päivä tähän aikaan, paitsi maanantaisin. Muskari on juuri pojan päiväuniaikaan, mutta enhän minä sitä silloin tiennyt kun muskariin ilmoittauduin ja rytmi oli vielä silloin ihan toisenlainen. Tähän asti muskarista on selvitty, kun olen valvottanut poikaa muskarin yli. Se ei ole ollut hirveän hyvä vaihtoehto, kun poika on kitissyt koko 45 minuutin pituisen muskarin ajan vähän väliä väsymystään, eikä ole jaksanut keskittyä ollenkaan. Yhdellä kerralla (kun oltiin herätty aamulla aikaisemmin) laitoin pojan päiväunille hyvissä ajoin ennen muskaria siinä toivossa, että hän heräisi itsestään ennen kuin meidän täytyy lähteä. Eihän siinä niin käynyt. Siispä herättelin pojan varovasti 5-10 minuuttia ennen muskarin alkua, nappasin syliin ja kipitin unenpöpperöinen lapsi sylissä 400 metrin matkan leikkipuistoon. Tämä oli parempi vaihtoehto, mutta toimii vain, jos aamulla on herätty viimeistään seitsemältä. Eikä sekään ihan täydellinen ratkaisu ole, kun poika väsähtää sitten todella nopeasti uudestaan ensimmäisten päiväunien jäätyä kesken.

Tänään päätin olla kiusaamatta pientä ja jättää muskarin väliin, vaikka minulle muskari onkin tuonut mukavaa vaihtelua muuten samanlaisiin päiviin. Vein pojan parvekkeelle nukkumaan 9.45, jonne hän nukahti samantien (ei tarvinnut työnnellä vaunuja yhtään) ja nyt kellon ollessa 10.55 poika nukkuu edelleen. Muskari loppuu viiden minuutin päästä, joten nukkumiseksi se meni. Saa nähdä miten me jatkossa tehdään. Itseä harmittaa todella paljon, jos emme enää pääse muskariin, mutta lapsen ehdoilla tässä on mentävä.

Mustikka cupcakes

Amerikkalaiset cupcakesit eli suomennettuna kuppikakut ovat olleet todella suosittuja leivonnaisia parin viime vuoden ajan. Itse en ollut näitä tähän päivään mennessä maistanut, saati sitten itse tehnyt. Olin kuitenkin ajatellut leipoa mustikka cupcakeseja pojan 1-vuotissyntymäpäiville, joita juhlitaan hieman jälkikäteen ensi viikon lauantaina. Koska en tiennyt yhtään millainen operaatio kuppikakkujen valmistus on, halusin tehdä testierän etukäteen. Sain sitten eilen vanhemmat seurakseni auttamaan lapsenhoidossa, niin pääsin keskittymään leipomiseen. Etsin netistä eri resptejä ja päädyin Yammy Baker -blogista löytämääni reseptiin. Alkuperäinen resepti oli mustikka-valkosuklaa cupcakesit, mutta jätin siitä valkosuklaan pois ja tein kuorrutteen yhdistämällä monta eri löytämääni kuorrutereseptiä. Kylllä niistä syötäviä tuli ja valmistuskin oli helppoa kuin mikä. Ei niistä ulkonäöllisesti täydellisiä tullut, mutta sen annan itselleni ensikertalaisena anteeksi.

Mustikka cupcakes (12 kpl)

1 dl sokeria
75 g voita
1 muna
0,75 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 dl mustikoita

Kuorrute:

50 g pehmennyttä voita

200 g maustamatonta tuorejuustoa

4 dl tomusokeria

Vatkaa voi ja sokeri kulhossa. Lisää muna ja vatkaa hyvin. Lisää joukkoon maito. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää jauhot taikinaan koko ajan sekoittaen. Sekoita mustikat taikinaan. Jaa taikina muffinsivuokiin ja paista 175 °C:ssa noin 20 minuuttia.

Valmista kuorrute sekoittamalla kuorrutteen ainekset keskenään tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa tomusokeria, jos kuorrute jää löysäksi. Pursota kuorrute jäähtyneiden cupcakesien päälle.

Perjantai-ilta

Vihdoinkin on perjantai ja arkiviikko on taas takana. Mies on illan lankoni (siskoni miehen) kanssa, joten saan nauttia perjantai-illasta omassa seurassani. Otan kaiken irti omasta ajasta ja tunnelmoin pimeää iltaa kynttilöiden loisteessa, karkkeja napostellen. Saan kaikessa rauhassa uppoutua lukemaan tänään postiluukusta kolahtanutta uusinta Vauva-lehteä. Saatan kyllä myös sivusilmällä katsoa Avalta tulevaa "Kaikki sanovat I Love You" -elokuvaa, joka ei ehkä ihan kuulu mieheni lempielokuvagenreen :D

Ihanaa perjantai-iltaa ja viikonlopun aloitusta kaikille!

1-vuotias

Tänään meidän pieni prinssi täytti yhden vuoden <3 Uskomatonta miten hurjaa vauhtia aika menee. Minusta tuntuu, että sain vasta ihan äsken tietää olevani raskaana ja nyt meillä onkin jo iso pienimies. En malttanut eilen illalla mennä nukkumaan ennen kuin löysin (pienen etsinnän jälkeen) sairaalasta mukaan saamani synnytyskertomuksen. Väkisinkin tuli vuoden takaiset ajat mieleen, joten piti vähän muistella ja fiilistellä synnytystä ja niitä hetkiä, joita vuosi sitten koettiin. Oman lapsen syntymä (ja synnytys) on kyllä sellainen tapahtuma, jonka varmasti muistaa läpi elämän. Liikuttava, mullistava, ihana ja ihmeellinen hetki. Tänään olen useasti palannut ajassa taakse päin siihen hetkeen, kun sain käärön ensimmäisen kerran syliini. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Alla kuva kääröstä vuoden myöhemmin.

Imetys on ohi

Niin kauan kun olen lapsista haaveillut, olen pitänyt itsestään selvänä että yritän imettää lasta ainakin ensimmäiset kuukaudet. Mielestäni imetys on luonnollista ja äidinmaito parasta ravintoa vauvalle. Tiedän että imetys ei aina onnistu niin kuin on suunnitellut, mutta olin silti päättänyt yrittää. Meillä kävi todella hyvä tuuri, kun imetys lähti hyvin käyntiin jo lapsivuodeosastolla. Vastasyntyneen pikkumiehen piti hieman hakea oikeaa imuotetta kätilöiden ja lastenhoitajien avustuksella, mutta sekin löytyi parissa vuorokaudessa. Poika ei tarvinnut ollenkaan äidinmaidonkorviketta isosta koostaan huolimatta, vaan kasvoi hienosti äidinmaidolla. Rintani sopeutuivat uuteen tehtäväänsä hienosti, enkä tarvinnut rintakumia tai lanoliinivoidetta kertaakaan. Ja kyllä, osaan olla kiitollinen imetyksen helppoudesta, kun olen kuullut toisten äitien taisteluista imetyksen aloittamisen kanssa.

Täysimetin poikaa paria viikkoa vaille kuuden kuukauden ikäiseksi, jolloin aloimme antamaan soseita äidinmaidon ohella. Korviketta pikkuinen sai ensimmäisen kerran 10 kuukauden iässä. Tuon kymmenen kuukauden ajan olin täysin sidottu lapsen ruoka-aikoihin, koska pikkuherra ei koskaan oppinut juomaan tuttipullosta. Loppuaikoina meillä oli jo nokkamuki käytössä, mutta silloin en saanut enää pumppamalla tarpeeksi maitoa talteen. Pikkuhiljaa vähensin päivän imetyskertoja ja lisäsin vastaavasti korvikkeen määrää. Viimeisen kuukauden ajan A on saanut äidinmaitoa vain iltaisin nukkumaan menon yhteydessä. Pojan rinnalla viettämä aika lyhentyi päivä päivältä ja huomasin, että maitoa ei enää tule nimeksikään. Toissailtana kokeilin sitten laittaa pojan nukkumaan ilman iltatissittelyä ja omaksi hämmästykseksi poika nukahti yöunille ihan yhtä hyvin (tai huonosti) kuin aina ennenkin. Sama toistui eilen. Imetys on nyt siis virallisesti ohi.

Imetyksen lopettaminen on helpottavaa, mutta myös jollain tavalla haikeaa. Minulle se on taas yksi muistutus lisää siitä, että meidän vauvasta on tulossa iso poika. Itse olen kokenut imetyshetket rentouttavina äidin ja lapsen välisinä hetkinä, jolloin lapsi tankkaa itseensä maidon lisäksi turvaa, hellyyttä ja rakkautta. Olenkin huomannut, että jo imetyksen vähentyessä poika alkoi kaipaamaan enemmän syliä ja uniriepu (toimi myös imetysharsona) tuli tärkeämmäksi kuin aikaisemmin. Pikkumies kiipeää tai pyytää syliin todella usein ja hykertää onnesta, kun saa unirievun ennen päivä- ja yöunille menoa käteensä. Luulen, että sekä pojalla että äidillä on hieman totuttelua uuteen tilanteeseen.

Anonyymiys

Siitä asti kun aloin kirjoittaa blogia, olen käynyt itseni kanssa keskustelua kuinka paljon haluan itsestäni ja varsinkin lapsesta blogissa kertoa ja paljastaa. Tiedän, että blogia on mukavampi lukea, jos kirjoittaja kirjoittaa omalla nimellään ja naamallaan, ja jos blogissa on kuvia tekstissä esiintyvistä henkilöistä. Pidän itsekin sellaisia blogeja mielenkiintoisempina. Silloin lukija pääsee ihan eri tavalla mukaan kirjoittajan elämään ja tutustuu tähän paremmin.

Koska kirjoitan tätä blogia ikään kuin päiväkirjaksi itselleni, haluaisin kovasti kertoa täällä mahdollisimman paljon meidän elämästä ja laittaa tänne kuvia minulle tärkeistä hetkistä ja ihmisistä. Kerta toisensa jälkeen päädyn kuitenkin siihen, että kirjoitan omaa blogiani anonyyminä enkä laita blogiin tunnistettavia kuvia itsestäni enkä lapsesta. Saatan vielä joskus muuttaa mieleni omien kuvien suhteen, mutta lapsen kuvien kanssa olen tiukempi. Vaikka minä mielelläni ylpeänä esittelisin teille kaunista poikaani ja jakaisin teidän kanssa hassun hauskoja kuvia, mielestäni se ei ole eettisesti oikein. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos lapsen kuvia käytettäisi väärin. Netissä kun ei voi valvoa, kuka kuvat kopioi ja mihin käyttötarkoitukseen. En myöskään pidä ajatuksesta, että lapsen kasvaessa joku tunnistaa hänet blogin perusteella. Minulla ei mielestäni ole oikeutta laittaa kaikkien nähtäville kuvia lapsesta, joka ei pysty vielä itse sanomaan haluaako hän kuvia itsestä muiden katseltavaksi. En ole laittanut kuvia pojasta edes Facebookiin, vaikka siellä kuvien väärinkäytön vaara onkin huomattavasti pienempi. Ehkä olen vain ylisuojeleva ja tiukkapipoinen äiti, mutta mielestäni parempi näin. En tuomiste muita, jotka tekevät toisin. Kukin saa tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Kuvia Lapista

Kotona taas. Reissu meni mukavasti ja irtiotto arjesta teki hyvää. On se vaan kiva palata virkistynein mielin takaisin arkeen.

Tässä kuvia Lapin tunnelmasta. Poroja oli liikkeellä tavallista vähemmän ja nähtiinkin niitä vain parina päivänä autosta käsin. En siis saanut napattua kuvaa sarvipäistä.

Vaihtelua arkeen Lapista

Tämä viikko on mennyt mukavan nopeasti, kun lähes jokaiselle päivälle on ollut jotain ohjelmaa. Tylsäksihän se käy, jos kaikki päivät ovat samanlaisia. Pieni ohjelma ja muutos tavalliseen päivärytmiin on ihan tervetullutta. Eilen ohjelmaa taisi vaan olla vähän liikaakin, kun ystävä hajamielisyys kävi taas kylässä. Illalla olin menossa odottamalleni ryhmäliikuntatunnille ja salille päästyäni huomasin, että tunti olikin alkanut jo puolituntia aiemmin. Voi että kun otti päähän, etten viitsinyt tarkastaa tunnin alkamisaikaa aiemmin päivällä, vaan luotin että muistan alkamisajan oikein. En tietenkään muistanut! (En tykkää kuntoilla salin puolella, vaan käyn ryhmäliikuntatunneilla.) Ei auttanut muu kuin juosta juoksumatolla suurin ärtymys pois ja lähteä suihkun kautta takaisin kotiin. Illan pelasti tekstiviestinä tullut saapumisilmoitus alkuviikosta tilaamistani vaatteista, jotka koukkasin postista hakemaan.

Ensi viikko menee myös mukavasti, kun pääsen pojan ja vanhempieni kanssa Lappiin. Maanantaina lennän pikkumiehen kanssa Rovaniemelle, jossa vanhempani ovat meitä vastassa. Siitä ajetaan vielä puolitoista tuntia Luostolle tuttuun kelohonkamökkiin. Eiköhän siellä hiljaisuudessa, takan lämmössä, akut lataudu. Isovanhemmat jaksavat touhuta A:n kanssa, niin saan ehkä itsekin hengähtää välillä. Loman rentouttavuus riippuu osaksi tietenkin siitä, miten pikkumies nukkuu yönsä vieraassa paikassa. Parin viikon takainen kylpyläreissu ei nostanut odotuksia hirveän korkealle. Jos ensi viikolla nukutaan viisi yötä yhtä huonosti kuin nukuttiin se yksi yö kaksi viikkoa sitten, loma on kaikkea muuta kuin virkistävä. Ei auta muu kuin toivoa parasta ja varautua pahimpaan.

Ensi viikko on siis hiljaiseloa täällä blogin puolella, mutta palaan kirjoittelemaan taas matkan jälkeen. Kuvapostaus tulee varmasti, jos vaan saan räpsittyä onnistuneita kuvia Lapin tunnelmasta.

Sienikeitto

Viileämmillä ilmoilla alkaa tehdä mieli keittoa sisuksia lämmittämään. Olen huomannut, että meillä eri vuodenaikoina syödään erityyppisiä ruokia. Keväisin leivon paljon ja silloin herkutellaan usein muun muassa suolaisilla piirakoilla sekä leivonnaisilla, kesäisin syödään usein salaatteja ja grilliruokaa, syksyisin keittoja ja talvisin tulee helposti tehtyä erilaisia uuniruokia kuten laatikoita.

Pirkan syyskuun Ruoka-lehdessä oli savujuustoisen sienikeiton resepti. (Alkuperäinen resepti löytyy myös täältä.) Pidämme molemmat sienistä, joten otimme reseptin kokeiluun. Muokkasin reseptiä vain sen verran, että korvasin puolet herkkusienistä kanttarelleilla, jotka olin ottanut pari päivää aikaisemmin pakastimesta jääkaappiin sulamaan. Hyvää tuli! Tässä on taas yksi helppo ja nopea arkiruoka vaihtelua tuomaan.

Savujuustoinen sienikeitto

2 rs (á 200 g) herkkusieniä
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
3/4 dl vehnäjauhoja
8 dl vettä
1/2 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1 rs (180 g) leppäsavusulatejuustoa (löytyy ainakin Pirkalta)
3 rkl ruohosipulia hienonnettuna

1. Puhdista ja viipaloi herkkusienet. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli. Kuumenna rasva kattilassa ja paista siinä sieniä, sipulia ja valkosipulia noin 5 minuuttia.
2. Ripottele vehnäjauhot kattilaan ja sekoita. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi samalla sekoittaen. Mausta soijakastikkeella, suolalla ja pippurilla. Anna keiton kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin 5 minuuttia.
3. Lisää keittoon sulatejuusto nokareina. Sekoita niin, että juusto sulaa. Lisää lopuksi ruohosipuli.

Ikiliikkuja

Tässä kodissa vauhtia riittää. Pikkumies oppi ryömimään myöhään, mutta sen jälkeen liikkuminen onkin kehittynyt vauhdilla. Lelut ei tällä hetkellä paljoa kiinnosta, kun poika viilettää ympäri asuntoa kovaa vauhtia joko ryömimällä tai hetki sitten oppimallaan uudella konttaamisen ja karhukävelyn yhdistelmällä (toinen jalka konttaa polvi maassa ja toinen jalka on karhukävelyasennossa jalkapohja maassa). Nyt harjoitellaan myös kovasti seisomaan nousemista, seisomista ilman tukea ja turvallista laskeutumista. Meillä vanhemmilla saakin olla silmät selässä, kun pikkumies on nousemassa seisomaan milloin sohvaa vasten ja milloin tv-tasoa vasten lähes koko ajan. Usein kädet irtoaa tuesta, kun pikkuinen haluaisi seisoa ilman tukea ja sitten ollaan pyllyllään. Sohvan edessä oleva sohvapöydän kulma hirvittää. Vielä ei ole pää siihen kopsahtanut, mutta läheltä-piti-tilanteita on joka päivä. Olen kyllä siirtänyt sohvapöytää kauemmaksi, mutta silti sydäntä kylmää. Täytyy itse olla todella tarkkana ja katsoa koko ajan lapsen perään. Takana ovat ne ajat, kun poika viihtyi sylissä paikallaan pidempään kuin 10 sekuntia.

Ulkona pojan lempipuuhaa on kärryjen työntäminen. Pikkumies ei osaa ihan vielä hallita kevyitä kärryjä ja vauhti on melkoinen, kun pikkuinen kipittää karkaavien kärryjen perässä :D Kävely on vielä sen verran huteraa, että varmistan koko ajan selän takana takista kiinni pitäen ettei pikkuinen lennä rähmälleen. Kaatumisia ja muksahduksia sattuu kyllä, mutta ettei ihan ympäri mennä. Sisälle saatiin naapureilta lainaksi Brion musta kävelyvaunu. Siinä saa onneksi säädettyä liikkumisherkkyyttä jäykemmäksi, niin vaunu ei lähde alta karkuun. Sisällä vain tahtoo seinät tulla liian nopeasti vastaan, kun vaunujen kääntäminen itse ei A:lta vielä onnistu. 

Alla kuva meidän melkein 1-vuotiaasta. Lapsi on muuttunut vauvasta pieneksi pojaksi <3